Tuesday, April 25, 2017

Horse = No man, single forever, unmarried


I get this a lot:

"If you wouldn't spend so much time at the stables....."
"If you wouldn't put all your time into horses....."
"It will pass.... That weird thing you have for horses (no, it won't)"

"Look Kia, the next time you meet a new man and start a relationship you should really spend less time around horses and more time with the man."

I mean seriously????? Do you really think so?
The fact that I am single has nothing to do with horses and the fact that I love horses has nothing to do with the fact that I am single.

If owning a horse would be an applicable reason for a life destined without a man, then we might as well apply it to all factors of life.

"Look, when you meet a new man/woman you should really stop running marathons and go for the half ones." 

"Maybe you should feel less passionate about your job when you start dating."

Horses have always been a huge part of my life and they are the ones that have been there through thick and thin. They have seen me fall in love, they have watched me cry and they have heard me scream. They have seen me fall out of love and they have seen me rise and fall through so many situations in life. Without them I would not be me and without them the person who would meet me might get more time, but they would not get passion, enthusiasm and a heart filled with joy. They would get a surface that would adhere to how we think we should act and behave, but they would not touch the magic of my soul that horses are such a big part of.

Because after all there is nothing more beautiful than a person with a passion in life. And there is nothing that gives you as much as a life that involves a passion. Never give that up for anything or anyone else. Because after all, the only one who will be losing that battle is you.

Sunday, April 23, 2017

130 cm helposti


On se Thor aika lahjakas tapaus. Koska viime viikot ovat kuluneet Lapissa ja Lontossa työmatkalla päätin lauantai-iltana päästää Thorin vapaaksi kentällä (kuten videosta huomaa pieni irtojuoksutus teki oikein hyvää). Koska esteet oli juuri kannettu ulos irtohypytin Thoria samalla ja parhaimmillaan este oli 130 centin korkuinen. Eikä tuntunut missään. Thor voisi varmaan hypätä paikaltaan 130 cm esteen ilman mitään ongelmaa. Sen verran helppoa tuo pomppiminen on Thorille.


Eilen olimme Ulrikan ja Gulliverin kanssa Monikan tunnilla. Thor oli aika jäykän tuntuinen ja nyt huomaa miten pahassa kunnossa suu alkaa olemaan. Thorista tulee melko etupainoinen ja aukoo suuta. Jutin piti tulla ensi viikolla, mutta raspaus menee valitettavasti vapun jälkeiselle viikolle. Sinänsä onneksi tietää mistä kiikastaa eikä tarvitse miettiä sen koommin mistä oireet johtuvat. Tylsää vaan, kun huomaa, että hevosella on epämukava olo eikä heinäkään tunnu maistuvan yhtä hyvin kuin normaalisti.

 
Teimme Monikan tunnilla kunnolla hommia ja pidin kovasti harjoituksesta, jonka teimme sekä ravissa että laukassa. Pitkillä sivuilla piti ratsastaa loiva kiemura ja lyhyillä sivuilla voltit. Kulmat piti ratsastaa huolellisesti ja harjoitusten sisällä piti lyhentää ja pidentää askelta. Tuntui jotenkin helpolta ja kivalta harjoitukselta ja sain melko hyvän tuntuman Thoriin harjoituksen aikana. Thor on kuitenkin sen verran huonon tuntuinen suusta, että otamme nyt hieman rauhallisemmin ratsastuksen kanssa kunnes Juti tulee koska en voi edes kuvitella miten epämukavalta tuntuu jos on jotain ongelmia suun kanssa. Oli kuitenkin aivan ihanaa viettää aikaa Thorin seurassa. Kaipaan Thoria aina niin paljon kun ollaan muualla Ellan kanssa ja olen niin onnellinen, että pääsemme kohta muuttamaan maalle koko kesäksi.

Ulrika ja Gulliver
 
Lapissa hiihdimme paljon ja olen joogannut ja ratsastanut koko viikonlopun. Nyt tuntuu kyllä koko vartalossa, joten tänään vietämme rauhallisen illan kotona Ellan treenien jälkeen. Joskus arki-illat ovat vaan mitä harvinaisinta herkkua. Hyvää ruokaa, kiva leffa ja rakkaan tyttären seura.

Jäähallilla perjantaina.  

Perjantaina kävimme katsastamassa jäähallin vuoden 2017 Horse Showta ja Ladies Nightia suunnitellessa. Ihan uskomatonta minkä muodonmuutoksen halli kokee syksyn huippuhevostapahtumaa varten. On se vaan niin mukavaa saada olla osa tätä innostavaa ja mahtavaa porukkaa. Olen siitä niin kiitollinen. Upea tapahtuma on jälleen tulossa. Tulethan mukaan!

Thursday, April 13, 2017

Hyvää pääsiäistä!


Tänään saimme nauttia aivan super ihanasta Jannikan estetunnista. Thor oli oikein parhaimmillaan ja tunnin jälkeen kävimme vielä pitkällä kävelyllä yhdessä. 

