Sunday, May 20, 2018

Neljäs kilpailu, 3. sija


Eilen kilpailimme Thorin kanssa. Aktiiviratsastajat, ART, järjesti kisat meidän kotitallilla, joten päätimme osallistua ihan vaan huvin vuoksi. En ole pitkään aikaan saanut tuomarilta mitään palautetta tai kehittämisideoita, joten oli todella mahtava kuulla missä mennään jälleen kerran. 


Viimeksi kilpailimme Stall Silverbackassa marraskuussa 2016 ja sitä edellisellä kerralla Peuramaalla keväällä 2015. 

Alva Karlsson auttoi meitä koko aamupäivän ja saimme Thorin oikein upean näköiseksi. Letitin jopa itse Thorin harjan (josta olen kyllä kovin ylpeä) ja lähdimme alas kentälle veryttelemään. 

Thor on ollut todella mukava ratsastaa ja ollaan Tiina Rikkosen kanssa ehditty harjoitella rataa pari kertaa. Perjantaina oli tosin hieman haastavampi harjoitus, kun meidän rakas koira Jack päätti purra itsensä vapaaksi maneesilla kaikista liinoista eikä ratsastuksesta meinannut tulla yhtikäs mitään. Jack kulkee mukavasti ylhäällä tallin luona vapaana ja olen pystynyt hyvin ratsastamaan kentällä. Olen kuitenkin jättänyt Jackin autoon aina kun ratsastan maneesissa, mutta nyt oli sen verran kuuma iltapäivä, joten en uskaltanut sitä tehdä. Eli siellä sitten jahdattiin oikein onnellista ja tyytyväistä koiraa ja just kun tilanne oli jotenkin hallinnassa (Jack treenasi rataa juoksien meidän vieressä) tulivat jo viereisen tallin opettaja ja oppilaat harjoittelemaan estekisoihin. Nå siinä päästiin sitten hetken harjoittelemaan, kun Jackille tuli koirakaveri jonka kanssa hän pääsi leikkimään. Totesin vaan Tiinalle, että jos pystyn tässä mielentilassa tämän radan ratsastamaan, niin mikä tahansa muu tuntuu melko helpolta sen jälkeen. 


Lauantaina veryttelimme kentällä tovin, jonka jälkeen pääsimme melko nopeasti sisään maneesiin veryttelemään. Keskityin enimmäkseen pysähdyksiin ja peruutuksiin, jotta sain Thorin kuulolle ja seurasin samalla toisella silmällä muiden ratoja. Olen kilpaillut niin vähän, joten halusin hieman seurata miten muut menevät. 


Kun tuli meidän vuoro lähteä radalle meni ensimmäiset sekunnit hyvin, mutta sen jälkeen mulla tuli täysblokki ja ratsastin voltin väärään kohtaan. Siitä ratsastin sitten tuomarin luokse ja kysyin, jos voisin mennä radan uudestaan. Luulin, että minut oli heitetty pois kilpailuista, mutta selvisikin, että sain iloksemme jatkaa rataa (hyvin tunnen kouluratsastussäännöt). Hieman tuomari naureskeli meille ja siitä jatkoimme sitten radan ratsastamista. 


Thor tuntui hyvältä koko radan ajan. Peuramaan kilpailuissa Thor meni tasaisemmin, mutta tällä kertaa Thorilla oli super vahva energia, joka tuntui menevän juuri oikeaan tarkoitukseen. Alussa ajattelin jo, että en saa Thoria lähellekään tuomareiden pöytää kun siinä oli liina päällä. Thor teki täysstopin kun tultiin radalle. Hetken päästä Thor kuitenkin unohti pöydän kokonaan ja käyttäytyi erinomaisesti. Olin NIIN ylpeä. Olisin vaan voinut jatkaa radalta toiselle. Nautin todella paljon ja tuli oikein himo päästä kilpailemaan uudestaan. Thor tuntuu myös nauttivan kilpailemisesta ja oikein loistaa aina kun pääsee ihmisten eteen esiintymään. 


