Thursday, March 30, 2017

Mahtavat apujoukot

 
Mikäs siinä reissatessa, kun oma kultakimpale on näin hyvissä käsissä. Kiitos Tiina, Senja, Thelma ja Sanna avusta. Teidän hyvään huomaan voi kyllä jättää hevosen kuin hevosen.

Ilman näitä extra käsiä emme mitenkään saisi arkea tai lomamatkoja pyörimään. Olen niin kiitollinen, että meillä on juuri Thorille sopivat ihmiset jotka pitävät hevosestamme niin hyvää huolta. Thor on tällä hetkellä todella tyytyväisen oloinen ja vaikka en ole ehtinyt tallille viime viikkoina niin paljon kuin haluaisin, tiedän että Thoria hoidetaan erinomaisen hyvin. Kuten kaikki hevosenomistajat tietävät se ei aina ole itsestäänselvyys ja olen todella kiitollinen kaikesta avusta. On se vaan upea poni tämä meidän Thor! WAUTSI WAU! Voisin vain tuijottaa hevostani koko ajan.





Thelma ja Thor. All dressed up in Equestrian Stockholm tottakai.
 
 

 


Monday, March 27, 2017

Koiraviikot

Mutterissa kahvilla Balin kanssa. Wuff!

Olemme viime aikoina viettäneet oikein koiraviikkoja Ellan kanssa. Ensin meillä oli upea Bali the dog käymässä  (Balia on oikea Instagram-ilmiö).

Bali viipyi meillä noin viikon, kun omistajat olivat matkoilla.

Bali on Yorkshire terrieri ja aivan ihana sellainen. Balin kanssa elämä on todella helppoa. Bali leikkii, nukkuu, syö kun jaksaa (makupaloja toki aina) ja on kiva kävelykaveri. Bali ei turhasta välitä, mutta osaa juuri nukahtaa takkisi päälle kun olet lähdössä juhliin (niin, että joudut harkitsemaan lähdetkö juhliin ollenkaan).


Olen aina sanonut, että koirat eivät nuku sängyssä (kuulemma aika yleistä kunnes koirat yhtäkkiä nukkuvat sängyssä), mutta katsokaa nyt näitä ihanuuksia. Eihän tällaisesta hyvänolonryhmärämästä voi mitenkään kieltäytyä. Sinänsä en kyllä saanut nukuttua kovinkaan syvää unta, koska olin varma, että liiskaan Balin jonnekin peiton ja tyynyn väliin.


Balin jälkeen päivämme täyttyivät iloisista Espanjan vesikoirista. Ensin kylässä oli parhaan ystäväni ja Ellan kummitädin koira Minka ja sen jälkeen saimme nauttia upean Boomerin seurasta.  

Turvallista nukahtaa kirja kädessä ja skeitti sekä turiseva karvakuono vieressä.

Sekä Minka ja Boomer ovat erityisen hyväkäytöksisiä koiria, joten heidän kanssaan liikkkuminen ja kulkeminen on todella helppoa. Myös Ella voi ulkoiluttaa koiria ja Minka ja Boomer kulkevat helposti vapaina mukana.


Näiden viikkojen jälkeen syntyi kyllä oikea koirakuume. Oli niin mukavaa viettää aikaa Ellan ja koirien kanssa ja tässä hieman ajatuksia miksi:
  • Tulee ulkoiltua päivittäin.
  • Peruskunto kasvaa.
  • Tapaa ystäviä, joilla on koiria joita harvemmin muuten ehtisi nähdä.
  • Viettää enemmän aikaa kotona.
  • On vaan yleisesti onnellisempi, iloisempi ja rennompi. 
Koska meillä ei kuitenkaan vielä ole aikaa omalle koiralle nautitaan ystävien upeista koirista ja suunnitellaan kaikessa rauhassa oman koiran hankintaa. Vaikka lista täyttyy enimmäkseen positiivisista asioista on tärkeää muistaa, että koira tarvitsee paljon liikuntaa ja seuraa joten koiraa hankittaessa pitää olla aikaa kaikenkarvaiselle ystävälle. 

