Saturday, May 31, 2014

Totilaksen tarina


Bee and the horse -blogissa kerrataan Totilaksen uskomaton tarina tähän päivään asti. Totilas. How a Magnificent Stallion Became a Poor Creature. Mielenkiintoista luettavaa ja ajatuksia herättävä kirjoitus.

"Totilas hollows his back instead of arching it, the movements of his forelegs are unnaturally exalted, whereas the hintquarters are almost left behind. Totilas develops his ‘speciality’, the showy front legs with their horizontal movements that remind us more of a Tennessee walker than a Dutch warmblood."

Wednesday, May 28, 2014

Voita liput Hippolan esteklinikkaan!

Nyt olisi mahdollisuus voittaa kahden hengen lippupaketti Peikin talilla sunnuntaina järjestettävään Hippolan esteklinikaan. Klinikka alkaa kello 11 ja kestää nelisen tuntia.

Säännöt ovat simppelit. Arvontaan osallistut kommentoimalla kommentiosioon:
  • Oma nimi ja sähköpostiosoite
  • Millainen on sinusta hyvä klinikka?
  • Lisäksi tykkää Hippolan Facebook ja Instagram -sivuista (mikäli olet jo likettänyt, unohda tämä kohta).
Arvonta käynnistyy heti ja päättyy tänään keskiviikkona 28.5. iltaan mennessä.

Lisäinfoa klinikasta löydät tapahtuman Facebook -sivulta.

Ja miksi klinikalle kannattaa tulla? En voisi sitä Ruuhkavuosiratsastajaa paremmin sanoa.

Monday, May 26, 2014

Hurja tapaaminen

Kuten ehkä olette blogistani huomanneet on minulle hevosenomistajana tärkeätä, että hevosillani on kaveri. Olen aina pitänyt hevosia muiden seurassa enkä ole koskaan joustanut siitä vaikka välillä on ollut hieman hurjan näköistä touhua.

Thor on useimmiten tullut hyvin toimeen muiden kanssa, mitä nyt Butrik-ponin potkua lukuunottamatta. Parin vuoden ajan Thorilla on ollut melkein 30-vuotias Obelix-herra tarhakaverina ja lauma nuoria naisia viereisellä laitumella kesäisin. Tai karanneita naisia samalla laitumella kesäisin:)

Koska Thor täyttää vasta kahdeksan olen toivonut myös nuorempaa seuraa pojille ja viime kesänä tallille saapunut urhea ja hauska Aaron-poni tuntui juuri sopivalta vaihtoehdolta.

Yritin kyllä hihkua, että en usko, että on hyvä idea laittaa Aaronia Thorin ja Obelixin kanssa laitumelle, kun tammat ovat ulkona, mutta yleensähän hevosilla on tapana setviä asiat itsekseen.


Ja niin ne tekivät. Setvivät tosiaan tilannetta ja Thor hyökkäsi Aaronin kimppuun niin pahan näköisesti ja niin monta kertaa, että muuta vaihtoehtoa ei ollut kuin erottaa hevoset toisistaan. Aaron, kipakkana nuorena miehenä jatkoi vain tammojen jahtaamista eikä piitannut Thorin varoitteluista ja tilanne yltyi todella pahaksi. Thor oli pari päivää sen jälkeen ihan juntturassa koska oli niin jumissa koko kropasta kaiken uhittelun ja hyökkäämisen seurauksena. Onneksi Aaron oli nopea ja väisti pahimmat iskut.

Viime vuodesta viisastuneena päätimme siis kokeilla suomenhevosherra Topia yhteen poikien kanssa ennen kuin tammat päästetään viereisille laitumille. Koska Thor käyttäytyi viime vuonna niin hurjasti oli Topin omistaja hieman huolestunut ja oli myös saanut kuulla varoituksen sanoja.

Mietin kyllä itse onko hevosestani kehkeytynyt hirmu, mutta luotin siihen että pojat tulevat toimeen koska olin nähnyt Thorin aikaisemmin käyttäytyvän hyvin.

Ja kyllä tapaaminen oli hurja. Oikein videosta näkee miten hevoset villiintyivät ensitapaamisella:)


Muistan ikuisesti lämmöllä, kun Masi joutui olemaan yksin hetken Gunssanilla koska emme olleet varmoja kolmen hevosen kombosta. Jotkut hevoset pärjäävät paremmin yksikseen, mutta Masi lakkasi olemasta. Seisoi vaan yhdessä kulmassa, ei syönyt ruohoa eikä tehnyt muuta kuin köhnötti. Totesimme Tiinan kanssa, että ihan hevosen oma vika, kun ei ymmärrä nauttia vihreästä, mutta jotenkin oli todella tylsä fiilis kaikilla. Kun hevonen ei viihdy seuraa se jotenkin mukaan kotiin ja ahdistaa kummasti. 

Parastahan on, että joskus hevoset ottavat ohjat omiin käsiin ja Gunssanin vanhempi hevonen Sharon karkasi omalta laitumelta Masin luokse. Gunssan palasi kotiin ja siinä hevoset seisoivat parhaimpina kaveruksina eikä Masin tarvinnut sen päivän jälkeen enää ikinä seisoa yksin laitumella. 

Saturday, May 24, 2014

Ihana Eça ja ensimmäinen yhteinen maasto


Voi vitsi mikä hevonen. Aivan upeaa maastoseuraa ja hyviä maastoja silmän kantamattomiin. 


Tapasimme myös mukavia uusia tuttuja ja kävimme vielä kentällä treenaamassa. Keskityin pelkästään perusasioihin. Suoruuteen, tahtiin ja rentouteen.

Thursday, May 22, 2014

Istu moottorin, älä ratin päällä

Olemme sopineet Päivin ja Johannan kanssa tehotreeneistä touko- ja kesäkuulle. Johanna tulee pari kertaa viikossa valmentamaan meitä ja pääsemme nauttimaan ratsastuksesta Johannan valvovan silmän alla enemmän kuin vain kerran viikossa.

Mari on myös tulossa Suomeen kesäkuussa Stall Brobyhyn valmentamaan meitä Thorin ja Ecan kanssa, joten tämä alkukesä tarjoaa aivan mahtavat valmennustilaisuudet. Aiomme majoittua samassa paikassa Marin kanssa, joten ehdimme viettää hieman laatuaikaa yhdessä.