Tallilta kiiruhdin kotiin koska olin sopinut Katri Syvärisen kanssa Henkisen hyvinvoinnin -valmennuksen. En tiennyt yhtään mitä odottaa. En edes tiennyt mitä valmennus maksaa enkä kuinka kauan se kestää. Tuntui vaan juuri oikealta hetkeltä tavata Katri ja olin ihan varma, että saisin Katrilta hieman apua omiin ajatuksiin ja elämäntilanteen selkeyttämiseen. Kun saavuimme Ellan kaveri kyydissä kotiin oli tunnelma heti turvallinen ja rauhallinen Katrin seurassa. Katrin valmennus oli yksi parhaimmista johon olen elämässäni osallistunut ja olotila oli sen jälkeen kevyt ja positiivinen. Oli mahtavaa huomata miten hyvinvoivan oloinen ja miten vahvaa energiaa Katri ympärilleen antaa. Hän on kyllä nainen jota ihailen ja upea esikuva siitä, että myös vaikeuksien kautta voi löytää oman elämän taian. Kiitos Katri!

Me suuntaamme Ellan kanssa huomenna Leville ja tiistai-aamusta jatkan matkaa Lontooseen työmatkalle. 

Ihanaa pääsiäistä rakkaat lukijat! 

Tuesday, April 11, 2017

Oletko sinä lempeä tai kovasilmäinen ratsastaja?

Kuva: Ulrika Lindqvist / Sveriges radio

Suurin osa teistä muistavat varmaan ratsastuspiireissä legendaksi nousseen Sally Swiftin kirjan Centered Riding. Jos ette muista kirjaa, niin varmaan melkein jokainen hevosten kanssa tekemisissä ollut henkilö on joko tutustunut Centered Ridingiin tai ainakin kuullut CR:stä.

Viime viikolla Mia Kainulainen jakoi mielenkiintoisen Ridpodden-podcastin, jossa haastatellaan Centered Riding -ohjaajaa Lotta Månsson-Söderströmiä.

Lotta puhuu haastattelussa rakennuspalikoista ja miten sana Centered ei vain tarkoita fyysistä keskittymistä vaan myös henkistä tasapainoa ja hyvinvointia.

Hän puhuu hengityksen tärkeydestä ja toteaa, että ratsastajan pidättäessä hengitystä hän viestii hevoselle vaaratilanteesta. Kun jotain tapahtuu tallissa, esim. lunta tippuu katolta, hevoset pysähtyvät, lopettavat syömisen ja hengitys salpaantuu hetkeksi. Kun 'vaaratilanne' on ohi, hevonen jatkaa taas syömistä iloisin mielin. Hän sanoo myös, että hengityksen tärkeydestä ei voi liikaa puhua. Ihminen tarvitsee happea ja meidän pitää koko ajan 'hapettaa' itseämme, jotta voimme hyvin. Hän jopa sanoo, että ihmisistä tulee ihan höpsöjä jos he eivät hengitä oikein: "Vi blir så tossiga om vi har begränsad andning. Syresätter vi inte blodet så väl som vi kan då orkar vi väldigt lite, vi får kortare stubin, blir otåliga och tappar den fysiska balansen." 

Månsson-Söderström kertoo myös, miten tärkeänä rakennuspalikkana hän pitää ratsastajan katsetta. Hän puhuu lempeästä versus kovasilmäisestä ratsastajasta (mjuka kontra hårda ögon) ja sanoo näin:

"Titta fokuserat på en liten punkt och håll fast ditt seende på punkten. Stirra riktigt djupt på den och bli kvar där. Notera sen om du nyper med tårna eller med rumpan? Kniper du nävarna? Får du rynkor i pannan? Andas du mer begränsat? Du kan göra en massa följdeffekter när du sitter till häst och då kanske du stirrar i mankammen eller i sanden. Du kan ju bli introvert i dina hårda ögon också. Du kan titta inåt och försvinna.
 
Sen efter att ha stirrat så vidgar man seendet. Det handlar inte om att man går ut till något slags La la Land. Det handlar endast om att låta synnerven slappna av. Ansiktets muskler brukar slappna av. Käken brukar följa efter. Plötsligt kan man andas och svälja på ett annat sätt."
 
Kokeilin harjoitusta. Tuijotin tarkkaan yhtä pistettä 'kovalla katseella' ja tuntui siltä, että olin vihaa täynnä, suu meni mutruun ja koko vartalo jäykistyi. Sen jälkeen päästin rennoksi silmät ja samalla huulet kääntyivät hymyyn ja koko vartalo rentoutui. Ihan uskomatonta. Olen lukenut kirjan ja käynyt monella Centered Riding -kurssilla. En kuitenkaan ole kunnolla ymmärtänyt katseen merkitystä aikaisemmin.
 
Kannattaa kokeilla ja harjoitella katseen kanssa kotona ja tallilla. Koin ainakin itse harjoituksen todella hyödylliseksi ja tästä lähtien yritän hengityksen lisäksi ainakin edes kerran tunnin alussa muistaa rentouttaa katseeni. Siitä on ihan varmaan hyötyä sekä minulle että hevoselleni.

Friday, April 7, 2017

Istuntavirheiden hahmottamisen vaikeus



Thor tuli meille vuonna 2011 ja oli todella vino rungosta. Olin myös itse todella vino rungosta eli olimme oikein täydellinen vino pari. Oikeastaan aloin vasta hahmottamaan omia kehittämiskohteita paremmin Thorin kautta ja lähdin työstämään toispuoleisuuttani toden teolla. Olen käynyt kraniosakraaliterapiassa, osteopaateilla, fysioterapiassa, akupunktiossa ja ties vaikka missä. Olen urheillut ja joogannut paljon. (Ekassa videossa istuntaa on jo korjattu.)