Mikä on sinun lempirotu ja millaista koiraa suosittelet lapsiperheeseen? Kaikki vinkit ovat tervetulleita.

Sunday, March 19, 2017

Why am I never going to be a proper Yogi?

Beautiful Katja Kiuttu!

Today I went for my yoga lesson with one of my favourite instructors Katja Kiuttu. I was really looking forward to it, at the same time feeling a bit uneasy. For the past weeks I have been practicing yoga less than normal and I can feel it in my body and my mental state directly. The amazing thing with the practice however is that I now already know that after a while into it I will start to feel better and I will slowly get into the flow of the movement and my mind will quiet down (at least slightly).

For the past few weeks it has just been a lot happening and I have felt like I have been running from one place to another. Normally I practice at home at least once a week but I have felt so stressed so even the smallest asana has felt like too much to do. The good thing is however that I already know that also this will pass and soon I am back to my normal routines again.

During the first asanas today I felt so stiff. I mean I am an extremely stiff person, but today I felt like I would have never done anything to make my body a little less rigid. Falling of horses hundreds of times does of course nothing to counteract this feeling and suddenly it hit me that I will probably never be like them. And with them I mean our beautiful instructor Katja Kiuttu and the few others that get into any kind of pose with the smallest of ease. I could feel myself thinking that I am not as flexible as them. I am not as good as them.

And then we got into balancing poses and off I went. I am strong I thought. Very strong. My legs keep holding on to me when the rest of me is way off. I can stand in Garudhasana or Ardha Chandrasana for a long time and I love staying in Dancer's Pose or doing the Wild Thing. And I felt proud of myself. Somewhere deep inside I thought that I am good in some ways and we all have something to be proud of.

And then it hit me.....

Nothing of this really matters. It doesn't matter if I am stiff or if I am strong. It doesn't matter if I do my yoga practice everyday or sometimes just once a week. What truly matters is that I do it and that an instructor like Katja Kiuttu has always been there for me in ways that she can probably never even imagine. She was there the day that I got fired:  I remember entering the yoga studio early in the morning and telling her that I needed to leave a bit early because people were being laid off and I had a strong feeling that I was one of them. I remember thinking when I cried and was shaking after the big news that I could not have made the day with such honour without the morning practice that calmed my already tense nerves. Afterward I was thinking that without my yoga I might not have seen the beauty in getting laid of and what an opportunity it was for me to grow.

What truly matters is that yoga was there for me when I was in the middle of a relationship that no longer was benefiting either partner in a positive way. I remember entering the studio so many early mornings with tears in my eyes and Katja always meeting me with a smile. Never questioning, never wondering. Just letting me enter my mat and my universe and slowly getting myself together for the day. Sometimes I was too tired to even move but she just let me lie there.

When I am writing this I am crying again because I realise how much my yoga practice has given me. Being a very sensitive person with strong emotions it has helped me through so much and it has made me grow more as a person than I could have ever thought possible. And yes, I will never be the one with the perfect ponytail or the finest alignments in the pose but if that is all we are looking for we are looking in the wrong direction.

Friday, March 17, 2017

Christmas in Dubai

Out on the dunes

I love Christmas in Finland more than anything. The early mornings in the country-side, the church, the porridge, the Christmas food, time spent with the family. You get the point.....

After the break-up this summer I however felt that Christmas at home would bring forth too many memories and too much feelings so we decided to spend Christmas in Dubai. 

This was my second time in Dubai. Here you can read about the first trip that was fantastic and also get some good restaurant / bar and night club recommendations. On the second trip my absolute favourite was still the sushi restaurant and ended up being the favorite place for the whole family. 

