Sunday, November 20, 2016

Vapaamatkustaja irtohypytyksessä


Heräsin aikaisin tänään ja kiepsautin pikaiset smoothiet mukaan tallille. Olin menossa estetunnille kymmeneltä, joten halusin rauhassa verytellä ennen kuin Jannika saapuisi paikan päälle. 

Kävelimme Thorin kanssa maneesissa pidemmän aikaa ja tutustuimme maneesiin jätettyyn punaiseen Volvo -lanaosaan. Thor oli siitä aika järkyttynyt alussa, mutta oli jo unohtanut koko asian tunnin loputtua. 

Ratsastimme innareita Jannikan kanssa ja keskityimme siihen, että Thor olisi ohjien ja pohkeiden välissä ja saman puolen laukka säilyisi koko tehtävän läpi. Koska olemme molemmat sellaisia letkuvenkuleita vaatii se erityistä keskittymistä omalta taholta, mutta heti kun sain Thorin suoraan esteille sama laukka säilyi ja Thor meni tehtävät super hyvin. Jossain vaiheessa Jannika pyysi myös keskittymään siihen, että oma vartalo ei mene vasemmalle, kun pitäisi hypätä oikealle (sama ongelma, josta Mia Kainulainen muistutti viime kurssilla). Kun sitten tietoisesti pidin vartalon suorassa ja katseen oikealle Thor tuli alas oikeassa laukassa ja hyppääminen tuntui taas paljon helpommalta. 

Tunnin aikana Jannika lisäsi koko ajan esteitä ja jossain vaiheessa Thor kielsi kun laitoimme erityisesteen vikaksi. Kerran sain Thorin yli, mutta sitten Thor vain jatkoi kieltämistä ja totesin, että turhaan me yritetään koska Thor menee sellaiseen tilaan, että se ei vain uskalla mennä ja kaikille tulee paha mieli. Selvästi Thor ei jotenkin osannut hahmottaa kun esteet olivat peräkkäin ja koska tiedän, että Thor ei yleensä kiellä ja hyppää ihan mitä vain oli tämä omasta mielestäni parempi ratkaisu. Kun poistimme alemmat aidat Thor jatkoi taas hyppäämistä hienosti eikä katsonut enää mitään. Tuntui siltä, että Thor oikein huokaisi helpotuksesta ja nautti erityisen paljon hypppäämisestä sen jälkeen. Jopa Volvo-lana oli vain kivan näköinen kaveri maneesin päädyssä. 

Jannikan lisätessä esteitä hän myös korotti niitä reilusti. Jossain vaiheessa yritin kyllä mumista jotain, että ei kyllä tarvitse nostaa nyt yhtään enempää, mutta siihen Jannika vaan nauroi ja sitten taas tultiin. Alkutunnista sanoin, että voitais mennä ihan vain jotain puomijumppaa tänään ja yhtäkkiä huomasinkin ylittäväni 120cm esteen. Kun este on tuon korkuinen mietin kyllä, että uskallanko mennä, mutta Thorin kanssa hyppääminen on sellainen nautinto, että en voisi jättää menemättäkään. Hyppäsimme aika monta kertaa esteen koska Jannika halusi, että Thor hyppäisi kunnolla selän läpi ylöspäin eikä vain laakeasti eteenpäin. Pari kertaa Thor tuli hieman laakeasti ja tiputti kerran esteen. Sen jälkeen Thor tuli todella upeasti ja hyppy oli fantastisen tuntuinen (katsokaa video). Ensimmäistä kertaa elämässäni tunsin miten jalat lensivät taakse ja olin ihan oikeasti jossain todella korkealla. Aivan huikea tunne ja tärisin varmaan viisi minuuttia innostuksesta tunnin loputtua. Mikä adrenaliinipotku.

Kyllä, se on 120cm.

Ranskassa hyppäsin korkeampia esteitä, mutta suurimman osan ajasta tipuin tai hevonen tiputti esteet. Eli olen niin onnellinen, että pääsen Thorin kanssa hyppäämään kunnolla ja vaikka tärkeintä ei ole esteiden korkeus on se aika mahtava fiilis ylittää omat rajansa ja kohdata omat pelkotilansa. Ja parasta on vielä huomata, että tekee kaiken rauhassa ja on hallinta omaan mieleen ja kehoon. Kiitos joogan siitä. 

