Sunday, March 19, 2017

Why am I never going to be a proper Yogi?

Beautiful Katja Kiuttu!

Today I went for my yoga lesson with one of my favourite instructors Katja Kiuttu. I was really looking forward to it, at the same time feeling a bit uneasy. For the past weeks I have been practicing yoga less than normal and I can feel it in my body and my mental state directly. The amazing thing with the practice however is that I now already know that after a while into it I will start to feel better and I will slowly get into the flow of the movement and my mind will quiet down (at least slightly).

For the past few weeks it has just been a lot happening and I have felt like I have been running from one place to another. Normally I practice at home at least once a week but I have felt so stressed so even the smallest asana has felt like too much to do. The good thing is however that I already know that also this will pass and soon I am back to my normal routines again.

During the first asanas today I felt so stiff. I mean I am an extremely stiff person, but today I felt like I would have never done anything to make my body a little less rigid. Falling of horses hundreds of times does of course nothing to counteract this feeling and suddenly it hit me that I will probably never be like them. And with them I mean our beautiful instructor Katja Kiuttu and the few others that get into any kind of pose with the smallest of ease. I could feel myself thinking that I am not as flexible as them. I am not as good as them.

And then we got into balancing poses and off I went. I am strong I thought. Very strong. My legs keep holding on to me when the rest of me is way off. I can stand in Garudhasana or Ardha Chandrasana for a long time and I love staying in Dancer's Pose or doing the Wild Thing. And I felt proud of myself. Somewhere deep inside I thought that I am good in some ways and we all have something to be proud of.

And then it hit me.....

Nothing of this really matters. It doesn't matter if I am stiff or if I am strong. It doesn't matter if I do my yoga practice everyday or sometimes just once a week. What truly matters is that I do it and that an instructor like Katja Kiuttu has always been there for me in ways that she can probably never even imagine. She was there the day that I got fired:  I remember entering the yoga studio early in the morning and telling her that I needed to leave a bit early because people were being laid off and I had a strong feeling that I was one of them. I remember thinking when I cried and was shaking after the big news that I could not have made the day with such honour without the morning practice that calmed my already tense nerves. Afterward I was thinking that without my yoga I might not have seen the beauty in getting laid of and what an opportunity it was for me to grow.

What truly matters is that yoga was there for me when I was in the middle of a relationship that no longer was benefiting either partner in a positive way. I remember entering the studio so many early mornings with tears in my eyes and Katja always meeting me with a smile. Never questioning, never wondering. Just letting me enter my mat and my universe and slowly getting myself together for the day. Sometimes I was too tired to even move but she just let me lie there.

When I am writing this I am crying again because I realise how much my yoga practice has given me. Being a very sensitive person with strong emotions it has helped me through so much and it has made me grow more as a person than I could have ever thought possible. And yes, I will never be the one with the perfect ponytail or the finest alignments in the pose but if that is all we are looking for we are looking in the wrong direction.

Friday, March 17, 2017

Christmas in Dubai

Out on the dunes

I love Christmas in Finland more than anything. The early mornings in the country-side, the church, the porridge, the Christmas food, time spent with the family. You get the point.....

After the break-up this summer I however felt that Christmas at home would bring forth too many memories and too much feelings so we decided to spend Christmas in Dubai. 

This was my second time in Dubai. Here you can read about the first trip that was fantastic and also get some good restaurant / bar and night club recommendations. On the second trip my absolute favourite was still the sushi restaurant and ended up being the favorite place for the whole family. 

We had a lovely holiday. We experienced a lot of things together but mostly relaxed and enjoyed life. Here are some of the pictures from the trip and I have a whole other post coming up with one of the highlights: I got to spend a whole day with long distance rider Mia Schauman and Amru Alabidi at the Elite Horsemanship facility at the Mandara Equestrian Club. An amazing day all in all. 






They were driving around recklessly but I got myself a few good pictures. 









Going shopping!

Christmas Eve!

Working out at the outdoor gym.


My brother and daughter out and about. 


Lateevening stroll before heading to the airport. I love those small moments alone in different countries.
There is something magical about it. 

More on Dubai here. Riding in Dubai here

Sunday, March 12, 2017

Älä tuki kylkeä esteelle

Thor on ensimmäistä kertaa lievästi pyöristynyt. Jippijeei. 

"Päästä sisäohjasta" kuulee aika usein sanottavan estetunnilla. Olen itse kuullut nuo sanat monen monta kertaa ja sitten Mette tulee ja kertoo näin:

"Kun käännät sisäohjalla hevosen lapa menee tukkoon ja ikäänkuin vinoon rungon alle. Hevosesta tulee ihan käyrä eikä se sen takia pysty hyppäämään oikein." 