We had a lovely holiday. We experienced a lot of things together but mostly relaxed and enjoyed life. Here are some of the pictures from the trip and I have a whole other post coming up with one of the highlights: I got to spend a whole day with long distance rider Mia Schauman and Amru Alabidi at the Elite Horsemanship facility at the Mandara Equestrian Club. An amazing day all in all. 






They were driving around recklessly but I got myself a few good pictures. 









Going shopping!

Christmas Eve!

Working out at the outdoor gym.


My brother and daughter out and about. 


Lateevening stroll before heading to the airport. I love those small moments alone in different countries.
There is something magical about it. 

More on Dubai here. Riding in Dubai here

Sunday, March 12, 2017

Älä tuki kylkeä esteelle

Thor on ensimmäistä kertaa lievästi pyöristynyt. Jippijeei. 

"Päästä sisäohjasta" kuulee aika usein sanottavan estetunnilla. Olen itse kuullut nuo sanat monen monta kertaa ja sitten Mette tulee ja kertoo näin:

"Kun käännät sisäohjalla hevosen lapa menee tukkoon ja ikäänkuin vinoon rungon alle. Hevosesta tulee ihan käyrä eikä se sen takia pysty hyppäämään oikein." 

Ja silloin ymmärsin mitä sisäohjasta päästäminen ihan oikeasti tarkoittaa. Se ei ole vaan kaulan suoristamista vaan myös sitä, että hevonen pääsee hyppäämään lavoista suoraan eteenpäin. Avot!

Tunnilla menimme kahdeksikkoa kahden puomin yli keskihalkaisijalla. Aloitimme kevyessä ravissa, niin että ravia piti pidentää ja lyhentää ja sen jälkeen teimme samaa harjoitusta laukassa. Niin kauan kuin saimme mennä hitaassa tempossa ei ollut ongelmia, mutta huomasin heti kun pidensimme laukkaa, että oma istunta ei oikein jaksanut mukana ja jäin helposti pitämään ohjista kiinni. Puomien jälkeen siirryimme hyppäämään loivasti kaartaen paria estettä pituushalkaisijalle, ympyrä päätyyn ja sitten taas seuraavat kaksi estettä toisesta suunnasta. Jälleen ajatuksena oli leikkiä laukan kanssa. Ensin saimme tulla seitsemällä askeleella. Sen jälkeen piti tulla ensin seitsemällä ja sitten kuudella laukka-askeleella ja sitten aloittaa seuraavan kerran kuudella ja lyhentää seitsemään askeleen. Kun aloitimme seitsemällä askeleella oli melko helppoa pidentää laukkaa ja tulla kuudella seuraavat esteet. Kun taas aloitti kuudella askeleella oli hieman haastavampaa lyhentää seitsemään askeleen. Thorilla oli jo sen verran hyvä vauhti päällä, että lyhentäminen oli hieman haastavaa. Huomasin myös, että laukka oli niin paljon isompaa, että en itse osannut niin hyvin hahmottaa kuinka monella askeleella lähestyin esteitä ja siinä kesti hieman hakeminen. Mette oli kuitenkin todella tyytyväinen ja oli sitä mieltä, että Thor on suoristunut, laukkasi hyvin ja tuli paremmin alas oikeaan laukkaan esteiltä. Thor oli hieman kyttäilevä ja teki aika nopeita loikkia välillä, mutta tällä kertaa pysyin onneksi paremmin selässä. Olen myös hieman tarkempi tippumisen jälkeen sen kanssa, että yritän istua kunnolla suorassa enkä päästää ylävartaloa roikkumaan kaulan päälle, jolloin yhteistyö menee hieman etupainoiseksi.


Tänään jatkoimme Monikan tunnilla ja Monika kirjoitti näin illalla, kun hän lähetti kuvan meistä:

"Han var nog finare än nånsin idag." 