Kun Johanna piti meille ensimmäisiä tunteja muistan miten helposti valuin lyttyyn toisesta kyljestä ja oli todella haastavaa kääntyä oikealle. Vuosien varrella olen suoristunut selvästi ja olen viime aikoina ollut aika tyytyväinen omaan istuntaan. Sitten Jannika tulee paikalle pitämään koulutuntia ja toteaa, että onko sulla joku jumi selässä? Nå ihan varmaan on sen edellisen ilmakyydin jälkeen ja viime viikolla Thor lähti yhtäkkiä maneesissa täyttä laukkaa ja olin pari päivää sen jälkeen ihan kiinni SI-nivelestä, kun jokin niksahti selässä. Siitä Jannika sitten jatkoi, että ei tiedä kuinka paljon uskaltaa korjata minua jos siellä on jotain joka kinnaa vastaan, mutta en kuulemma aikaisemmin ole ollut näin vino ja hän pystyy parhaiten näyttämään ongelmakohdat videon kautta. Eli ei kun kuvaamaan ja ai että mikä järkytys. Olin tosiaan ihan lytyssä vasemmasta kyljestä ja oikeassa kierroksessa käännyin ylävartalon kanssa ihan muualle kuin menosuuntaan. Jannika sanoi myös, että Thor oli laukannut paremmin Tiinan kanssa maaanantaina eli epäili hieman vinomman oikean laukan johtuvan nyt vaan mun istunnasta. (Right Canter crooked seat -videossa näkee miten lantio, koko ylävartalo ja etenkin vasen lapa menevät liikkeen vastaiseen suuntaan.)



Alkutunnista kävelimme ja ravasimme keskihalkaisijaa pitkin ja sen jälkeen jatkoimme samaa harjoitusta laukassa. Kun olin katsonut videon sain ravata ja laukata oikealle niin, että mietin kylkiä pitkiksi ja koko ajan hieman vasenta olkapäätä eteenpäin. Mun piti myös miettiä lantiota liikkeen suuntaiseksi ja kääntää vartaloa navan kohdalta oikealle. Tätä tehdessä ymmärsin myös paremmin, kun Mette on sanonut siitä, että minun pitäisi tuoda hieman vasenta lonkkaa eteenpäin.


Kun olin hetken keskittynyt istuntaan Thorin laukka parani huomattavasti ja Thor vaikutti heti  tyytyväisemmältä. Sain sitten ratsastaa neliskulmaista uraa ja aina miettiä, että korjaan vinoudet siirtämällä lapoja takajalkojen eteen eikä korjaamalla takajalkoja etujalkojen taakse. Ratti ensin ja sitten moottori - ajatus, josta myös Johanna aina jaksaa muistuttaa.

Vasen kierros on meille paljon helpompi ja Jannika pyysi vasemmassa kierroksessa vaan keskittymään olemaan mahdollisimman paljon tekemättä mitään. Eli säilyttämään suoruus ja varomaan sitä, että ei taivu liikaa vasemmalle, kun vasen puoli on niin paljon joustavampi (hassua, että voi olla sekä jäykkä että joustava samaan aikaan).

Olin todella tyytyväinen Jannikan valmennukseen ja sain paljon irti tunnista. Hämmästyin vaan taas kerran miten vaikeaa on hahmottaa oman istunnan kehittämiskohteita ilman ulkopuolista apua. En todellakaan kokenyt olevani erityisen vino enkä olisi ikinä itse lähtenyt korjaamaan tätä niin selvää ongelmakohtaa.


Istuntaa korjatessa auttaa tietenkin kovasti, jos on hyvä valmentaja joka osaa hahmottaa kehittämiskohteet, mutta myös kuvaaminen on oiva tapa näyttää ratsastajalle missä ongelmat ovat. Sinänsä en ehkä olisi ilman Jannikan apua huomannut tätä vinoutta yhtä helposti vaan selvästi jonkun piti siitä ensin sanoa jotta pystyin sen jälkeen huomaamaan saman asian myös liikkuvassa kuvassa.

Thor on muuten ollut todella suoran ja hyvän tuntuinen. Thorin oma kengittäjä on nyt kengittänyt noin vuoden ja se näkyy ja tuntuu koko hevosessa. On sekin vaan hassua, että kavion asennon korjaaminen vie näin kauan. Onneksi meillä on ollut mahdollisuus saada ihanalta Just Dressage:n Matildalta Farrier Formula Double Strengthiä silloin kun kaviot olivat pahimmillaan sekä mahtavalta Chia de Gracia:n Mirvalta taas kavioiden kasvua tukevaa ja vahvistavaa Check my Hooves -rehusekoitusta.

Thor on myös ollut todella rento eikä ole kyttäillyt yhtään mitään kentällä. Myös tiellä ja pellolla voi kävellä pitkin ohjin, joka on ollut aivan ihanaa. Kun Thor on mieleltään rento on se myös paljon rennompi rungostaan.

Ihanaa viikonloppua kaikille mahtaville lukijoille! Jos saan tästä flunssaa paranneltua yritän sunnuntaina ehtiä käymään Tampereen messuilla. Nähdään toivottavasti siellä!

Sunday, April 2, 2017

Miksi sinun kannattaa ratsastajana venytellä kylkiä?