Radan jälkeen läksimme Thorin ja Jackin kanssa tallille. Ajattelin, että en voisi sijoittua kun unohdin radan, mutta saavuttuamme takaisin maneesille oltiinkin tokana vielä pitkän tovin. Vasta viimeisen ratsukon jälkeen sijoituimme 3. sijalle koska he menivät meidän ohi pisteissä. Ihan uskomatonta. Oli niin mahtava tunne ja olin onnesta soikeana. Tuntuu vaan niin mukavalta, kun huomaa, että kehitystä oikeasti tapahtuu ja saa siitä myös osoituksen tuomarilta. Löysin tänään vanhat pisteet meidän ensimmäisestä kilpailusta vuodelta 2011 (en edes muista missä me kilpailtiin) ja kyllä edistystä on selvästi havaittavissa. 



Thor on unelmieni täyttymys ja olen niin super kiitollinen, että saan viettää aikaa hänen seurassa. En ikinä olisi uskonut, että minulle siunautuu näin hieno ja fantastinen hevonen ja pääsen nauttimaan ihan jokaisesta hetkestä. Nyt varsinkin kun on ollut pidempi kausi, kun Thor on pysynyt terveenä ja voi muutenkin niin hyvin. Thor viihtyy edelleen erinomaisesti Inkoossa ja on jo päässyt laitumelle ensimmäisiä kertoja Pojun ja Snuffen kanssa.


Tänään Alva hyppäsi Thorilla 80cm ja 90 cm radat ja ratsukko meni upeasti. 80 cm radalla ei mitään pudotuksia ja toinen sija. 90 cm radalla he olivat ainoita kilpailijoita ja mietin kyllä miten paljon potentiaalia Thorilla olisi esteillä. Sääli, että en itse enää samalla tavalla uskalla hypätä kuten ennen. Onneksi löytyy näitä nuoria ja upeita ratsastajia, jotka voivat välillä hypätä selkään ja näyttää mihin hevonen pystyy.


Nyt lähden hakemaan Ellaa kotiin ja vielä ristiäisiin illaksi. Odotan kovasti, että rakas veljeni tulisi kotiin Filippiineiltä. Kim on mukana selviytyjissä ja on aika pitkä aika, kun ei kuulu mitään moneen viikkoon. Eli paljon tsemppiajatuksia sinne suuntaan.

Koko viikonlopun tallilla viettäneenä Let Your Daughters Grow Up To Be Horse Girls - artikkeli osui ja upposi:

”Parents, let your daughters grow up to be horse girls, because they will learn quickly and repeatedly that life isn’t fair, that hard work is often trumped by Lady Luck, and that every defeat, no matter how terrible, is temporary. Let them dream big and kick on. Let them learn confidence, grace and grit. Let them build big muscles and strong backs, and learn that a little blood and a little sweat are good things, because they show you you’re living.

Let them grow up with horses and with good horse people, because it will teach them to be humble, and to be resilient, and to be brave.”

Friday, May 11, 2018

Everything is possible. Even a wineyard in Italy.


My heart has always beaten for Italy. Deep inside I must be at least 50% Italian and whenever I hit Italian ground or am surrounded by Italian people I instantly feel at home. 

Arriving to this wonderful little restaurant.

This spring I had the opportunity to revisit one of my favourite places in the world: Piedmont and spend a few days in Milan where I used to work and live as a young girl. Piemonte was as beautiful as always. It is one of the prettiest places with the wine valleys reaching below and the mountain ranges opening up so close but yet so far away. It is the region of truffels and great wine. 

The owner puts his whole heart into his Vinoteca Centro Storico

We resided at Hotel Villa Beccaris in Monforte d'Alba. It is a stunning villa with beautiful rooms and the most amazing scenery from the breakfast table (see video above). We visited a lot of beautiful local restaurants and walked around in Alba the second afternoon. We also drank a lot of fantastic wines and laughed so much that our bellies hurt and tears ran down our faces.










In the evening we were picked up by a bus in order to visit Finnish couple Riikka and Jyrki Sukula at the Azienda Agricola Sukula. When we arrived at their place I was utterly stunned. The house had been a stable that had been converted into the most beautiful home for the couple and their children. It resided on top of a hill looking over what seemed a million wineyards with the evening sun still lighting up the porch and our Finnish souls after a long and cold winter.