Viime viikolla Thor pelkäsi aika paljon lumen tippumista katolta, joten ratsastin Thorin kunnolla läpi. Thor ei koko sinä aikana hengittänyt, mutta monen siirtymisen kautta sain jonkinlaisen kontaktin ja lopetimme sitten siihen (olin super tyytyväinen, koska Peuramaalla en saanut Thoria rauhoittumaan ollenkaan ja viime talvi oli myös melko haastava välillä Kattholmassa).

Melindan tunti oli sitten seuraavana päivänä ja jatkoimme siirtymisten ratsastamista. Sovimme Melindan kanssa (blogini lukijasta inspiroituneena), että jätän nyt alaturparemmin pois kokonaan ja keskitymme siihen, että saan siirtymiset oikeasti läpi istunnan avulla ja Thor ymmärtäisi, että vetäminen ei hyödytä ketään. Teimme toistoina ravi-käynti-pysähdys-peruutus siirtymisiä ja vasta kun Thor peruutti oikein, eli ei jäänyt vetämään edestä vaan keveni, sain taas jatkaa ravia ja sitten taas melko nopeasti uusi siirtyminen. Vaikka siirtymiset ovat välillä ärsyttäviä kannattaa niitä tehdä ja tehdä monta toistoa. Vasta kun saa hevosen kevyesti siirtymään on helpompaa tehdä kaikkea muuta. Etenkin peruutus tuuppaa meiltä unohtuvan vaikka se on aivan mahtava tapa koota hevosta. Melindan tunnin jälkeen oli myös paljon helpompaa hypätä ja tuntui, että meillä oli hyvä kontolli koko tunnin ajan tänään. 

Koska Thor liikkui paljon viime viikolla Tiina juoksutti perjantaina ja eilen kävimme bongaamassa lintutornin Thorin kanssa. Meidän lähellä ei tosiaan ole hyviä maastoja, mutta vähän matkan päässä on kiva hiekkatiepätkä jonne juoksimme ja nautimme raikkaasta ilmasta ja yhdessäolosta. Monty Robertsin Dually Halter on juoksemiseen todella hyvä ja nyt kun luntakaan ei enää ollut maassa pystyi hyvin vetämään taas lenkkarit jalkaan. 

Lintutornibongarit. Niin makea sää. Kova tuuli, mutta jotenkin niin kaunis hetki. 

Perjantaina ja lauantaina joogasin ja eilen illalla olin veljeni ja hyvän ystävämme Jannen kanssa syömässä ja leffassa. Ravintolassa tuttu tarjoilija tarjosi shotit ja olimme jo juoneet viiniä ruoan kanssa. The Accountant leffa meni siis hieman vatsa täynnä fiiliksessä, mutta hauskaa oli ja olen niin kiitollinen, että meillä on näin ihania ihmisiä meidän elämässä. Kun juttelin eilen Kimin kanssa kesän erosta ja miten haastavaa on ollut hän totesi vaan, että "sun pitää Kia rakentaa sellainen elämä, jossa viihdyt niin hyvin, että se ei ole miehestä kiinni. Sun pitää rakastaa sun omaa elämää." Aika lyhyt lause, mutta niin paljon viisautta. Veljeni on muutenkin tukenut minua eron keskellä erityisen paljon ja soittanut joka päivä ja kysynyt miten menee. Aina kun olen todennut, että huonosti ja taas itkenyt suurimman osan päivästä, hän on sanonut, että mitä sä selität: sullahan menee hyvin. Veljeni on selvästi uskonut siihen, että jos hän toistaa tarpeeksi usein, että mulla menee hyvin, niin jossain vaiheessa mä taas hymyilen ja nauran kun hän soittaa. Ja niin se vaan on. Vaikka kesällä ajattelin, että en tiedä miten päästä eteenpäin päivästä toiseen, niin se elämä vain vie eteenpäin ja pikku hiljaa alkaa voimaan paremmin ja huomaakin yhtäkkiä iloitsevansa arjen pienistä asioista. Eli jos olet juuri nyt keskellä jotain isompaa muutosta etkä oikein näe mitään valoa tunnelin päässä, muista, että muutokset ovat melkein aina siirtyminen johonkin parempaan. Välillä tuntui, että itkusta ei tule loppua, mutta sitten vain itkin lisää. Ajattelin, että jossain vaiheessa sen on pakko helpottaa ja niin se vaan teki. 


Uskalla uskoa uuteen alkuun ja siihen taikaan, jotka uudet alut meidän elämään tuovat. Myös sinun kohdalla.



Ja tässä vielä muistiin eilisellä joogakurssilla tehty smoothie: 
pinaattia
ananasta
avocadoa
tilkka luonnonjogurttia
noin 1-2 dl vettä

No comments:

Post a Comment