Ja silloin ymmärsin mitä sisäohjasta päästäminen ihan oikeasti tarkoittaa. Se ei ole vaan kaulan suoristamista vaan myös sitä, että hevonen pääsee hyppäämään lavoista suoraan eteenpäin. Avot!

Tunnilla menimme kahdeksikkoa kahden puomin yli keskihalkaisijalla. Aloitimme kevyessä ravissa, niin että ravia piti pidentää ja lyhentää ja sen jälkeen teimme samaa harjoitusta laukassa. Niin kauan kuin saimme mennä hitaassa tempossa ei ollut ongelmia, mutta huomasin heti kun pidensimme laukkaa, että oma istunta ei oikein jaksanut mukana ja jäin helposti pitämään ohjista kiinni. Puomien jälkeen siirryimme hyppäämään loivasti kaartaen paria estettä pituushalkaisijalle, ympyrä päätyyn ja sitten taas seuraavat kaksi estettä toisesta suunnasta. Jälleen ajatuksena oli leikkiä laukan kanssa. Ensin saimme tulla seitsemällä askeleella. Sen jälkeen piti tulla ensin seitsemällä ja sitten kuudella laukka-askeleella ja sitten aloittaa seuraavan kerran kuudella ja lyhentää seitsemään askeleen. Kun aloitimme seitsemällä askeleella oli melko helppoa pidentää laukkaa ja tulla kuudella seuraavat esteet. Kun taas aloitti kuudella askeleella oli hieman haastavampaa lyhentää seitsemään askeleen. Thorilla oli jo sen verran hyvä vauhti päällä, että lyhentäminen oli hieman haastavaa. Huomasin myös, että laukka oli niin paljon isompaa, että en itse osannut niin hyvin hahmottaa kuinka monella askeleella lähestyin esteitä ja siinä kesti hieman hakeminen. Mette oli kuitenkin todella tyytyväinen ja oli sitä mieltä, että Thor on suoristunut, laukkasi hyvin ja tuli paremmin alas oikeaan laukkaan esteiltä. Thor oli hieman kyttäilevä ja teki aika nopeita loikkia välillä, mutta tällä kertaa pysyin onneksi paremmin selässä. Olen myös hieman tarkempi tippumisen jälkeen sen kanssa, että yritän istua kunnolla suorassa enkä päästää ylävartaloa roikkumaan kaulan päälle, jolloin yhteistyö menee hieman etupainoiseksi.


Tänään jatkoimme Monikan tunnilla ja Monika kirjoitti näin illalla, kun hän lähetti kuvan meistä:

"Han var nog finare än nånsin idag." 

Nuo sanat lämmittivät kovasti sydäntä. Monika on seurannut meitä alusta asti ja oli sitä mieltä, että Thor ei ikinä ole liikkunut yhtä hyvin kuin tänään. Olin itse myös todella tyytyväinen tuntiin ja lopussa oli sellainen olo, että sain Thorin todellakin läpiratsastettua ja viimeinen laukka oli yhtä nautintoa.

Aloitimme tänään käynnissä ja hidastimme käyntiä kunnes Thor kuunteli ja oli hyvin avuilla. Vasta kun meillä oli hyvä käynti saimme nostaa ravin ja myös ravissa piti koko tunnin ajan katsoa, että Thor ei lähtenyt juoksemaan alta pois vaan koko ajan seurasi minua ja kuunteli apujani. Monika muistutti kevyestä tuntumasta ja pyysi ratsastamaan Thorin keskiosaa. Esimerkiksi vasemmassa kierroksessa Thor kaatui hieman sisäänpäin, joten sen sijaan että yritin korjata ohjalla piti käyttää sisäpohjetta satulavyön kohdalle ja aktivoida Thorin vatsa ja miettiä Thoria lavoista ylöspäin.

Alkuveryttelyn jälkeen ratsastimme pituushalkaisijaa pitkin pari kertaa suoraan ja sen jälkeen jatkoimme pohkeenväistöharjoituksilla. Väistimme keskihalkaisijalta ravissa uralle enkä saanut väistöjä toivotulla tavalla läpi. Monika pyysi aloittamaan väistöt käynnissä ja jatkamaan loppusosa ravissa. Sen jälkeen piti ratsastaa koko halkaisija väistöä niin, että hidastin ravia ja Thor väisti kunnolla koko halkaisijan läpi ja jumppasi runkoaan.

Väistöjen jälkeen Thor tuntui todella hyvältä. Laukassa ratsastimme pääty-ympyrällä ja pienensimme ympyrää. Vasen kierros oli melko haastava koska en tahdo saada kiinni ulkoavuista ja Thor luisuu oikealle. Viime keväänä ongelma korostui, mutta edelleen vasemman kierroksen laukassa on haasteita. Se ei sinänsä haittaa koska oikea kierros oli aivan uskomattoman hyvä ja se on ollut meidän ongelmallisempi puoli alussa.