Thor ja Obelix ovat jo päässeet laitumelle ja nauttivat niin vihreästä. Pojat olivat todella tyytyväisen oloisia kun saavuimme Ellan kanssa tallille.

Tänään teimme jälleen paljon hyviä harjoituksia ja aloitimme käynnissä. Ensin tarkistimme, että hevoset kävelivät mahdollisimman suorina ja sen jälkeen taivutimme hevosia sisäänpäin ja yritimme saada maksimaalista venytystä hevosten ulkokylkiin. Kun hevoset taipuivat lähdimme taas hakemaan suoruuttaa. Asetimme hieman ulospäin ja piti olla tarkkana, että ulkokylki tuli mukaan liikkeeseen ja vasta sen jälkeen vaihdoimme asetusta sisäänpäin. Oikeassa kierroksessa Thor tuo helposti takaosaa hieman uran sisäpuolelle, joten siinä piti olla erityisen tarkka suoruuden kanssa. Harjoituksen oli taas tarkoitus auttaa meitä hahmottamaan eroja taivutuksien välillä ja miten hevosta voi hyvin taivuttaa niin, että ulkokylki venyy, mutta se on täysin eri asia kuin esimerkiksi asettaminen ja taivuttaminen suoralla hevosella.

Jatkoimme sitten asettelua ja taivuttelua ravissa ja teimme paljon siirtymisiä. Heti jos hevonen ei kuunnellut tai tuli raskaaksi tein siirtymisen ja jossain vaiheessa Thor keveni kivasti myös edestä. Johanna sanoi, että muista istua moottorin, älä ratin päällä (moottori tarkoittaen takaosaa ja ratti lapoja ja etuosaa) ja mielikuva auttoi jotenkin parantamaan omaa istuntaa ja löysin siihen enemmän syvyyttä. Johanna muistutti myös kuten monet muut kerrat, että "älä Kia mene hevosen luokse vaan anna hevosen tulla sun luokse" (lähden helposti nojaamaan hieman eteenpäin).

Oikeassa kierroksessa sain jälleen keskittyä siihen, että käännyn myös itse oikealle. Käynnissä ja ravissa Johanna pyysi jopa ylikääntämään navasta oikealle ja iiks, siinä se mun ongelma on. Olen melko kiinni oikealle ja se todellakin tuntuu. Heti kun saan oman vartalon oikealle raiteille myös Thorin on helpompi liikkua oikeinpäin. Sain myös miettiä volteilla sisäpuolen lantiota hieman taaksepäin ja lantiota ulkoa hieman eteenpäin.

Laukassa menin ilman jalustimia ja Thorin laukka oli taas aivan super hyvä. Saimme tehdä omassa tahdissa töitä laukassa ja tärkeätä oli tehdä paljon kiemuroita, ratsastaa avotaivutusta jne. Ratsastin Thorin kanssa paljon vastalaukkaa ja etenkin oikea laukka oli kevyt ja tasainen.

Haluaisin usein vain olla kuunteluoppilaana Johannan tunneilla, jotta saisin kirjoitettua ylös Johannan mahtavat lauseet. Tässä yksi niistä:

"Idea on, että hevosen jousto tulee niskasta ja takajaloista ja ratsastajalla kyynär- ja olkanivelistä ja vastaavasti lonkkanivelestä. Molemmilla on vahva core (vatsa), jossa balanssi ja stabiliteetti."

Tunnin jälkeen Ella hyppäsi Thorin selkään ja ravasi ensimmäistä kertaa. Ella totesi, että onpa iso askel, mutta oli todella innostunut. Jossain vaiheessa tuntia Ella kysyi, jos hän saisi antaa Thorille pusun. On niin hienoa seurata näitä kahta nuorukaista yhdessä. Uskon, että he rakentavat elinikäisen siteen toisiinsa. 

Huomenna on taas vuorossa Ecan ja Thorin liikutusta ja lauantaina maastoillaan ja kokeillaan Topia yhteen laitumelle Thorin ja Obelixin kanssa. Sunnuntaina on sitten taas vuorossa Johannan tunti. Aivan ihana viikonloppu siis luvassa.

Wednesday, May 21, 2014

Vad brinner du för?

Katastrofin ainekset ilmassa

Eilen oli kyllä oikein katastrofin ainekset ilmassa, kun päätin lähteä Thorin kanssa juoksulenkille ohjasajostyle. Thor on nyt ollut hyvinkin rento ja hyväkäytöksinen ja ohjasajo on ollut oikea nautinto. Ensimmäiset puoli vuotta ohjasajaessa kun tuntui, että kaikki aika ja ajatukset menivät pidättämiseen, niin nyt mennään täysin takana juoksevan tanttaran tahdissa ja viikottaisesta juoksulenkistä on tullut yhteinen hauska ajanviete, jossa molemmat saavat kuntoiltua tarpeeksi.

Tällä kertaa kävimme hiekkakuopalla kiipeämässä ja vedimme kunnon intervallitreenit ja tästä kaikesta innostuneena päätin myös juosta polkua pitkin suurimman osan metsäosuudesta. Koska olin varmaan jo niin omissa ajatuksissani, kuuntelin luonnon ääniä ja nautin auringonpaisteesta kasvoillani, huomasin yhtäkkiä makavani mukkelis makkelis maassa yksi ohja enää kädessä. Samalla kun katsoin ylös ja yritin pitää kiinni, Thor katsoi alas, totesi varmaan omassa mielessään, että nyt tapahtuu kamalia kun toi tyyppi tolleen läjähtää maahan ja lähti täyttää vauhtia kotiinpäin.

Koska olen jo melko veteraani karkailevien hevosten kanssa (lue Masi ja Klöntti) en stressannut sen koommin tilanteesta (Thor ei taas ole karkailevaa sorttia ja tämä oli täysin mun moka). Mitä nyt mietin, että toivottavasti Thor ei revi itseään verille Monty Robertsin riimu päässä tai kompastu kaiken maailman vermeisiin. En kuitenkaan ollut laskenut sen mukaan, että matkan varrella seisoo kaksi henkilöä hevosiaan syöttelemässä keskellä tietä ja toinen hevonen vetää omistajansa kumoon ja kun tulen täyttä vauhtia metsästä ulos näen mieshenkilön kömpimässä ojasta ylös. Huheijaa.... Sillon sydän löi kyllä kovaa koska pelkäsin Thorin juosseen miestä päin. Onneksemme mies kuitenkin selvisi säikähdyksellä ja Thor seisoi kahden tallikaverin kiinniottamana tallin pihalla hengästyneenä.