Nuo sanat lämmittivät kovasti sydäntä. Monika on seurannut meitä alusta asti ja oli sitä mieltä, että Thor ei ikinä ole liikkunut yhtä hyvin kuin tänään. Olin itse myös todella tyytyväinen tuntiin ja lopussa oli sellainen olo, että sain Thorin todellakin läpiratsastettua ja viimeinen laukka oli yhtä nautintoa.

Aloitimme tänään käynnissä ja hidastimme käyntiä kunnes Thor kuunteli ja oli hyvin avuilla. Vasta kun meillä oli hyvä käynti saimme nostaa ravin ja myös ravissa piti koko tunnin ajan katsoa, että Thor ei lähtenyt juoksemaan alta pois vaan koko ajan seurasi minua ja kuunteli apujani. Monika muistutti kevyestä tuntumasta ja pyysi ratsastamaan Thorin keskiosaa. Esimerkiksi vasemmassa kierroksessa Thor kaatui hieman sisäänpäin, joten sen sijaan että yritin korjata ohjalla piti käyttää sisäpohjetta satulavyön kohdalle ja aktivoida Thorin vatsa ja miettiä Thoria lavoista ylöspäin.

Alkuveryttelyn jälkeen ratsastimme pituushalkaisijaa pitkin pari kertaa suoraan ja sen jälkeen jatkoimme pohkeenväistöharjoituksilla. Väistimme keskihalkaisijalta ravissa uralle enkä saanut väistöjä toivotulla tavalla läpi. Monika pyysi aloittamaan väistöt käynnissä ja jatkamaan loppusosa ravissa. Sen jälkeen piti ratsastaa koko halkaisija väistöä niin, että hidastin ravia ja Thor väisti kunnolla koko halkaisijan läpi ja jumppasi runkoaan.

Väistöjen jälkeen Thor tuntui todella hyvältä. Laukassa ratsastimme pääty-ympyrällä ja pienensimme ympyrää. Vasen kierros oli melko haastava koska en tahdo saada kiinni ulkoavuista ja Thor luisuu oikealle. Viime keväänä ongelma korostui, mutta edelleen vasemman kierroksen laukassa on haasteita. Se ei sinänsä haittaa koska oikea kierros oli aivan uskomattoman hyvä ja se on ollut meidän ongelmallisempi puoli alussa.

Tunnin loputtua Monika totesi, että hän ymmärtää nyt miksi ratsastan karvasatulalla. Kerroin alkutunnista, että Sanna hieroi Thorin tällä viikolla ja Thorin lanneranka oli todella tukossa. Monika totesi siihen, että Thorilla on niin lyhyt selkä, joten jos aina käyttää satulaa se ihan varmasti menee liian pitkälle taakse. Ja niin se juuri on. En vaihtaisi karvasatulaa enää mihinkään. Thorin liike tuntuu  kevyeltä ja löydän hyvän tuntuman kaikin tavoin tämän satulan kanssa. Jos en löydä satulaa, jonka kanssa Thor liikkuu yhtä letkeästi taitaa karvasatula nyt olla meille pidempiaikainen ratkaisu.

Ostin muuten todella hyvän äänikirjan eilen. Jos olet juuri nyt sellaisessa elämäntilanteessa, jossa mietit mihin suuntaan olet menossa tai pelkäät mitä tulevaisuus tuo tullessaan suosittelen Gabrielle Bernsteinin kirjaa The Universe has your Back lämpimästi.

Monday, March 6, 2017

"Virheistä saa voimaa!"

Kuvassa Anna-Maija Tuokko. Kuva on lainattu Me Naiset -lehdestä
koska se vaan sopi niin täydellisesti tähän kirjoitukseen. 

Olimme eilen ystäväni ja tyttäriemme kanssa katsomassa Tanssii tähtien kanssa esitystä. Viimeksi olen jännittänyt joitain vuosia sitten katsomossa veljeni puolesta ja tällä kertaa pääsimme seuraamaan muun muassa upean Anna-Maija Tuokon liikehdintää tanssilattialla.