Tunnin loputtua Monika totesi, että hän ymmärtää nyt miksi ratsastan karvasatulalla. Kerroin alkutunnista, että Sanna hieroi Thorin tällä viikolla ja Thorin lanneranka oli todella tukossa. Monika totesi siihen, että Thorilla on niin lyhyt selkä, joten jos aina käyttää satulaa se ihan varmasti menee liian pitkälle taakse. Ja niin se juuri on. En vaihtaisi karvasatulaa enää mihinkään. Thorin liike tuntuu  kevyeltä ja löydän hyvän tuntuman kaikin tavoin tämän satulan kanssa. Jos en löydä satulaa, jonka kanssa Thor liikkuu yhtä letkeästi taitaa karvasatula nyt olla meille pidempiaikainen ratkaisu.

Ostin muuten todella hyvän äänikirjan eilen. Jos olet juuri nyt sellaisessa elämäntilanteessa, jossa mietit mihin suuntaan olet menossa tai pelkäät mitä tulevaisuus tuo tullessaan suosittelen Gabrielle Bernsteinin kirjaa The Universe has your Back lämpimästi.

Monday, March 6, 2017

"Virheistä saa voimaa!"

Kuvassa Anna-Maija Tuokko. Kuva on lainattu Me Naiset -lehdestä
koska se vaan sopi niin täydellisesti tähän kirjoitukseen. 

Olimme eilen ystäväni ja tyttäriemme kanssa katsomassa Tanssii tähtien kanssa esitystä. Viimeksi olen jännittänyt joitain vuosia sitten katsomossa veljeni puolesta ja tällä kertaa pääsimme seuraamaan muun muassa upean Anna-Maija Tuokon liikehdintää tanssilattialla.

Eilisessä ohjelmassa Anna-Maija ja tanssiopettaja Matti esittivät Paso Doblen, joka oli kaunista katsottavaa. Dynaamisesta esityksestä ei puuttunut intohimoa tai dynamiikkaa ja katsomo oli haltioissaan. Tanssin puolivälissä Anna-Maijan vahvat askeleet horjuivat yhtäkkiä taaksepäin etkä olisi kenties huomannut virheen tapahtuneen mikäli et ollut todella tarkkaavainen. Sen verran nopeasti Anna-Maija korjasi tilanteen, nousi hymyillen takaisin ylös ja jatkoi entistä määrätietoisempana eteenpäin.

Tuomari Jukka Haapalan mainitessa pienen horjahduksen tapahtuneen, nojautui Anna-Maija Mikko Leppilammen mikrofonia päin ja sanoi näin:

"Virheistä saa voimaa"!

Virheistä saa voimaa ei tarkoita vaan sitä, että nouset ylös tanssilattialta horjahdettuasi. Se tarkoittaa myös sitä, että olet eronnut ja jatkat eteenpäin entistä vahvempana. Se tarkoittaa sitä, että olet saanut potkut töistä ja sinussa on enemmän elinvoimaa ja potkua kuin pitkään aikaan. Se tarkoittaa sitä, että vaikka valitsit väärän tien osaat ensi risteyksessä valita paremmin.

Näemme helposti virheet huonona asiana. Pelkäämme niin paljon epäonnistuvamme, että emme uskalla edes aloittaa.

Koska Matti tietää mihin Anna-Maija pystyy hän haastaa Anna-Maijaa jatkuvasti ja uskoo hänen kykyihin tanssijana. Matti ei päästä häntä helpolla, mutta miksi päästäisi? Se saattaa tarkoittaa sitä, että horjahtaa välillä, mutta se tarkoittaa myös sitä, että olet voittaja jo ennen kuin aloitit.

Wednesday, March 1, 2017

90% jalkaa ja 10% kättä

Kuva on viime kesältä. 

"Huomaatko miten vähän oikeasti joudut käyttämään  käsiä, kun ratsastat  jaloilla. Meidän tulisi käyttää 90% jalkaa ja 10% kättä", totesi Johanna tänään tunnin aikana.

Ja olipa tunti. Maanantaina lainasin Thoria Thelmalle Cinnan estetunnille, kun Thelman oma hevonen kävelee pari viikkoa ja eilen hypättiin Antin kanssa. Estetunti meni super hyvin vaikka olin alussa todella hermostunut. Huomasin miten paljon tippuminen vaikuttaa omaan itseluottamukseen ja siihen, että taas alkoi ratsastaa hieman hitaammin ja varovaisemmin. Onneksi urheilupsykologi Anna Andersénin viisaat neuvot muistuivat mieleen ja totesin vaan, että "on ihan ok pelätä". Jotenkin pelon myöntäminen ja hyväksyminen rauhoittaa ja parin onnistuneen loikan jälkeen alkoi hyppely taas rullaamaan.