Ei muuta kuin uudelle lenkille, jotta Thor ei oppisi huonoille tavoille ja seuraavalla kerralla katson tarkemmin minne nuo omat jalat laitan. Olisihan se kiva, että Thorin ensimmäinen reaktio ei aina olisi juosta pois ihmisten luota ja jotain säälipisteitä olisin kyllä ansainnut. Sen verran huonosti on kyllä tuo ihmisen luotto Thoriin sisäänrakennettu, että paras on vain pitää jalat polulla ja pää kylmänä.

Ja tällä kertaa voin vain todeta, että it was me, not the horse.

Monday, May 19, 2014

Hengitinkö minäkin ensimmäistä kertaa?

Kuvassa joogaa ystäväni Emilia. Copyright Kia Herold.



Olin ajatellut kirjoittaa kuolaintutkimuksesta syvällisemmin tällä viikolla, mutta anonyymin lukijan kommentti mielen tutkimisesta herätti paljon ajatuksia ja tuli oikein pakottava tarve kirjoittaa aiheesta ja omista kokemuksista lisää. Henkisen puolen pohdintoja ei voi kiteyttää kommenttikenttään tai edes elämänpituiseen blogiin, mutta ajattelin nyt kirjoittaa miten itse päädyin pohtimaan näitä asioita omassa elämässäni.




"Anonymous said...
Hei!
Blogisi on tosi hyvä ja sain siitä vinkkejä oman hevosen kanssa toimimiseen :) Se on hyvin samanlainen kuin Thor. Itse kärsin kilpailujännityksestä ja normaalissa ratsastuksessa myös. Osaatko suositella jotain hyvää kirjaa josta voisi aloittaa omaan mieleen tutkimisen?:) Se on minulle uusi asia ja sen vaikutus ratsastukseen varsinkin mutta kun se vaikuttaa hevoseen :)Mukavaa kesänjatkoa!:)"


En usko, että tulee vain päivä jolloin havahdut siihen, että nå niin, nyt olen parempi ihminen tai nyt olen kehittynyt henkisesti vaan mielen tutkiminen ja omiin tunteisiin tutustuminen on elinikäinen (ehkä jopa monen elämän) prosessi. Mieleeni tulee kuitenkin hetkiä, jotka ovat viime vuosina avartaneet omaa itsetutkiskelua ja tuoneet ahaa-elämyksiä omaan arkeen.

Yksi asia on vaikeat asiat ja muutokset. Ainahan kirjoitetaan miten muutoksia ei tulisi pelätä ja miten vaikeat asiat vahvistavat. En ole siitä niinkään varma. Välillä tuntuu, että mitä suurempia muutoksia elämä eteen tuo, niin ehkä niihin tottuu, mutta se ei tarkoita, että muutoksen luoma pelko hälventyy. Se mitä muutokset kuitenkin tuovat eteen on useimmiten pysähtyminen ja oman elämän tarkisteleminen. Muutokset tuovat myös usein eteen uusia, mielenkiintoisia polkuja joita kohti ihminen voi jatkaa matkaansa.

Toinen asia on tunne. Jotta asioita ymmärtää pitää ne myös tuntea. Luin vuosia sitten The Tao of Equus: A Woman's Journey of Healing and Transformation through the Way of the Horse -kirjan. Kirjailija Linda Kohanov pohtii kirjassa ihmisen (etenkin naisten) ja hevosten läheistä sidettä ja ihmisen mielen vaikutusta hevoseen. Kirja oli mielenkiintoinen, mutta en vielä tuolloin osannut tai ehkä ollut edes valmis ymmärtämään miten paljon oma sielunelämämme vaikuttaa hevosiin (enkä usko, että pystyn ikinä ymmärtämään kuinka paljon se vaikuttaa).

Vasta Thorin saavuttua elämääni olen saanut hevosen, joka peilaa ajatuksiani välillä liiankin hyvin ja olen konkreettisesti huomannut miten paljon oma mielentilani vaikuttaa hevoseeni. Kirjoista tai henkisestä valmennuksesta saa paljon irti, mutta asioita sisäistääkseen on myös tärkeätä tunnistaa ja tuntea nämä asiat muuta kuin kirjojen kansien sisällä.

Omassa elämässäni pari asiaa ovat vaikuttaneet vahvasti omaan kehitykseen ja kehittämiseen. Yksi tärkeä ja nykyään rakas harrastus on jooga. Jooga on saanut minut tuntemaan ja tunnistamaan omat vahvuudet ja heikkoudet ja olen saanut tuntea pilkahduksen siitä milloin fyysinen harjoite muuttuu myös henkiseksi. Olen lähestynyt omaa henkisyyttä ja saanut sitä kautta siirrettyä hyvänolon ja tasapainon tunnetta myös muihin elämän osa-alueisiin. Pystyn paremmin kontrolloimaan omaa fysiikkaa, olen oppinut hengittämään oikein ja jännittäessä saan paremmin kuin aikaisemmin mieleni rauhoitettua.

Toinen asia on ratsastuksen kautta herännyt kiinnostus ihmisen ja hevosen fysiikkaa kohtaan. Olen etsinyt vastauksia ja käynyt kaikenmaailman hoidoissa, mutta vasta tavattuani jäsenkorjaaja Annikan tapahtui isompi oivallus. Ei siinä, että en olisi saanut kuulla, että monet ongelmani ovat henkisiä enkä ole tasapainossa jne., mutta usein ihmiset jotka ovat sanoneet näin minulle ovat vain todenneet nämä asiat. Olen ymmärtänyt enkä ole kyseenalaistanut näitä väitteitä,  mutta vasta kun Annika pystyi auttamaan minua oivaltamaan mistä on kyse pääsin mielestäni omassa elämässäni eteenpäin.