Eilisessä ohjelmassa Anna-Maija ja tanssiopettaja Matti esittivät Paso Doblen, joka oli kaunista katsottavaa. Dynaamisesta esityksestä ei puuttunut intohimoa tai dynamiikkaa ja katsomo oli haltioissaan. Tanssin puolivälissä Anna-Maijan vahvat askeleet horjuivat yhtäkkiä taaksepäin etkä olisi kenties huomannut virheen tapahtuneen mikäli et ollut todella tarkkaavainen. Sen verran nopeasti Anna-Maija korjasi tilanteen, nousi hymyillen takaisin ylös ja jatkoi entistä määrätietoisempana eteenpäin.

Tuomari Jukka Haapalan mainitessa pienen horjahduksen tapahtuneen, nojautui Anna-Maija Mikko Leppilammen mikrofonia päin ja sanoi näin:

"Virheistä saa voimaa"!

Virheistä saa voimaa ei tarkoita vaan sitä, että nouset ylös tanssilattialta horjahdettuasi. Se tarkoittaa myös sitä, että olet eronnut ja jatkat eteenpäin entistä vahvempana. Se tarkoittaa sitä, että olet saanut potkut töistä ja sinussa on enemmän elinvoimaa ja potkua kuin pitkään aikaan. Se tarkoittaa sitä, että vaikka valitsit väärän tien osaat ensi risteyksessä valita paremmin.

Näemme helposti virheet huonona asiana. Pelkäämme niin paljon epäonnistuvamme, että emme uskalla edes aloittaa.

Koska Matti tietää mihin Anna-Maija pystyy hän haastaa Anna-Maijaa jatkuvasti ja uskoo hänen kykyihin tanssijana. Matti ei päästä häntä helpolla, mutta miksi päästäisi? Se saattaa tarkoittaa sitä, että horjahtaa välillä, mutta se tarkoittaa myös sitä, että olet voittaja jo ennen kuin aloitit.

Wednesday, March 1, 2017

90% jalkaa ja 10% kättä

Kuva on viime kesältä. 

"Huomaatko miten vähän oikeasti joudut käyttämään  käsiä, kun ratsastat  jaloilla. Meidän tulisi käyttää 90% jalkaa ja 10% kättä", totesi Johanna tänään tunnin aikana.

Ja olipa tunti. Maanantaina lainasin Thoria Thelmalle Cinnan estetunnille, kun Thelman oma hevonen kävelee pari viikkoa ja eilen hypättiin Antin kanssa. Estetunti meni super hyvin vaikka olin alussa todella hermostunut. Huomasin miten paljon tippuminen vaikuttaa omaan itseluottamukseen ja siihen, että taas alkoi ratsastaa hieman hitaammin ja varovaisemmin. Onneksi urheilupsykologi Anna Andersénin viisaat neuvot muistuivat mieleen ja totesin vaan, että "on ihan ok pelätä". Jotenkin pelon myöntäminen ja hyväksyminen rauhoittaa ja parin onnistuneen loikan jälkeen alkoi hyppely taas rullaamaan.

Tänään Johanna oli tuonut mukanaan kepin lahjana metsästä ja kepin tärkein rooli oli pysyä koko tunnin käsien välissä. Keppi oli vaakasuorassa ja ajatuksena oli pitää kädet täysin hiljaa ja säilyttää hyvä ja tasainen ohjaspituus koko tunnin ajan. Koska olemme nyt päättäneet keskittyä siirtymisiin oli tänään jälleen tunnin teemana siirtymiset ja takaosan aktivoiminen. En kyllä muista milloin olen viimeksi tehnyt niin monta siirtymistä Thorin kanssa (en kyllä siis koko elämäni aikana) ja jos me ei siirrytty pysähdyksestä käyntiin tai käynnistä raviin, niin teimme ravi-laukka-ravi -siirtymisiä tiuhaan tahtiin. Haastellisinta oli nimenomaan tuo tiuha tahti koska minun piti koko tunnin ajan keskittyä siihen, että oikeasti istuin suorassa enkä saanut missään vaiheessa nojata eteenpäin. Kun Thor siirtyy laukasta raviin siirtymiset ovat vielä hieman levottomat ja Johanna halusi nimenomaan, että istun alas harjoitusravissa vaikka Thor ensin hieman kiihdytti ravia siirtymisen aikana. Kun Thor lähti ravaamaan liian nopeasti piti jälleen ottaa miljoona puolipidätettä, hidastaa tahtia ja vasta kun pystyin istumaan ravissa kunnolla, sain ratsastaa takajalkoja eteen ravissa. Ajatuksena oli koko ajan se, että minä päätän tempon ja tahdin eikä Thor.