Rakastan urheilemista aamuisin. Aika usein teen joogaharjoituksen herättyäni ennen aamiaista ja talvella etenkin pitkät ja restoratiiviset asanat Yogaglo:n säestyksellä ovat tuntuneet todella mukavilta ja rentouttavilta.

Yhtenä aamuna eteeni tuli uusi kylkivenytys ja pohdin heti, että tämä on venytys jonka haluan yhdistää ratsastajille suunnattuun joogaan. En ollut täysin varma miksi, mutta samana iltana kouluratsastaja Heidi Haila tuli kylään ja hän oli juuri käynyt istuntakurssilla suloisen suomenpienhevosori A.T. Unikuvan kanssa. Istuntakurssilla oltiin keskitytty nimenomaan kylkiin ja keskusteltu siitä miten tärkeää on, että kyljissä on vahva kannatus ratsastaessa. Heidi kertoi, että kylkeä kannattaessa lantio ei pääse vinoon. Eli sen sijaan, että hän korjaisi vinoa lantiota krojaamalla lantiota, hän korjaa sitä nykyään suoristamalla jompaa kumpaa kylkeä. Istuntatunnilla oltiin myös neuvottu pidentämään kylkiä ja samalla pidentämään jalat alaspäin jalkojen ulkosyrjästä. Eli samalla kun pidennetään vartalon ulkosyrjää ylhäältä käsin pidennetään sitä myös alhaalta käsin. Esimerkiksi väistöissä piti ajatella, että jalan käyttö alkaa jalan ulkosyrjästä eikä jalan sisäpuolelta kuten helposti ajatellaan. Kun puristaa sisäreidellä ulkosyrjän sijaan, lonkankoukistaja lyhenee ja polvi nousee.

Valmentaja oli myös pyytänyt miettimään lonkkaluun ja alimman kylkiluun väliä pidemmäksi ja kasvattamaan sitä. Hän oli myös muistuttanut, että kylkiä ei kannatella selkälihaksilla vaan vatsalihaksilla. Eli kylkiä aktivoimalla aktivoit myös vatsalihakset.

Joogan kautta pääset hyvin käsiksi kylkilihaksiin ja tässä esimerkki oivasta harjoituksesta, joka auttaa venyttämään kylkiä. Joogan kautta herää myös vahvempi kehotietoisuus ja opit tunnistamaan paremmin mitä osia kehosta sinun tulisi aktivoida ratsastaessa. Jooga on myös oiva työkalu sisäisten lihasten löytämiseen sekä mielen rentouttamiseen ja tasapainottamiseen.

Yogi Giselle Mari:n kuvassa näkyvän kylkivenytyksen toteutat näin:

Start on all fours and inhale a neutral spine. Tuck the left toes under and take the left leg straight back behind you and stamp the ball of your foot right down on the floor. Inch forward a little bit and press down and forward with your hands and back with your left heel (trying to get the heel to touch the floor feeling the stretch in the calf). Take left leg over at a diagonal to the right keeping the big tor and pinky toe connected (stamp your foot down on the floor). Walk your arms over to the right and stretch out the left arm as far out as you can go. The right elbow can bend a little bit (you can take it all the way to the floor). Lower your head so the left ear lines up with your left bicep. And Voila! An amazing stretch for the side of the body. 

 
Ps. Ridingfysion fysioterapeutti Saara Uusitalo on kirjoituksessa mainittu valmentaja. En ole itse käynyt Saaran tunneilla, mutta Heidi suosittelee lämpimästi. Myös Heidi Haila pitää todella hyviä valmennuksia. Heidin yhteystiedot saat minulta.

Thursday, March 30, 2017

Mahtavat apujoukot

 
Mikäs siinä reissatessa, kun oma kultakimpale on näin hyvissä käsissä. Kiitos Tiina, Senja, Thelma ja Sanna avusta. Teidän hyvään huomaan voi kyllä jättää hevosen kuin hevosen.

Ilman näitä extra käsiä emme mitenkään saisi arkea tai lomamatkoja pyörimään. Olen niin kiitollinen, että meillä on juuri Thorille sopivat ihmiset jotka pitävät hevosestamme niin hyvää huolta. Thor on tällä hetkellä todella tyytyväisen oloinen ja vaikka en ole ehtinyt tallille viime viikkoina niin paljon kuin haluaisin, tiedän että Thoria hoidetaan erinomaisen hyvin. Kuten kaikki hevosenomistajat tietävät se ei aina ole itsestäänselvyys ja olen todella kiitollinen kaikesta avusta. On se vaan upea poni tämä meidän Thor! WAUTSI WAU! Voisin vain tuijottaa hevostani koko ajan.





Thelma ja Thor. All dressed up in Equestrian Stockholm tottakai.
 
 

 


Monday, March 27, 2017

Koiraviikot

Mutterissa kahvilla Balin kanssa. Wuff!

Olemme viime aikoina viettäneet oikein koiraviikkoja Ellan kanssa. Ensin meillä oli upea Bali the dog käymässä  (Balia on oikea Instagram-ilmiö).

Bali viipyi meillä noin viikon, kun omistajat olivat matkoilla.

Bali on Yorkshire terrieri ja aivan ihana sellainen. Balin kanssa elämä on todella helppoa. Bali leikkii, nukkuu, syö kun jaksaa (makupaloja toki aina) ja on kiva kävelykaveri. Bali ei turhasta välitä, mutta osaa juuri nukahtaa takkisi päälle kun olet lähdössä juhliin (niin, että joudut harkitsemaan lähdetkö juhliin ollenkaan).