Olen jo kertonut Annikan tapaamisesta aikaisemmin blogissani, mutta haluan vielä lyhyesti kertoa miksi uskon juuri tuon päivän saaneen aikaan niin ison tunnemyrskyn sisälläni. Ensinnäkin Annika pyysi minua astumaan alas Thorin selästä ja kohtaamaan omat sekaiset ajatukseni ja harhailevan katseeni. Sen jälkeen hän pyysi minua vain istumaan satulassa ja ainoa mihin minun piti keskittyä oli oma hengitys ja oman mielen rauhoittaminen. Kun olin istunut "kyydissä" jo pidemmän aikaa Annika tokaisi yhtäkkiä, että "Kuulitko, Thor hengitti ensimmäistä kertaa tänään". Ja nuo sanat sekä Annikan toteama: "Hevonen kestää vaikka mitä, mutta hevonen ei kestä jos et ole rehellinen itseäsi kohtaan" saivat aikaan ison muutosprosessin, jonka seurauksena uskalsin muuttaa asioita ja uskoa vahvemmin omaan intuitioon.

Ja niinhän se on. Vain muuttamalla omaa käyttäytymistäni ja kohtaamalla omat hyvät ja huonot puoleni pystyn vaikuttamaan ja parantamaan ympärillä olevien ihmisten ja eläinten elämänlaatua. Ei se aina ole helppoa ja kuten joogaopettajani totesi kerran: "Ensin jooga on fyysistä ja kun siitä tulee henkistä, monet lopettavat." Onneksi meillä on lapsia ja eläimiä, jotka joskus pakottavat katsomaan myös omaa napaa pidemmälle ja tutustumaan oman mielen kiemuroihin. Ja tässä uskon tuon hevosen ja ihmisen uskomattoman siteen sijaitsevan. Kyse ei ole vain siitä miten paljon me vaikutamme hevosiin vaan enemminkin kuinka paljon hevoset antavat meille ja opettavat meitä omasta itsestämme.

Serkkuni vaimo kiteyttää mielestäni kauniisti asian Kentucky Fried Mom -blogissaan:

"Aamutoimissa hätäisesti kääräisty ponnari päässäni kiristyy. Siis eikö täällä kukaan kuuntele?! Kuin seinille puhuisi! Kymmenennen kerran: Laittakaa kengät jalkaan, nyt lähdetään kouluun! Okei, aivan sama, menkää vaikka kävellen… Grrr, argh!

Huoh. Mitä mielessäni tapahtuu? Minnekä tässä on kiire? Jarruta.

Sinähän olet siinä. Olenko unohtanut kuinka sinua syliini odotin? Kuinka sydämenlyöntien löytymistä jännitin? Kuinka hartaasti valmistauduimme perheellisiksi, siitä mitään ymmärtämättä. Miten pitkältä odotus tuntuikaan, kun syli vielä oli tyhjä.

Koko olemuksellasi pyydät nyt minua vain olemaan tässä.


Tule syliin. Opeta minua. Opeta minua vielä lisääkin, päivieni loppuun asti."

Ja vielä kysymykseen hyvistä kirjoista, niin suomeksi on ilmestynyt hyvin vähän kirjoja jotka yhdistävät ratsastuksen ja mielen kehittämisen.

Eerika Häkkisen ja Johanna Viitasen Pieni kauhukauppa ja muita mielikuvaharjoituksia kirjaa markkinoidaan "ensimmäisenä suomalaisena ratsastajan mielikirjana, joka opettaa lukijansa rennon rohkeaksi ja selvittää, kuinka ratsastusongelmat syntyvät ihmisen ja hevosen eroista". Olen lukenut osia kirjasta ja pidän Häkkisen ja Viitasen letkeästä ja mukavasta tavasta kirjoittaa ja esimerkittää asiat hyvin ymmärrettävällä tavalla.

En itse ole osallistunut Katri Syvärisen kursseille, mutta hän järjestää Eroon kilpailujännityksestä kursseja ja verkkokursseja. Itsensä kehittämiseen ja kasvuun liittyen Syvärinen suosittelee näitä kirjoja ja tuohon listaan lisäisin vielä Eckhart Tollen kirjat kuten esimerkiksi Läsnäolon voima.

Anna Andersen on myös kirjoittanut Kuinka kesytän pelkoni -artikkelin, joka kannattaa ehdottomasti lukea.

Ystäväni kirjoitta parasta aikaa Ratsastajan henkiseen kehitykseen keskittyvää verkkokirja, josta kerron lisää heti kun kirja julkaistaan.

Muita kirjavinkkejä ja lisää henkiseen valmennukseen liittyviä kirjoituksia löydät täältä.

Lue myös: 
The Athletes Way, Christopher Bergland
Timothy GallweyThe Inner game of Tennis: The Classic Guide to the Mental Side of Peak Performance
Cecilia LöfgrenDen inre ryttaren
Christopher McDougall, Born to Run (Amazon, 100 books to read in a lifetime)
10 Books everyone should read this summer
Andre Agassi: Open

Ruuhkavuosiratsastaja suosittelee myös luettavaksi elämäkerrat:
Mark Todd: The Second Chance
William Fox-Pitt: What Will Be
Mary King: The Autobiography

Sunday, May 18, 2014

Melkein kahdeksanvuotias pikku prinsessa


Rakas tyttäreni täyttää kohta vuosia, mutta synttäreitä juhlittiin tänä vuonna hieman etukäteen. Perjantaina oli kaverisynttärit ja tänään vietimme upean päivän maalla ystävien ja sukulaisten parissa.

Thor on myös saanut nautiskella kesäsäästä. Saaga ratsasti tänään ja eilen kävimme rentouttavalla maastolenkillä Johannan ja Blondien kanssa.

Thor muutti jo parin päivän jälkeen takaisin kotiin Gunssanilta, koska satoi niin paljon ja Thor oli melko levoton laitumella. Thor ramppasi edestakaisin toisten hevosten laitumen vierustaa ja rauhoittui vain tallissa. Olisi tietenkin ollut parempi, jos kaikki olisivat voineet olla yhdessä laitumella, mutta en halunnut riskeerata yhden tamman ja kahden ruunan yhteenlaittoa kun kyseessä olisi ollut vain lyhyt kausi uudessa paikassa. Oli siis parempi viedä polle takaisin kotiin ja sinänsä kiva huomata miten tyytyväinen ja rauhallinen Thor on Ninan luona. Eipä tarvitse miettiä muuttamista sen koommin mihinkään, sillä parempi rauhallinen polle kotona kuin levoton polle laitumella. Ja parasta on tietenkin, että hevoset pääsevät myös Ninan luona laitumelle tällä viikolla. Nyt on jo avattu vihreä paikka totuttelua varten, joten olen niin iloinen Thorin ja Obelixin puolesta.