Tunnin aikana teimme myös siirtymisiä pienemmällä ympyrällä ja käynnissä Johanna pyysi vasemmassa kierroksessa miettimään oikeaa ulkolapaa vasemmalle. Kun sain ulkolavan vasemmalle hän pyysi miettimään vasenta takajalkaa hieman vatsan alle. Aika usein valmentajat sanovat, että ratsasta takaosa ulos ja olen puskenut ja ähkinyt enkä ole saanut mitään järkevää tunnetta aikaiseksi. Kontrolloimalla etuosaa ensin (Johannan kutsumaa rattia) meni takaosa ikäänkuin automaattisesti oikealle paikalle. Johanna pyysi myös miettimään sisätakajalkaa ennemminkin hevosen alle, eikä ulos niin, että koko takaosa leviää ulos ympyrältä.

Tunnin loputtua ei ollut täysin tyytyväinen olo koska Thor ei ollut ihan niin hyvä kuin mitä olisin toivonut. Siirtymisissä on vielä paljon parantamisen varaa ja omassa istunnassa paljon tekemistä. Huomaan miten kiinni olen edelleen käsillä ratsastamisessa ja miten paljon joudun tekemään töitä sen eteen, että oikeasti pystyn koordinoimaan istuntaa ja jalkoja niin, että käsi voi olla itsenäinen enkä vedä sillä taaksepäin. Välillä tuntuu, että oma fysiikka ei vaan ihan riitä Thorin raviin ja jään pidättämään, kun pitäisi antaa Thorin liikkua vapaammin eteenpäin. Pyysin Thorilta anteeksi tunnin jälkeen ja lupasin tehdä töitä sen eteen, että saisin vahvemman ja paremman istunnan kaikin tavoin. Thor vaikutti kuitenkin oikein tyytyväiseltä ja sai piehtaroida ja kävellä loppukävelyn maneesissa ja ulkona rantasäteessä tunnin jälkeen.

Meillä on tällä hetkellä tallilla todella hyvä yhteishenki ja sinne on niin mukava mennä. Olen tutustunut moneen hevoseen jo jollain tasolla ja Thorin viereen on muuttanut aivan ihana 19-vuotias Gulliver-poni. Eilen hengailimme hetken Gultsin kanssa, kun hain herran sisään tarhasta ja jotkut hevoset ovat kyllä vaan enemmän herrasmiehiä kuin muut. Mikä super ihana tapaus, sekä poni että omistaja.

Nyt katson Amy Winehousen dokumentin loppuun Yle Areenasta (suosittelen lämpimästi) ja menen nukkumaan. On kyllä ihmeellistä miten uni maistuu erityisen hyvältä, kun on ollut koko illan ulkona raikkaassa ilmassa rakkaan hevosen seurassa.

Toimituksen edit:
Tähän loppuun oli nyt vielä pakko lisätä Tiina Karkkolaisen kommentti Facebookista otsikon nähtyään. Tiina totesi näin: "Sen tulee itse asiassa olla 80%kehoa, 18%jalkoja ja 2%kättä". Ja se on juuri näin Tiina. Kiitos korjauksesta.