Tänään Johanna oli tuonut mukanaan kepin lahjana metsästä ja kepin tärkein rooli oli pysyä koko tunnin käsien välissä. Keppi oli vaakasuorassa ja ajatuksena oli pitää kädet täysin hiljaa ja säilyttää hyvä ja tasainen ohjaspituus koko tunnin ajan. Koska olemme nyt päättäneet keskittyä siirtymisiin oli tänään jälleen tunnin teemana siirtymiset ja takaosan aktivoiminen. En kyllä muista milloin olen viimeksi tehnyt niin monta siirtymistä Thorin kanssa (en kyllä siis koko elämäni aikana) ja jos me ei siirrytty pysähdyksestä käyntiin tai käynnistä raviin, niin teimme ravi-laukka-ravi -siirtymisiä tiuhaan tahtiin. Haastellisinta oli nimenomaan tuo tiuha tahti koska minun piti koko tunnin ajan keskittyä siihen, että oikeasti istuin suorassa enkä saanut missään vaiheessa nojata eteenpäin. Kun Thor siirtyy laukasta raviin siirtymiset ovat vielä hieman levottomat ja Johanna halusi nimenomaan, että istun alas harjoitusravissa vaikka Thor ensin hieman kiihdytti ravia siirtymisen aikana. Kun Thor lähti ravaamaan liian nopeasti piti jälleen ottaa miljoona puolipidätettä, hidastaa tahtia ja vasta kun pystyin istumaan ravissa kunnolla, sain ratsastaa takajalkoja eteen ravissa. Ajatuksena oli koko ajan se, että minä päätän tempon ja tahdin eikä Thor.

Tunnin aikana teimme myös siirtymisiä pienemmällä ympyrällä ja käynnissä Johanna pyysi vasemmassa kierroksessa miettimään oikeaa ulkolapaa vasemmalle. Kun sain ulkolavan vasemmalle hän pyysi miettimään vasenta takajalkaa hieman vatsan alle. Aika usein valmentajat sanovat, että ratsasta takaosa ulos ja olen puskenut ja ähkinyt enkä ole saanut mitään järkevää tunnetta aikaiseksi. Kontrolloimalla etuosaa ensin (Johannan kutsumaa rattia) meni takaosa ikäänkuin automaattisesti oikealle paikalle. Johanna pyysi myös miettimään sisätakajalkaa ennemminkin hevosen alle, eikä ulos niin, että koko takaosa leviää ulos ympyrältä.

Tunnin loputtua ei ollut täysin tyytyväinen olo koska Thor ei ollut ihan niin hyvä kuin mitä olisin toivonut. Siirtymisissä on vielä paljon parantamisen varaa ja omassa istunnassa paljon tekemistä. Huomaan miten kiinni olen edelleen käsillä ratsastamisessa ja miten paljon joudun tekemään töitä sen eteen, että oikeasti pystyn koordinoimaan istuntaa ja jalkoja niin, että käsi voi olla itsenäinen enkä vedä sillä taaksepäin. Välillä tuntuu, että oma fysiikka ei vaan ihan riitä Thorin raviin ja jään pidättämään, kun pitäisi antaa Thorin liikkua vapaammin eteenpäin. Pyysin Thorilta anteeksi tunnin jälkeen ja lupasin tehdä töitä sen eteen, että saisin vahvemman ja paremman istunnan kaikin tavoin. Thor vaikutti kuitenkin oikein tyytyväiseltä ja sai piehtaroida ja kävellä loppukävelyn maneesissa ja ulkona rantasäteessä tunnin jälkeen.

Meillä on tällä hetkellä tallilla todella hyvä yhteishenki ja sinne on niin mukava mennä. Olen tutustunut moneen hevoseen jo jollain tasolla ja Thorin viereen on muuttanut aivan ihana 19-vuotias Gulliver-poni. Eilen hengailimme hetken Gultsin kanssa, kun hain herran sisään tarhasta ja jotkut hevoset ovat kyllä vaan enemmän herrasmiehiä kuin muut. Mikä super ihana tapaus, sekä poni että omistaja.

Nyt katson Amy Winehousen dokumentin loppuun Yle Areenasta (suosittelen lämpimästi) ja menen nukkumaan. On kyllä ihmeellistä miten uni maistuu erityisen hyvältä, kun on ollut koko illan ulkona raikkaassa ilmassa rakkaan hevosen seurassa.

Toimituksen edit:
Tähän loppuun oli nyt vielä pakko lisätä Tiina Karkkolaisen kommentti Facebookista otsikon nähtyään. Tiina totesi näin: "Sen tulee itse asiassa olla 80%kehoa, 18%jalkoja ja 2%kättä". Ja se on juuri näin Tiina. Kiitos korjauksesta.