Ystävämme Emilia ja Lilia olivat yötä eilisestä ja kävimme heittämässä talviturkit mereen jo eilen ja nautimme sen jälkeen lohta, uusia perunoita ja parsaa. Tämän päivän lämpimän lasagnen tilasimme Adils Cateringista, sillä liha on luomua ja ostettu tilalta, jossa lehmät saavat juoksennella vapaana. 


En ole viime aikoina kuvannut ollenkaan ja olen melkein pelästynyt kameran vähäistä käyttöä. Tänään inspiraatio iski kuitenkin toden teolla ja oli oikein hauska päästä kotiin katselemaan päivän kuvia. 

























Saturday, May 17, 2014

Hippolan esteratsastusklinikka


Tervetuloa mukaan seuraamaan Hippolan esteratsastusklinikkaa 1.6. klo 11-15.00. Valmennettavina nähdään Hippolan bloggaajia ja valmentajina toimivat Johanna Mikkola ja Antti Jurvainen.

Muut alue- ja kansallisen tason ratsastajat paljastetaan ensi viikolla Hippolan Facebook -ryhmässä.

Thursday, May 15, 2014

Aurinkoinen ja upea päivä


Ei voi valittaa, kun maastoseurana on kohta 30-vuotta täyttävä Obelix herra ja kohta 80-vuotta täyttävä Maj-Britt. Maasto kuljeskeltiin heidän ehdoilla ja tahdissa ja välillä laukattiin jopa laukkapolkua pitkin. 

Olen aina ihaillut vanhempia ihmisiä, jotka ovat mummini tavoin positiivisia ja elämäniloisia ja jaksavat edelleen olla aktiivisia. 


Maastolenkin jälkeen pesin Thorin ja jatkoin matkaa pikkuisen Ecan luokse. Eca nauttiskelee kesän alusta laitumella ja oli taas niin ihanaa seuraa.

Ratsastin ensimmäistä kertaa oikein kunnolla kentällä koska tuntuu siltä, että olen nyt hieman paremmin oppinut tuntemaan herraa. Keskityin tänään vain perusasioihin: suoruuteen, siirtymisiin ja rentoon liikkeeseen. Eca on todella erilainen kuin Thor, joten on hauska ratsastaa niin toisenlaista hevosta. Eca on myös paljon paremmin peruskoulutettu ja esimerkiksi siirtymiset sujuvat jo todella hyvin. Ravi on hieman kipittävää, joten yritin saada siihen hieman rentoutta ja pituutta askeleihin. Laukassa Eca rentoutui lopussa todella hyvin ja pystyin hieman pidentämään ja lyhentämään laukkaa. On kyllä häkellyttävää miten helppoa Ecan on lyhentää laukkaa verrattuna Thoriin ja miten rauhallinen ja tasapainoinen se on nuoresta iästään huolimatta.

Loppukäynnit kävelimme pihateillä ja sen jälkeen myös Eca pääsi viileään suihkuun.

En voi oikein sanoin kuvailla mikä nautinto on viettää näiden kahden herrasmiehen kanssa aikaa. Tunnen olevani täysin etuoikeutettu.

Monday, May 12, 2014

"Dressage is basically gymnastics for horses"

Kuva on lainattu McLeanien FB-sivulta
Olen jo pidemmän aikaa seurannut McLean Reitsportin omistajien päivityksiä hevosmaailmasta ja nyt McLean Reitsport GmbH on perustanut oman Facebook-sivun, jota voi seurata täältä.

McLeanit julkaisevat mielenkiintoisia linkkejä enkä voinut olla jakamatta paria linkkiä blogissani.

Mielenkiintoisin näistä oli ehdottomasti Georgia Horse Eventsissä julkaistu June Brewerin artikkeli: Dressage Tips from Carl Hester. Olen jo aikaisemmin kirjoittanut Hesterin ja Uthopian yhteistyöstä blogissani. Miten Uthopia viettää monen viikon laidunlomaa kilpailukauden jälkeen ja Hester ratsastaa hevosiaan vain neljänä päivänä viikossa. Georgia Horse Eventin julkaisu täydensi jälleen näkemyksiäni Hesteristä upeana hevosmiehenä ja etenkin nämä hevosen hyvinvointiin liittyvät kohdat lämmittivät omaa mieltä:

"Even if your thing is dressage, mix your horse’s schooling up with hacking and jumping as it will keep him relaxed and interested."

"Hacking up hills will help with fitness and muscle development."


"Plenty of turnout allows your horse time to relax and he’ll be more relaxed during his training."

Unohtamatta sitä tosiasiaa, että hevonen ei voi toteuttaa vaikeita liikkeitä ilman hyvää kehonhallintaa, joka on vuosien työn tulos:

“People should bear in mind that dressage is basically gymnastics for horses,” says Carl. “Training your horse to be a gymnast is the most important thing. Yes, you have to do movements and be accurate in a test but that can all be learned with a good instructor. Concentrating on having a gymnastic horse should be at the front of your mind."

George H. Morrisin, Throwback Thursday: Five Factors Make A Good Rider A Great Rider oli myös mielenkiintoista luettavaa ja tämä osio on vain niin totta:

"Don't ever talk yourself into a horse. And don't buy problems. You'll get enough problems after you own the horse."


Ja onhan kilpaileminen koulu- tai esteissä korkeammalla tasolla "a rich man's sport", mutta kuten Jeremy Steinberg toteaa Teach Your Children Well -artikkelissa, yksi pahimmista virheistämme on sanoa nuorille lupauksille, että sinulla ei ole taloudellisesti mahdollisuutta menestyä.

"They will believe the reason they don't succeed is based on the quality of their horse and not based on the quality of their riding."