Olen aina sanonut, että koirat eivät nuku sängyssä (kuulemma aika yleistä kunnes koirat yhtäkkiä nukkuvat sängyssä), mutta katsokaa nyt näitä ihanuuksia. Eihän tällaisesta hyvänolonryhmärämästä voi mitenkään kieltäytyä. Sinänsä en kyllä saanut nukuttua kovinkaan syvää unta, koska olin varma, että liiskaan Balin jonnekin peiton ja tyynyn väliin.


Balin jälkeen päivämme täyttyivät iloisista Espanjan vesikoirista. Ensin kylässä oli parhaan ystäväni ja Ellan kummitädin koira Minka ja sen jälkeen saimme nauttia upean Boomerin seurasta.  

Turvallista nukahtaa kirja kädessä ja skeitti sekä turiseva karvakuono vieressä.

Sekä Minka ja Boomer ovat erityisen hyväkäytöksisiä koiria, joten heidän kanssaan liikkkuminen ja kulkeminen on todella helppoa. Myös Ella voi ulkoiluttaa koiria ja Minka ja Boomer kulkevat helposti vapaina mukana.


Näiden viikkojen jälkeen syntyi kyllä oikea koirakuume. Oli niin mukavaa viettää aikaa Ellan ja koirien kanssa ja tässä hieman ajatuksia miksi:
  • Tulee ulkoiltua päivittäin.
  • Peruskunto kasvaa.
  • Tapaa ystäviä, joilla on koiria joita harvemmin muuten ehtisi nähdä.
  • Viettää enemmän aikaa kotona.
  • On vaan yleisesti onnellisempi, iloisempi ja rennompi. 
Koska meillä ei kuitenkaan vielä ole aikaa omalle koiralle nautitaan ystävien upeista koirista ja suunnitellaan kaikessa rauhassa oman koiran hankintaa. Vaikka lista täyttyy enimmäkseen positiivisista asioista on tärkeää muistaa, että koira tarvitsee paljon liikuntaa ja seuraa joten koiraa hankittaessa pitää olla aikaa kaikenkarvaiselle ystävälle. 

Mikä on sinun lempirotu ja millaista koiraa suosittelet lapsiperheeseen? Kaikki vinkit ovat tervetulleita.

Sunday, March 19, 2017

Why am I never going to be a proper Yogi?

Beautiful Katja Kiuttu!

Today I went for my yoga lesson with one of my favourite instructors Katja Kiuttu. I was really looking forward to it, at the same time feeling a bit uneasy. For the past weeks I have been practicing yoga less than normal and I can feel it in my body and my mental state directly. The amazing thing with the practice however is that I now already know that after a while into it I will start to feel better and I will slowly get into the flow of the movement and my mind will quiet down (at least slightly).

For the past few weeks it has just been a lot happening and I have felt like I have been running from one place to another. Normally I practice at home at least once a week but I have felt so stressed so even the smallest asana has felt like too much to do. The good thing is however that I already know that also this will pass and soon I am back to my normal routines again.

During the first asanas today I felt so stiff. I mean I am an extremely stiff person, but today I felt like I would have never done anything to make my body a little less rigid. Falling of horses hundreds of times does of course nothing to counteract this feeling and suddenly it hit me that I will probably never be like them. And with them I mean our beautiful instructor Katja Kiuttu and the few others that get into any kind of pose with the smallest of ease. I could feel myself thinking that I am not as flexible as them. I am not as good as them.

And then we got into balancing poses and off I went. I am strong I thought. Very strong. My legs keep holding on to me when the rest of me is way off. I can stand in Garudhasana or Ardha Chandrasana for a long time and I love staying in Dancer's Pose or doing the Wild Thing. And I felt proud of myself. Somewhere deep inside I thought that I am good in some ways and we all have something to be proud of.

And then it hit me.....

Nothing of this really matters. It doesn't matter if I am stiff or if I am strong. It doesn't matter if I do my yoga practice everyday or sometimes just once a week. What truly matters is that I do it and that an instructor like Katja Kiuttu has always been there for me in ways that she can probably never even imagine. She was there the day that I got fired:  I remember entering the yoga studio early in the morning and telling her that I needed to leave a bit early because people were being laid off and I had a strong feeling that I was one of them. I remember thinking when I cried and was shaking after the big news that I could not have made the day with such honour without the morning practice that calmed my already tense nerves. Afterward I was thinking that without my yoga I might not have seen the beauty in getting laid of and what an opportunity it was for me to grow.

What truly matters is that yoga was there for me when I was in the middle of a relationship that no longer was benefiting either partner in a positive way. I remember entering the studio so many early mornings with tears in my eyes and Katja always meeting me with a smile. Never questioning, never wondering. Just letting me enter my mat and my universe and slowly getting myself together for the day. Sometimes I was too tired to even move but she just let me lie there.

When I am writing this I am crying again because I realise how much my yoga practice has given me. Being a very sensitive person with strong emotions it has helped me through so much and it has made me grow more as a person than I could have ever thought possible. And yes, I will never be the one with the perfect ponytail or the finest alignments in the pose but if that is all we are looking for we are looking in the wrong direction.