Thursday, February 16, 2017

Hevosen selkärangan rotaatio



Jos googlaat hevosen selkä tai hevosen selkäranka päädyt mitä luultavimmin blogiini. Yksi suurimmista mielenkiinnon kohteistani on nimenomaan hevosen selkä ja selkäranka ja olen kirjoittanut lukuisia blogikirjoituksia aiheesta.

"Kuten muukin tuki-ja liikuntaelimistö, selkään pitää kehittää voimaa, liikkuvuutta, kestävyyttä ja lihasten ketteryyttä ja joustavuutta. Koska selkärangan erittäin suuri tehtävä on suojella sen sisällä kulkevaa hermostoa, sen stabiliteetti on ensisijaisen tärkeää." - Laura Laakso, ELL


Olen aina ollut ja olen edelleen sitä mieltä, että hevosen selkää ei ole tehty ratsastamiseen ja sen takia sitä pitäisi vaalia kuin kukkaa kämmenellä. Hevosen selkää voi miettiä kuin pitkää siltaa, joka liiallisen painovoiman alla taipuu alaspäin (notkolle) eikä säilytä kaunista neutraalia asentoaan. Hevosen selän on rakenne on todella herkkä ja monimutkainen ja ratsastajan on tärkeä opetella hevosen fysiikasta mahdollisimman paljon. Myös hevosen liikemekaniikka kannattaa tehdä tutuksi, koska me emme halua hevosia, jotka liikuttavat vain jalkojaan eikä selkäänsä.

Ok, hieman yliammuttua, but you get the point (ja oikea hevonen tämäkin on).

"First of all, let’s clarify how a horse is built: The horse’s back is a bridge between his forehand and his hindquarters, which is made up of a certain number of vertebrae. This is why in German it’s called Wirbelsaeule, meaning something like “bridge of vertebrae”. This bridge consists of 18 thoracic (chest) vertebrae and, typically, of six lumbar (loin) vertebrae. These vertebrae are strapped together by numerous little joints as well as strong ligaments and muscles, which make this part of the spine extremely stable but give it only a little flexibility.

In contrast, the seven cervical (neck) vertebrae are highly flexible and comparable to the human spine. Attached to the lumbar vertebrae is the sacrum, which is formed by the fusion of five sacral vertebrae and the coccygeal vertebrae (the horse’s tailbone), about 20 in number.
The sacrum is connected with the pelvis through its flat transverse processes and a strong ligament, creating the so-called sacroiliac joint. Through this joint, the thrust from the horse’s hindquarters is transmitted over the “bridge of vertebrae” to the 
horse’s mouth. 



This balance logically is lost as soon as a rider sits on the horse’s back. As a result of the unaccustomed burden, the young horse who feels the rider for the first time, contracts his back muscles and tenses up. The long back muscle is not designed to take vertical pressure; it tires soon and then begins to hurt. After a while, the horse can’t keep up the tension in his back – the result is that his back sags.

When this 
happens, the horse carries the rider’s weight more or less only with his skeleton, without muscular support. Then, riders often say, “my horse drops his back,” or “my horse hollows his back.
 A horse with a tense or sagged back is impeded in his ability to move. He “falls apart” – is disconnected, or moves insecurely or with tension, and his hind legs are not able to move freely and unconstrained. Unfortunately, not everybody is able to recognize a truly swinging back."

- Dr. Gerd Heuschmann

Painovoimalaki on jotenkin aika helppo sisäistää, mutta ennen kuin tapasin Jean Luc Cornillen  vuonna 2012 en ollut ajatellut asiaa siltä kantilta, että hevonen saattaa suojella selkäänsä nikamien rotaatiolla.

Kuva lainattu Eläinlääkäri Laura Laaksolta. 

"Selän stabiliteetti, eli voima vastustaa liikettä, on paras ylä-alasuuntaan mutta huono sivusuuntaan. Jos selkälihakset eivät ole riittävästi selkärangan tukena sen taipuessa, hevonen saattaa suojella selkäänsä rotaatiolla. Rotaatio lisää selän jämäkkyyttä sen taipuessa." 

Kuuntelin Cornillen ajatuksia selkärangan rotaatiosta, mutta vasta Thorin vinouden kautta sekä Johannan ja Mian avulla olen osannut paikallistaa ja havainnollistaa mistä on kyse kun puhutaan selkärangan rotaatiosta.

Selkärangan nikamat voivat joko kääntyä vasemmalle tai oikealle. Eli selkäranka rotatoi
jompaankumpaan suuntaan, jolloin hevonen on vino.