Kuten Carl Hester toteaa:

“I wish people weren’t taken in by all these stories that top dressage horses have to be expensive,” says Carl. “The main thing is training and there are brilliant horses on my yard that were not that expensive. People think I only ride horses that go well because they were expensive but that’s not the case – for example Dolendo was under £5000. Not having money to buy an expensive horse doesn’t mean you can’t find a good horse and train him well. The best investment you can make is a good trainer. Find someone who is honest and critical without constantly put you down and someone that gives you a plan and goals to aim for.”

Sunday, May 11, 2014

Asetus ulospäin ja kevätmuutto

Meillä on ollut oikein tapahtumarikas viikonloppu Thorin kanssa. Äitienpäivän vietin joogassa ja talleilla ja lounaaksi söin eilisistä tallitalkoista ylijäänyttä hernekeittoa. Slurpsis.....

Koska rakas tyttäreni täyttää kahdeksan vuotta toukokuussa ja töissä on melkoista haipakkaa (kannattaa muuten osallistua Gotlanti -kilpailuun täällä) päätin siirtää Thorin pariksi viikoksi asustelemaan viereiselle tallille Gunssanin luokse.  Gunssanilla hevoset ovat jo laitumella, joten Thor voi juosta siellä sydämensä kyllyydestä isoilla tiluksilla.

Thor on nyt  saanut nauttia pari päivää Ismon ja Leena-Fian seurasta ja jos en olisi ollut niin kauhusta kankea olisin kuvannut Thorin alkuspurtit, kun Thor pääsi rellestämään suuremmassa metsätarhassa. Onneksi oli henkistä tukea Tiinasta ja Gunssanista, jotka nauroivat minulle ja totesivat, että anna nyt hevosen nauttia. Ja niin se nauttii. Aivan järkyttävän paljon.....

Eilen kävimme myös Tiinan ja Ismon kanssa maastossa ennen muuttoa ja Thorin ravi oli niin ilmava ja fantastinen lopussa, että piti oikein pitää satulan etukaaresta kiinni. Tänään Thor oli myös mukava ratsastaa Johannan tunnilla: todella kuuliainen ja hyvän tuntuinen. Ainoastaan laukassa tuntui puhti hieman loppuvan, mutta se on täysin ymmärrettävää siihen nähden, että Thor on asustellut uudessa paikassa vain pari päivää.

Teimme taas paljon Johannan tunnilla, mutta pari tehtävää jäi erityisesti mieleen. Käynnissä ratsastimme ympyrällä ja hevosen etuosaa piti tuoda loivasti uran sisäpuolelle. Kun hevonen tuntui hyvältä ja oli kevyt edestä piti tehdä pieni voltti ja taas jättää etuosa uran sisäpuolelle. Kun olimme ratsastaneet monta volttia piti lopuksi tehdä etuosakäännös. Harjoituksen aikana Thor keveni hyvin ja Johanna totesi, että tuota harjoitusta voi aina tehdä, jos haluaa saada hevosen kevyeksi ja kuuliaiseksi.

Toinen harjoitus, joka auttoi paljon Thorin suoristamiseen oli seuraava:

Kulmissa ja lyhyillä sivuilla hevosta asetettiin sisäänpäin ja sen jälkeen pitkällä sivulla ulospäin. Koska Thor helposti punkee oikeassa kierroksessa vasenta lapaa ulos tuntui se selkeästi vasemmassa kierroksessa. Heti kun asetin Thorin oikealle vasemmassa kierroksessa suoralla uralla lähti vasen lapa uran sisäpuolelle.

Harjoitus auttoi hyvin hahmottamaan vinouden ja sain Thorin suoristettua, kun keskittyi siihen että hevonen oli rungostaan suora uralla ja asettui pelkästään kaulasta oikealle. Todella hyvä harjoitus meille.

Laukassa puhti tosiaan hieman loppui, mutta hassuinta on, että oikea vaikeampi puoli on nyt siirtynyt vasemmalle. Vasemmassa laukassa saan tehdä paljon enemmän töitä kuin oikeassa ja oikean puolen laukka on tällä hetkellä oikea nautinto ratsastaa. Se on sinänsä oikein hyvä asia koska se tarkoittaa, että Thor kehittyy pikkuhiljaa.

Myös Eca on päässyt laiduntamaan.


Tunnin jälkeen kävelimme Thorin kanssa Gunssanille ja herra ei meinannut edes malttaa, että sain karsinan oven auki. Sellainen kiire oli Gunssanin pöperöiden luokse.

Masi asui Gunssanilla noin viitisen vuotta eikä meidän koskaan tarvinnut huolehtia hoidosta. Nyt tuntui taas jotenkin erityisen ihanalta jättää Thor Gunssanin hoivaan koska Gunssan hoitaa hevosia niin uskomattoman hyvin. On jotenkin ihana seurata miten hevonen kuin hevonen rentoutuu ja nauttii Gunssanin tallissa. Siellä hoito on ensiluokkaista ja puitteet upeat. Laitumet ovat täynnä luonnon kasvillisuutta ja hevosilla on mahdollisuus kiivetä, piehtaroida hiekassa ja levätä puiden varjossa.

Huomenna vietetään sitten perheen kesken iltaa yhdessä ravintolassa. Ihana tapa aloittaa uusi viikko!

Thursday, May 8, 2014

Kaikki vaikuttaa kaikkeen

Tulipa oikein oivaltava ja mukaansatempaava otsikko mieleen tänään. Olo kun ei ollut ihan oivaltava ja mukaansatempaava herättyäni, vietyäni Ellan kouluun ja pungerrettuani itseni sateessa Anna Andérsenia tapaamaan Kirkkonummelle. Ei siinä, että en olisi odottanut kovasti seuraavaa tapaamista vaan ihan sen takia, että olo oli masentunut ja ahdistunut.

Kun tietää missä on sielun palo ja missä sydän sijaitsee ahdistuu välillä, kun ymmärtää päivien vierivän ilman selkeätä päämärää. Tai ei oikeastaan ihan niinkään. Onhan minulla selkeä päämäärää. Tai monta sellaista, mutta välillä tuskastuu ja herää pelko siitä, että pääseekö tämän elämän aikana kiinni siihen mistä on aina uneksinut.