Friday, March 17, 2017

Christmas in Dubai

Out on the dunes

I love Christmas in Finland more than anything. The early mornings in the country-side, the church, the porridge, the Christmas food, time spent with the family. You get the point.....

After the break-up this summer I however felt that Christmas at home would bring forth too many memories and too much feelings so we decided to spend Christmas in Dubai. 

This was my second time in Dubai. Here you can read about the first trip that was fantastic and also get some good restaurant / bar and night club recommendations. On the second trip my absolute favourite was still the sushi restaurant and ended up being the favorite place for the whole family. 

We had a lovely holiday. We experienced a lot of things together but mostly relaxed and enjoyed life. Here are some of the pictures from the trip and I have a whole other post coming up with one of the highlights: I got to spend a whole day with long distance rider Mia Schauman and Amru Alabidi at the Elite Horsemanship facility at the Mandara Equestrian Club. An amazing day all in all. 






They were driving around recklessly but I got myself a few good pictures. 









Going shopping!

Christmas Eve!

Working out at the outdoor gym.


My brother and daughter out and about. 


Lateevening stroll before heading to the airport. I love those small moments alone in different countries.
There is something magical about it. 

More on Dubai here. Riding in Dubai here

Sunday, March 12, 2017

Älä tuki kylkeä esteelle

Thor on ensimmäistä kertaa lievästi pyöristynyt. Jippijeei. 

"Päästä sisäohjasta" kuulee aika usein sanottavan estetunnilla. Olen itse kuullut nuo sanat monen monta kertaa ja sitten Mette tulee ja kertoo näin:

"Kun käännät sisäohjalla hevosen lapa menee tukkoon ja ikäänkuin vinoon rungon alle. Hevosesta tulee ihan käyrä eikä se sen takia pysty hyppäämään oikein." 

Ja silloin ymmärsin mitä sisäohjasta päästäminen ihan oikeasti tarkoittaa. Se ei ole vaan kaulan suoristamista vaan myös sitä, että hevonen pääsee hyppäämään lavoista suoraan eteenpäin. Avot!

Tunnilla menimme kahdeksikkoa kahden puomin yli keskihalkaisijalla. Aloitimme kevyessä ravissa, niin että ravia piti pidentää ja lyhentää ja sen jälkeen teimme samaa harjoitusta laukassa. Niin kauan kuin saimme mennä hitaassa tempossa ei ollut ongelmia, mutta huomasin heti kun pidensimme laukkaa, että oma istunta ei oikein jaksanut mukana ja jäin helposti pitämään ohjista kiinni. Puomien jälkeen siirryimme hyppäämään loivasti kaartaen paria estettä pituushalkaisijalle, ympyrä päätyyn ja sitten taas seuraavat kaksi estettä toisesta suunnasta. Jälleen ajatuksena oli leikkiä laukan kanssa. Ensin saimme tulla seitsemällä askeleella. Sen jälkeen piti tulla ensin seitsemällä ja sitten kuudella laukka-askeleella ja sitten aloittaa seuraavan kerran kuudella ja lyhentää seitsemään askeleen. Kun aloitimme seitsemällä askeleella oli melko helppoa pidentää laukkaa ja tulla kuudella seuraavat esteet. Kun taas aloitti kuudella askeleella oli hieman haastavampaa lyhentää seitsemään askeleen. Thorilla oli jo sen verran hyvä vauhti päällä, että lyhentäminen oli hieman haastavaa. Huomasin myös, että laukka oli niin paljon isompaa, että en itse osannut niin hyvin hahmottaa kuinka monella askeleella lähestyin esteitä ja siinä kesti hieman hakeminen. Mette oli kuitenkin todella tyytyväinen ja oli sitä mieltä, että Thor on suoristunut, laukkasi hyvin ja tuli paremmin alas oikeaan laukkaan esteiltä. Thor oli hieman kyttäilevä ja teki aika nopeita loikkia välillä, mutta tällä kertaa pysyin onneksi paremmin selässä. Olen myös hieman tarkempi tippumisen jälkeen sen kanssa, että yritän istua kunnolla suorassa enkä päästää ylävartaloa roikkumaan kaulan päälle, jolloin yhteistyö menee hieman etupainoiseksi.


Tänään jatkoimme Monikan tunnilla ja Monika kirjoitti näin illalla, kun hän lähetti kuvan meistä:

"Han var nog finare än nånsin idag." 

Nuo sanat lämmittivät kovasti sydäntä. Monika on seurannut meitä alusta asti ja oli sitä mieltä, että Thor ei ikinä ole liikkunut yhtä hyvin kuin tänään. Olin itse myös todella tyytyväinen tuntiin ja lopussa oli sellainen olo, että sain Thorin todellakin läpiratsastettua ja viimeinen laukka oli yhtä nautintoa.

Aloitimme tänään käynnissä ja hidastimme käyntiä kunnes Thor kuunteli ja oli hyvin avuilla. Vasta kun meillä oli hyvä käynti saimme nostaa ravin ja myös ravissa piti koko tunnin ajan katsoa, että Thor ei lähtenyt juoksemaan alta pois vaan koko ajan seurasi minua ja kuunteli apujani. Monika muistutti kevyestä tuntumasta ja pyysi ratsastamaan Thorin keskiosaa. Esimerkiksi vasemmassa kierroksessa Thor kaatui hieman sisäänpäin, joten sen sijaan että yritin korjata ohjalla piti käyttää sisäpohjetta satulavyön kohdalle ja aktivoida Thorin vatsa ja miettiä Thoria lavoista ylöspäin.