Riikka and Jyrki Sukula were on their honeymoon when they met an Italian man whom they ended up spending time with. They told him that they would someday like to learn how to make wine and not only hear from others how they make it or how is should be done. 

Jyrki Sukula is known as the crazy cook (The Crazy Cook and his Wife)

When they got home from their honeymoon they got a call that a wineyard in Piedmont is for sale. They jumped on the call and about a week later they were handed the keys to this magnificent place. Soon thereafter they moved to Italy and Riikka began her winemaking techniques studies with Gianpiero Romana and in 2006 produced the estate's first vintage, a Langhe Rosso (Meriame Langhetta)*


The evening that we spent at the Azienda Agricola Sukula was magical. We were not only getting acquainted to the biodynamic way of making wine but Riikka told us stories of the wineyard and how some of the grapewines were very thick and old and some were younger but starting to produce some amazing red wine. Riikka seems to be a real connoiseur and the Sukulas are well known in the Piemontian Region of Italy 

The view from the yard.

Super stylish Riikka and their dog head out to greet us. 

The coujple.








After some aperitivo in the living room we took a seat at the cozy kitchen table. After being served some homemade wine we were served absolutely fantastic food. The food was local and seasonally ripe. There was artichoke, local bird and a lot of other things that I just can't remember right now.


During the dinner both Sukulas entertained us with stories about their lives and at some point Riikkas father also joined the table. Not only have they been living in Italy for a long time, but they have clearly also become accustomed to a more Italian way of living where families spend time together and grandparents are a natural part of the daily family.  

All these perfect little details.


The dinner table.

The masterchef at his essence.

View from the kitchen. 












The evening light! Magical!


Pots and pans. And a lot of spices!
The next day we woke up and had the best breakfast at our hotel. The fried egg was the best egg I have ever eaten in my entire life. You could feel that it had literally just come out from the chicken.


Breakfast view!





After the breakfast Mr. Sukula himself came to send us off to Alba where we walked around for a while and bought home some necessary Italian ingredients such as truffle oil and fresh pasta.


Check out this Espresso machine. 

I am a big lover of coffee and especially good coffee. People always laugh at me but there is no laughing when it comes to coffee and that is something that the Italians are very well aware of. Proper espressos are part of even the smallest places DNA and just look at this machine in a little cafeteria that we passed by. Sure tasted amazing! If I ever open up a coffee shop, this will be the machine that will make all the coffee. 


After Alba we headed off toward Milan and stopped on the way at the nicest little Trattoria. Trattoria i Bologna. When we entered the restaurant, one of the owners of the place was making the pasta that we were going to have for lunch. How fresh is that?



The most amazing pasta. 

Fresh fruits. 

The backyard where they have a few rooms for guests and where all the herbs grow in the summer. 

Carcci is showing some "yoga moves".

And then some more "yoga moves".


Buonasera Milano.

Upon arrival to Milan we almost directly headed out for dinner to wonderful and trendy restaurant called Carlo e Camilla. Carlo and Camilla are very famous for their food and have opened up a restaurant in an industrial area of Milan. The restaurant itself was a lovely experience and the food was also good. Everything was done with such good taste and it was pure pleasure to watch Italian dine with each other. Everyone is so happy and talkative and I couldn't help but follow all those Italian young and joyful people.





After the dinner we still had a drink at a nightclub and I am so happy that I did all that when I was young. It was so nice to just head home pretty early and go to sleep in the hustle and bustle of Milan. 

The next morning we walked around, did some shopping, some dancing and went to get ourselves made up with some make-up at Kiko Milano. After a glass of bubbly in the sun we then had he best saffran risotto and Tiramisu ever at Don Lisander


The trip was short but intensive. It made me miss and love Italy even more and gave me energy for many weeks to come. Italy still feels as much home as always. The people, the scenery, the craziness, the loudness, he food and the wine..... Thank you!

Places that we visited during this trip:
Hotel Villa Beccaris, Monforte
Vinoteca Centro Storico
Trattoria i Bologna
CarloeCamilla
Don Lisander, Milan

*Azienda Agricola Sukula