Olemme jo vuosia naureskelleet Tiinan kanssa Horse Showssa tai Apassionatassa sille, että sitten seuraavassa elämässä. Viime vuosina olemme siirtäneet toiveen omiin lapsiin. Jahka heistä kehkeytyisi kilparatsastajia tai elämäntaiteilijoita hevosten parissa ja vanhat mammat saisivat kiertää maailmaa heidän kanssaan. Ei siinä, että haluaisimme edes enää kiertää maailmaa, mutta kun nuorina tyttöinä siihen ei ollut mahdollisuutta. Meillä ei ollut vanhempia jotka innostuivat ja kuskasivat meitä ratsastustunneille. Seisoimme tunteja räntäsateessa, tuulessa ja tuiverruksessa kunhan pääsimme edes jollain tavalla tallille. Jaksoimme jankuttaa naapureille maalla, että osaamme ja haluamme ratsastaa ja monen kesän tallinteon jälkeen pääsimme vihdoinkin maastoileman ravureiden kanssa.

Olisihan se helppoa syyttää vanhempia. Kun vanhemmat eivät satsanneet ratsastukseen. Mutta eihän se niin mene. Elämä ei vain aina mene ihan niin kuin on ajatellut. Enkä usko, että olisin yhtään onnellisempi jos olisin kilparatsastaja. Huolet olisivat vain erilaisia ja masentuneisuus ja ahdistuneisuus siirtyisivät asteikon kallimmalle puolelle:)

Onneksi elämääni on saapunut Anna:

"Älä Kia luo epätoivon fiilistä. Aseta itsellesi aikajana ja mieti, että tekemäsi työ on nyt välivaihe ja elämä vie kohti oikeita asioita kun tarpeeksi haluat."

Ja niin uskon tai uskottelen. Elämä kantaa ja osoittaa suunnan. Mutta kun olen lukenut niitä mindfulness juttuja ja siinä ihmiset tekevät mitä haluavat ja mitä rakastavat ja kaikki tipahtaa paikoilleen.

Anna: "Mindfulnessissa ei ole kyse vain siitä, että hyppää tuntemattomaan vaan tunnistaa ja hyväksyy asiat ja tilanteet sellaisina kuten ne ovat. Muista, että arki lyö kuitenkin vastaan kaikessa."

Ja niinhän se menee. Elämä on koko ajan vienyt oikeaan suuntaan. En tee työtä kokopäiväisesti hevosten kanssa, mutta minulla on mahdollisuus viettää paljon aikaa upeiden eläinten ja ihmisten parissa ja olen viime vuosina oppinut enemmän kuin olisin ikinä voinut kuvitella. Olen löytänyt kirjoittamiseen aivan uuden palon hevosblogini myötä ja monet irtonaiset langanpäät nivoutuvat pikkuhiljaa yhteen.

Olen tunneihminen. Mieli on kuin vuoristorata enkä nuorempana aina ymmärtänyt mistä oli kyse. Iän karttuessa oppii myös paremmin tunnistamaan hyviä puoliaan sekä kehittämiskohteitaan ja olen eri tavalla tietoinen omista tunteistani. Nykyään huomaan jos menen stressaantuneena tallille tai hevosen selkään. Osaan lukea omia tuntemuksiani paremmin ja pystyn myös eri tavalla kontrolloimaan niitä. Mutta missä vaiheessa olen enemmän sinut itseni kanssa. Eikä tarvitse miettiä niin paljon.

"Sinähän mietit koko ajan ja käyt läpi prosessia. Se on hyvä asia. On kuitenkin tärkeätä, että havaitset nämä asiat myös tunnetasolla. Kun pikkuhiljaa muutut ja muutat myös omaa käyttäytymistä, muuttuvat asiat myös tunnetasolla. Voin sanoa sinulle mitä ja miten sinun tulisi ajatella, mutta jotta muutos tapahtuu täytyy sinun myös itse tuntea se."

Mutta nyt kun tunnistan paremmin jos olen stressaantunut saapuessani tallille ahdistun siitä melkein entistä enemmän enkä esimerkiksi eilen päässyt ennen ratsastusta sellaiseen tilaan missä olisin halunnut olla.

"Määräät itse omista tunteista ja voit hallita niitä ja ottaa muita positiivisempia tunteita tilalle. Hyväksy ne, mutta älä jää niiden valtaan. Sitäpaitsi minulla on hyviä harjoituksia jotka voivat auttaa. Aloita vaikka sellaisella tehtävällä, että valitset kahden viikon ajaksi tietyn pisteen tai pisteet kun ajat tallille. Kun tulet siihen pisteeseen keskitä mielesi ympäröiviin asioihin kuten luontoon, taloihin, puihin ja kiviin ja tarkkaile niitä. Keskity hengittämiseen ja ajattele miten kiitollinen olet siitä, että saat mennä tallille hevosen luokse ja kiinnitä / ankkuroi hyvän olon tunne näihin pisteisiin kuten puihin ja luontoon. Tällä tavalla siirrät loppuautomatkaan aina rauhallisuuden ja kiitollisuuden tunteen ja jätät muut päivän asiat taaksesi."

Eli tämän takia tuo otsikko. On itsestäänselvää, että kaikki vaikuttaa kaikkeen, mutta vaikka sitä ajattelee keskustelevansa henkisestä valmennuksesta ratsastajana huomaa yhtäkkiä keskittyvänsä paljon syvempiin asioihin. Ja ehkä se on juuri se juju. Kehittyäkseen paremmaksi hevosihmiseksi ja ratsastajaksi täytyy ensin kehittää itseään kaikilla tasoilla. Ymmärrän ehkä jälleen hieman paremmin Carol Nicholsin lauseen:

"Om du vill komma din häst nära, behöver du komma dig själv nära. Då kan hästen närma sig dig."

Ja kiitollisuudesta voit lukea lisää Katja Ståhlin kirjoituksesta Iloitaan siitä mitä meillä on.

Lisää kirjoituksia kokemuksistani Anna Andersénin henkisestä valmennuksesta löydät täältä.

Wednesday, May 7, 2014

Hevosen pään tilttauksesta


Tästä tulee nyt tällainen lyhyt ja ytimekäs postaus jotta kirjoittelin eilen Arlandan lentokentällä matkalla kotiin työmatkalta (ennen kuin keksin, että minun pitää kertoa teille kuopatusta hevosenjalasta). En pureudu tähän sen koommin, mutta olen jo pidemmän aikaa halunnut kirjoittaa omasta kokemuksestani pään tilttaamisesta ratsastaessa Thorin kanssa ja havaintoja siitä.