Alkuveryttelyn jälkeen ratsastimme pituushalkaisijaa pitkin pari kertaa suoraan ja sen jälkeen jatkoimme pohkeenväistöharjoituksilla. Väistimme keskihalkaisijalta ravissa uralle enkä saanut väistöjä toivotulla tavalla läpi. Monika pyysi aloittamaan väistöt käynnissä ja jatkamaan loppusosa ravissa. Sen jälkeen piti ratsastaa koko halkaisija väistöä niin, että hidastin ravia ja Thor väisti kunnolla koko halkaisijan läpi ja jumppasi runkoaan.

Väistöjen jälkeen Thor tuntui todella hyvältä. Laukassa ratsastimme pääty-ympyrällä ja pienensimme ympyrää. Vasen kierros oli melko haastava koska en tahdo saada kiinni ulkoavuista ja Thor luisuu oikealle. Viime keväänä ongelma korostui, mutta edelleen vasemman kierroksen laukassa on haasteita. Se ei sinänsä haittaa koska oikea kierros oli aivan uskomattoman hyvä ja se on ollut meidän ongelmallisempi puoli alussa.

Tunnin loputtua Monika totesi, että hän ymmärtää nyt miksi ratsastan karvasatulalla. Kerroin alkutunnista, että Sanna hieroi Thorin tällä viikolla ja Thorin lanneranka oli todella tukossa. Monika totesi siihen, että Thorilla on niin lyhyt selkä, joten jos aina käyttää satulaa se ihan varmasti menee liian pitkälle taakse. Ja niin se juuri on. En vaihtaisi karvasatulaa enää mihinkään. Thorin liike tuntuu  kevyeltä ja löydän hyvän tuntuman kaikin tavoin tämän satulan kanssa. Jos en löydä satulaa, jonka kanssa Thor liikkuu yhtä letkeästi taitaa karvasatula nyt olla meille pidempiaikainen ratkaisu.

Ostin muuten todella hyvän äänikirjan eilen. Jos olet juuri nyt sellaisessa elämäntilanteessa, jossa mietit mihin suuntaan olet menossa tai pelkäät mitä tulevaisuus tuo tullessaan suosittelen Gabrielle Bernsteinin kirjaa The Universe has your Back lämpimästi.

Monday, March 6, 2017

"Virheistä saa voimaa!"

Kuvassa Anna-Maija Tuokko. Kuva on lainattu Me Naiset -lehdestä
koska se vaan sopi niin täydellisesti tähän kirjoitukseen. 

Olimme eilen ystäväni ja tyttäriemme kanssa katsomassa Tanssii tähtien kanssa esitystä. Viimeksi olen jännittänyt joitain vuosia sitten katsomossa veljeni puolesta ja tällä kertaa pääsimme seuraamaan muun muassa upean Anna-Maija Tuokon liikehdintää tanssilattialla.

Eilisessä ohjelmassa Anna-Maija ja tanssiopettaja Matti esittivät Paso Doblen, joka oli kaunista katsottavaa. Dynaamisesta esityksestä ei puuttunut intohimoa tai dynamiikkaa ja katsomo oli haltioissaan. Tanssin puolivälissä Anna-Maijan vahvat askeleet horjuivat yhtäkkiä taaksepäin etkä olisi kenties huomannut virheen tapahtuneen mikäli et ollut todella tarkkaavainen. Sen verran nopeasti Anna-Maija korjasi tilanteen, nousi hymyillen takaisin ylös ja jatkoi entistä määrätietoisempana eteenpäin.

Tuomari Jukka Haapalan mainitessa pienen horjahduksen tapahtuneen, nojautui Anna-Maija Mikko Leppilammen mikrofonia päin ja sanoi näin:

"Virheistä saa voimaa"!

Virheistä saa voimaa ei tarkoita vaan sitä, että nouset ylös tanssilattialta horjahdettuasi. Se tarkoittaa myös sitä, että olet eronnut ja jatkat eteenpäin entistä vahvempana. Se tarkoittaa sitä, että olet saanut potkut töistä ja sinussa on enemmän elinvoimaa ja potkua kuin pitkään aikaan. Se tarkoittaa sitä, että vaikka valitsit väärän tien osaat ensi risteyksessä valita paremmin.

Näemme helposti virheet huonona asiana. Pelkäämme niin paljon epäonnistuvamme, että emme uskalla edes aloittaa.

Koska Matti tietää mihin Anna-Maija pystyy hän haastaa Anna-Maijaa jatkuvasti ja uskoo hänen kykyihin tanssijana. Matti ei päästä häntä helpolla, mutta miksi päästäisi? Se saattaa tarkoittaa sitä, että horjahtaa välillä, mutta se tarkoittaa myös sitä, että olet voittaja jo ennen kuin aloitit.

Wednesday, March 1, 2017

90% jalkaa ja 10% kättä

Kuva on viime kesältä. 

"Huomaatko miten vähän oikeasti joudut käyttämään  käsiä, kun ratsastat  jaloilla. Meidän tulisi käyttää 90% jalkaa ja 10% kättä", totesi Johanna tänään tunnin aikana.