Kuvissa näkyvät selkärangan nikamat, jotka voivat olla rotaatiossa joko oikealle tai vasemmalle riippuen siitä mihin suuntaan hevonen on vino. "Hevosen selkärangassa on kaulaosa, rintaranka, lanneranka, ristiselkä ja häntä. Lantio liittyy ristiselkäliitoksen kautta kokonaisuuteen. Hevosen selkänikamat liikkuvat kolmessa eri suunnassa: ylä-alasuunnassa, sivuttain taipumalla sekä kiertymällä akselinsa ympäri. Ylä-alasuunnan liike aiheuttaa selän ojennuksen (ekstensio, ”selkä alas”) ja selän koukistamisen (fleksio ”selkä ylös)). Sivusuunnassa liikkuminen tarkoittaa samaa kuin taipuminen vasemmalle tai oikeaan. Kiertyminen akselin ympäri on nimeltään rotaatio. Rotaatio auttaa selkärankaa ottamaan tukevasti vastaan jalkojen aiheuttaman työntövoiman. Selkärangan eri osilla on eri liikkeen vaiheessa erilainen toimintamalli. Kun hevosen selkä on kipeä, se yleensä vähentää selän ylä-alaliikettä ja lisää selän sivuttaisliikettä rinta-, ja lannerangasta ja rotaatiota jompaankumpaan suuntaan. Selän ylä-ala-joustavuuden väheneminen siis johtaa sivuttaisliikkeen lisääntymiseen ja nikama-asennon muuttumiseen. Hevonen kulkee vinossa. Vaikka etujalat ja takajalat olisivat samalla uralla, nikamat voiva silti olla rotaation vuoksi vinossa, ja siten ranka ei ole suora."

Olen itse ajatellut sen niin, että kun hevonen ei ole suora en lähde ratsastamaan hevosta kovaa eteenpäin tai asettamaan tai taivuttamaan. Vasta kun hevonen tuntuu siltä, että selkärangan nikamat ovat ikäänkuin suoraan ylöspäin voin tehdä taivutuksia ja ratsastaa eteenpäin. Ennen sitä teen vain selkärankaa suoristavia liikkeitä ja yritän saada rangan mahdollisimman suoraksi. Olen myös alkanut miettimään ystäväni kanssa keskusteltuamme hevosen rankaa energisenä kenttänä, joka kohtaa oman energiakentän. Mitä jäykempänä ratsastamme ja jos olemme itse henkisesti ja fyysisesti jumissa, johtaa se suoraan siihen, että myös hevosen ranka jäykistyy. Olen myös huomannut, että satula tukkii meidän yhteistä liikettä ja olen saanut paljon apua karvasatulalla ja ilman satulaa ratsastamisesta suoruuden havinnollistamiseen ja selkärangan rotaation korjaamiseen.

Rangan rotaatio vaikuttaa moneen asiaan ja eläinlääkäri Laura Laakson mukaan selkäongelmat voivat usein olla syy sille, että hevonen tahdittaa kaarteissa, käyttää itseään epäsymmetrisesti ja muuttaa jalkojen liikerataa. Pitempään jatkuessa tämä voi johtaa ontumaan, joka taas johtaa siihen, että selkä kipeytyy entisestään.

Mia Kainulainen, Rampe ja Coco ja upea Equestrian Stockholmin Burgundy koulusatulahuopa.

Mia Kainulainen ratsastaa videossa fwb ruuna Laramia ja kuten videoista näkyy parin vuoden sisällä ero hevosessa on todella suuri. Mia sanoo itse, että Jean Luc Cornillen menetelmä on ollut 'lifechanger' ja sen sijaan, että hän aina aikaisemmin vain korjasi kaiken ohjilla ja pohkeilla hän korjaa nykyään asiat miettimäällä hevosen selkää ja selän rakennetta. Kainulainen saa tällä tavalla aivan eri tunteen hevosesta ja hevosen suoruudesta ja totesi näin:

"Jag rider nuförtiden med tanken att bromsa istället för att pusha hästen och då börjar bakbenen komma under."

Jos sinua kiinnostaa hevosen liikemekaniikka ja haluat päästä oppimaan ja keskustelemaan aiheesta hevosen hyvinvointi alan ammattilaisten kanssa, suosittelen osallistumaan Horse in Motion -tapahtumaan Ratsastuskeskus Ainossa 10.-12.3. Paikalla on Jean Luc Cornillen lisäksi muun muassa eläinlääkäri René van Weere, joka on tutkinut hevosen liikuntaelimistöä jo vuosia sekä meidän kaikkien ihailema fysioterapeutti, tohtori Heli Hyytiäinen.

Horse in Motion -tapahtumasta saat lisätietoa täältä ja tästä löydät tapahtuman FB-sivulle sekä blogiin. Suosittelen hankkimaan liput pian sillä perjantaipäivä on melkein loppuunmyyty. Olen itse paikan päällä ainakin osan ajasta, joten tule ihmeessä moikkaamaan.

Lisää hevosen selkää käsitteleviä artikkeleita blogissani löydät täältä!