Blogiani lukeneet ovat varmaan huomanneet yleistyvät hevosen suuhun ja hammaskalustoon liittyvät kirjoitukset. En tiennyt tätä aikaisemmin, mutta luettuani ja osallistuttuani hevosen fysiikaa ja biomekaniikkaa käsitteleviin kursseihin ja seminaareihin sekä opiskeltuani kraniosakraaliterapiaa kiinnitin jossain vaiheessa huomiota Thorin pään tilttaamiseen ratsastaessa. Tai olinhan minä huomannut tuon pään kääntymisen, mutta osasin vasta myöhemmässä vaiheessa yhdistää kivut ja pään tilttauksen (katsokaa kuvia).

Purentavika, piikit ja avoimet haavat suussa eivät tietenkään aiheuttaneet vaan pään tilttausta vaan olivat varmaan yksi syy siihen, että Thor oli jumissa myös niskasta, lavoista ja koko selästä. Nyt en osaa sanoa mikä liittyy mihin ja kuinka paljon muut selkävaivat, loukkaantumiset ja/tai vinoudet vaikuttavat koko hevoseen tai tilttaako joku hevonen päätään jostain toisesta syystä. Halusin vain kertoa tämän tarinan meidän henkilökohtaisen kokemuksen kautta, sillä Thor on suoristunut huimasti eikä pää ole enää moneen kuukauteen tilttaillut.

Juttelimme maanantaina Rannvin kanssa kraniosakraalihoidon yhteydessä siitä miten paljon parempi Thor on kaiken kaikkiaan käsitellä. Thor oikein nauttii kraniosakraalihoidosta ja on hyvin rento ja irtonainen lihaksistostaan. Tottakai jumeja löytyy, mutta niska ja kaulanalue ovat täysin eri luokkaa kuin miltä ne tuntuivat pari vuotta sitten.

Eli päätä voi hevonen tilttailla varmaan syystä sun toisesta, mutta mikäli hevosesi kääntää niskasta päätä jompaankumpaan suuntaan kannattaa ainakin ensisijaisesti poissulkea hammas- ja selkäongelmat.

Tuesday, May 6, 2014

Kuopattu hevosenjalka

Ha ha, mä meinasin tukehtua omaan nauruuni (nå en vaisinkaan), kun ex-poikaystäväni otti minuun yhteyttä ja kyseli mitä kuuluu kuopatulle hevosen jalalle? Näin se meni:

"Hoppas allt väl. Såg nån bild av en häst under weekenden och då kom jag att tänka på de där hästbenet du grävde ner bakom huset i Drumsö. Undrade hur det blev med det eller ligger de ännu i marken?"

Voin kertoa teille, että teen kaikenlaista hullua enkä ole aina ihan järjissäni, mutta tällä kertaa ihmettelen, että minusta ei tehty rikosilmoitusta. 

Oli kolea syysilta pari vuotta sitten. Lainasimme talkkareilta kyseisen miehen kanssa lapion ja lähdimme kaivamaan kuoppaa takapihalle Lauttasaaressa. Vieressämme oli pussi, jonka sisällä oli hevosen jalka. Ihka oikea ruho, jonka olin saanut mukaani vuolukurssilta. Ja koska olen kiinnostunut hevosen fysiikasta ja Annika Schulman sanoi, että tämä on ainutlaatuinen mahdollisuus saada hevosen jalan kaikki osat omaan käyttöön otin jalan mukaan ja hautasin sen. Hautasin sen siis sillä ajatuksella, että kaivamme sen ylös parin vuoden päästä jolloin voin katsoa ja miettiä miltä se hevosen kavio ihan oikeasti näyttää ihan luuta myöten. 

Joten vastauksena kysymykseen: 
"Har inte grävt upp foten men ska nog göra det i något skede". Johon vastaus kuului: 

"Kan gå och ta upp det någon mörk höstnatt…."

Sitä siis odotellessa. 

Sunday, May 4, 2014

Tiheät ruokintavälit

Yritätsä hukuttaa mut tänne ruohon sekaan Thor ihmettelee?

Ehkä olen vain tottunut liian hyvään, mutta yllätyn edelleen hevosten liian pitkistä ruokintaväleistä.
Luonnossahan hevonen syö 16 h vuorokaudessa, joten tiheät ruokintavälit tulisi olla pyrkimyksenä hevoselle kuin hevoselle tallilla kuin tallilla. Tottakai hevoset ovat yksilöitä, mutta mikään ei poista sitä faktaa, että:

"Hevosella on pieni mahalaukku ja pitkä suolisto, koska laji on kehittynyt laiduntamaan jatkuvasti pieniä määriä. Pitkät ruokintavälit altistavat mahahaavalle, sillä mahahappoja erittyy jatkuvasti vaikka mahalaukkuun ei tulisi uutta sulatettavaa." - Hevosmaailma 2/14


Kyllä elämä on ihanaa!




Järkytyn edelleen, kun huomaan, että hevosilla venyvät ruokintavälit liian pitkiksi. Sitä kun ei vain huomaa fyysisinä muutoksina vaan myös henkisenä ahdistuksena. Hevonen kun haluaisi syödä mieluusti koko ajan.

Onneksi meillä ruokitaan hevoset 4-5 kertaa päivässä ja kesät hevoset viettävät laitumella. Gunssanin luona Masi sai myös heinää 4 kertaa päivässä ja asui laitumella vuoden ympäri. Haluaisin suoda saman mahdollisuuden Thorille, mutta tällä hetkellä olen jo todella iloinen siitä, että hevoset saavat ruokaa niin usein kun saavat. 3 kertaa päivässä kun tuntuu olevan yleisin käytäntö talleilla. Ja ainahan voi käyttää myös ruokinnan osalta mielikuvitusta.

"Digestive disorders and stereotypical behaviour are very common in the domestic horse population all over the world and in the majority of the cases it can be traced back to the way we manage and feed our horses!" - Mariette van den Berg B. (hone) MSc(Equine Nutrition)

Lue lisää hevosen ruokinnasta tästä!


Kotimatkallakin napataan pientä purtavaa (en suosittele suokkien kanssa)!