Suomenkieliset lainaukset ovat Eläinlääkäri Laura Laakson kirjoituksesta Hevosen etujalan liikkeeseen saa enemmän voimaa, ... noh, ponnistamalla etujaloilla.

Tuesday, February 14, 2017

Working Equitation


Olen tutustunut klassiseen ratsastukseen Mari Faria di Carvalhon kanssa ja pääsin ilokseni mukaan hevosenhakureissuun Portugaliin pari vuotta sitten. Olen aina pitänyt kevyestä ratsastustyylistä ja olen kokenut, että Mari on pystynyt auttamaan minua todella paljon sen hakemisessa.

Kun kuulin, että Miguel da Fonseca oli tulossa Suomeen valmentamaan Working Equitationia innostuin ideasta heti. Sain myös Thorin tarhakaverin Romeon houkuteltua mukaan ja sovimme yhteisestä valmennuksesta portugaliguru Tiina Tanskan avulla.


Halusin tutustua Working Equitationiin ensisijaisesti sen takia, että haluan kokeilla aina uusia kivoja juttuja ja olin melko varma, että laji on Thorille mieluinen. Thorilla on lyhyt ja laadukas laukka, jonka saa helposti lyhennettyä ja Thorin on helppo kääntyä nopeasti (kuten tuli myös edellisellä estetunnilla huomattua hiekkaa syödessä). 


Working Equitation on syntynyt karjanjahtaustarpeesta ja on sitten viety muualle pikkuhiljaa. Sen enempää historiaa tai muuta en selvittänyt, mutta onneksi Katja Ståhl on kirjoittanut Working Equitationista kattavamman kuvaksen



Aloitimme veryttelemällä hevoset. Veryttelystä lähdimme suoraan suorittamaan tehtäviä.

1. Kahdeksikon ratsastaminen
Ehdoton lempitehtäväni oli ensimmäinen tehtävä, jossa ratsastettiin kahdeksikkoa puomin ympäri. Ajatus oli tehdä samankokoiset ympyrät laukassa molempien puomien ympäri, suoristaa hevonen keskellä ja vaihtaa käynnin tai laukanvaihdon kautta suuntaa. Harjoitella voi tietenkin myös ihan vain käynnissä tai ravissa, mutta tärkeintä on, että hevonen kääntyy ulkoapujen avulla ja suoristuu kunnolla puomien välissä ennen kuin suuntaa vaihdetaan. Tässä tehtävässä on todella tärkeätä, että hevonen on herkkä ja pystyy hyvin kantamaan itseään laukassa.



Tämä tehtävä oli todella hauska ja pidin siitä erityisen paljon koska Thorin on helppo kääntää nopeasti eikä pienemmät ympyrät tuota meille suurempia ongelmia.



2. Portin (liinan) avaus

Porttia (liinaa) piti lähestyä suoralla hevosella käynnissä tai ravissa, pysähtyä sen eteen ja sitten sujakasti avata portti toiselta puolelta, kulkea sen läpi ja peruuttaa hevonen niin, että portin sai jälleen suljettua. Hevosen piti sodottaa, kun ratsastaja sulki portin ja seisoa hetki paikoillaan rauhallisena ilman kiirettä mihinkään. Kaikissa harjoituksissa painotettiin muutenkin paljon kiireettömyyttä ja sitä, että ei missään vaiheessa kiirehditä tai hosuta.



Tässä harjoituksessa portin avaaminen sujui hyvin, mutta peruuttaminen ja paikallaan seisominen oli hieman haastavampaa. Parin harjoittelukerran jälkeen se sujui kuitenkin hyvin ja Thor oli jo ihan kotonaan portinavaajan jatkeena.



3. Pujottelu tötsien ympäri

Tässä tehtävässä ravasimme tötsien ympäri. Tehtävä oli todella helppo ja oli tehtävistä sellainen, jota voi hyvin harjoitella kotona, mutta josta en saanut mitään uutta elämystä tai oppimistunnetta omaan ratsastukseen.







4. Ravi-laukka-ravi -siirtymiset kiemurauralla



Ravi-laukka-ravi siirtymiset nopeaan tahtiin kiemurauralla olivat jälleen hauska tehtävä. Siinä nopeat kiemurat eivät tuottaneet ongelmia, mutta siirtymisissä oli välillä hieman haasteita. Kun Thor ei tahtonut kuunnella sain jatkaa ravia hieman pidempään ja nostaa laukan vasta, kun Thor kuunteli ja oli rauhoittunut hyvään ravin tahtiin. Jälleen painottaen kunnollisia siirtymisiä ilman turhaa
hosumista.



5. Bambutikun kuljettaminen

Huomasin heti bambutikun saavuttuamme maneesiin ja totesin nauraen, että tuosta tehtävästä ei sitten tule mitään. Thor pelkää raippoja kuollakseen ja jo pelkkä raippa kädessä saa Thorin hengittämään pinnallisemmin.





Nå, kas kummaa. Thorilla nyt oli ylipäänsä maailman rennoin ja herrasmiesmäisin päivä, mutta kun tuo iso tikku tuli viereemme ja Thor ei hetkauttanut luomeakaan ihmettelin kyllä hieman. Ei kun tikku käteen ja menoksi. Ajatuksena oli hakea tikku yhdestä kohtaa, ottaa tikulla rengas toisesta paikasta ja kuljettaa rengas piste a:sta piste ö:hön. Ainoa hieman stressaava elementti hevoselle saattaa olla, kun rengas tulee tikun päälle ja siitä kuuluu sellainen liukuva ääni. Muuten tehtävä oli aivan ihana ja oli melkein sellainen olo, että nyt ollaan siellä karjan keskellä hengailemassa tikkujen kanssa preerialla.


6. Ratsastaminen puomien väliin ja pysähdys

Yksi tehtävistä oli ratsastaa hevonen jälleen suorana puomien väliin ravissa, siirtää hevonen käyntiin ensimmäisten puomien kohdalla ja pysäyttää seuraavien puomien kohdalla. Pysähdyksestä ei jatketa eteenpäin vaan hevonen perutetaan suorana pois puomien välistä. 

Tehtävän voi myös tehdä laukassa, niin että hevonen tuodaan laukassa sisälle ja pysäytetään jälkimmäisten puomien kohdalle ja sen jälkeen peruutetaan ulos. 

Tehtävä sujui muuten melko sutjakkaasti, mutta siirtymisissä on vielä niin paljon paranneltavaa ja niin myös peruutuksissa. Thor peruutti koko ajan takaosaa oikealle ja Miguel ja Tiina pyysivät minua katsomaan oikean olkapään yli, jotta sain sen avulla korjattua takaosaa hieman vasemmalle. 


7. Puomin yli ravaaminen sivusuunnassa

Tämä oli ainoa tehtävä joka ei onnistunut meiltä kuten kuvasta ehkä huomaa. Thor ei vaan mitenkään voinut ymmärtää, että puomien piti jäädä jalkojen väliin kun puomeja normaalisti aina ylitetään. Sen sijaan, että aloimme pakottaa hevosta tehtävästä läpi Miguel painotti jälleen rauhallisuutta ja pyysi minua vain väistämään Thoria puomin edessä ja väistämään pari viimeistä askelta niin, että puomi jää Thorin jalkojen väliin. 


8. Laukasta pysähdys pöydän viereen ja kannun nostaminen ilmaan

Tätä tehtävää ei ehditty edes suorittamaan, kun Thor yhtäkkiä hyppäsi metrin ilmaan. Thor ei selvästi ollut huomannut pelottavaa kannua, joten kesti noin sekunnin,  että Thor ymmärsi kannun vaarattomuuden ja pääsimme jälleen ratsastamaan ensin alun kahdeksikkoa, suoristus, pöydän ja kannun viereen pysähdys ja kannun nostaminen ilmaan voitonmerkkinä. 

Ok, nää kaikki muut jutut, mut tää kannu.....

Nå niin, se on ihan cool. Ei hätää.....

Tehtävä ei todellakaan sujunut hirveän hyvin, mutta siinä vaiheessa olin jo niin ylpeä Thorin käytöksestä ja muutenkin miten hienosti herra oli tunnin aikana suorittanut tehtävät, että homma meni vaan hymyn ja naurun puolelle. Ratsastimme kannun luokse, nostimme sen Tiinan avulla ilmaan ja kiitimme kovasti hauskasta kokemuksesta.


Working Equitationia suosittelen kaikille kokeiltavaksi. Todella hauska laji, joka sekä suoristaa ja notkistaa hevosta. Harjoitukset tekevät myös ratsastajasta herkemmän ja opettavat selkeiden apujen löytämisessä. Aina välillä Miguel sanoi, että lyhennät vaan näin ja teet vaan näin ja en voinut muuta kuin todeta, että vaikka Miguelin mielestä homma on juuri noin helppoa ei se todellakaan ole sitä meille muille. Ai että, jos saisi tämän elämän aikana edes nanosekunnin siitä tunteesta löydettyä mitä Miguel luultavimmin omassa vartalossaan ratsastaessaan tuntee.:)





Mä vaan niin RAKASTAN tätä hevosta. Olen niin kiitollinen!

Ihana Miguel da Fonseca ja Tiina Tanska.

Tässä vielä mielenkiintoisia artikkeleita luettavaksi:
Emphasizing activity and collection
The Basics of Dressage by Christian Thiess
Create a Brave Horse
What do you mean by soft feel?
Functional Anatomy of the Horse - The Back, Dr. Gerd Heuschmann
Read Before Riding: Horses Have Consciousness, National Geographic