Ja olipa tunti. Maanantaina lainasin Thoria Thelmalle Cinnan estetunnille, kun Thelman oma hevonen kävelee pari viikkoa ja eilen hypättiin Antin kanssa. Estetunti meni super hyvin vaikka olin alussa todella hermostunut. Huomasin miten paljon tippuminen vaikuttaa omaan itseluottamukseen ja siihen, että taas alkoi ratsastaa hieman hitaammin ja varovaisemmin. Onneksi urheilupsykologi Anna Andersénin viisaat neuvot muistuivat mieleen ja totesin vaan, että "on ihan ok pelätä". Jotenkin pelon myöntäminen ja hyväksyminen rauhoittaa ja parin onnistuneen loikan jälkeen alkoi hyppely taas rullaamaan.

Tänään Johanna oli tuonut mukanaan kepin lahjana metsästä ja kepin tärkein rooli oli pysyä koko tunnin käsien välissä. Keppi oli vaakasuorassa ja ajatuksena oli pitää kädet täysin hiljaa ja säilyttää hyvä ja tasainen ohjaspituus koko tunnin ajan. Koska olemme nyt päättäneet keskittyä siirtymisiin oli tänään jälleen tunnin teemana siirtymiset ja takaosan aktivoiminen. En kyllä muista milloin olen viimeksi tehnyt niin monta siirtymistä Thorin kanssa (en kyllä siis koko elämäni aikana) ja jos me ei siirrytty pysähdyksestä käyntiin tai käynnistä raviin, niin teimme ravi-laukka-ravi -siirtymisiä tiuhaan tahtiin. Haastellisinta oli nimenomaan tuo tiuha tahti koska minun piti koko tunnin ajan keskittyä siihen, että oikeasti istuin suorassa enkä saanut missään vaiheessa nojata eteenpäin. Kun Thor siirtyy laukasta raviin siirtymiset ovat vielä hieman levottomat ja Johanna halusi nimenomaan, että istun alas harjoitusravissa vaikka Thor ensin hieman kiihdytti ravia siirtymisen aikana. Kun Thor lähti ravaamaan liian nopeasti piti jälleen ottaa miljoona puolipidätettä, hidastaa tahtia ja vasta kun pystyin istumaan ravissa kunnolla, sain ratsastaa takajalkoja eteen ravissa. Ajatuksena oli koko ajan se, että minä päätän tempon ja tahdin eikä Thor.

Tunnin aikana teimme myös siirtymisiä pienemmällä ympyrällä ja käynnissä Johanna pyysi vasemmassa kierroksessa miettimään oikeaa ulkolapaa vasemmalle. Kun sain ulkolavan vasemmalle hän pyysi miettimään vasenta takajalkaa hieman vatsan alle. Aika usein valmentajat sanovat, että ratsasta takaosa ulos ja olen puskenut ja ähkinyt enkä ole saanut mitään järkevää tunnetta aikaiseksi. Kontrolloimalla etuosaa ensin (Johannan kutsumaa rattia) meni takaosa ikäänkuin automaattisesti oikealle paikalle. Johanna pyysi myös miettimään sisätakajalkaa ennemminkin hevosen alle, eikä ulos niin, että koko takaosa leviää ulos ympyrältä.

Tunnin loputtua ei ollut täysin tyytyväinen olo koska Thor ei ollut ihan niin hyvä kuin mitä olisin toivonut. Siirtymisissä on vielä paljon parantamisen varaa ja omassa istunnassa paljon tekemistä. Huomaan miten kiinni olen edelleen käsillä ratsastamisessa ja miten paljon joudun tekemään töitä sen eteen, että oikeasti pystyn koordinoimaan istuntaa ja jalkoja niin, että käsi voi olla itsenäinen enkä vedä sillä taaksepäin. Välillä tuntuu, että oma fysiikka ei vaan ihan riitä Thorin raviin ja jään pidättämään, kun pitäisi antaa Thorin liikkua vapaammin eteenpäin. Pyysin Thorilta anteeksi tunnin jälkeen ja lupasin tehdä töitä sen eteen, että saisin vahvemman ja paremman istunnan kaikin tavoin. Thor vaikutti kuitenkin oikein tyytyväiseltä ja sai piehtaroida ja kävellä loppukävelyn maneesissa ja ulkona rantasäteessä tunnin jälkeen.

Meillä on tällä hetkellä tallilla todella hyvä yhteishenki ja sinne on niin mukava mennä. Olen tutustunut moneen hevoseen jo jollain tasolla ja Thorin viereen on muuttanut aivan ihana 19-vuotias Gulliver-poni. Eilen hengailimme hetken Gultsin kanssa, kun hain herran sisään tarhasta ja jotkut hevoset ovat kyllä vaan enemmän herrasmiehiä kuin muut. Mikä super ihana tapaus, sekä poni että omistaja.

Nyt katson Amy Winehousen dokumentin loppuun Yle Areenasta (suosittelen lämpimästi) ja menen nukkumaan. On kyllä ihmeellistä miten uni maistuu erityisen hyvältä, kun on ollut koko illan ulkona raikkaassa ilmassa rakkaan hevosen seurassa.

Toimituksen edit:
Tähän loppuun oli nyt vielä pakko lisätä Tiina Karkkolaisen kommentti Facebookista otsikon nähtyään. Tiina totesi näin: "Sen tulee itse asiassa olla 80%kehoa, 18%jalkoja ja 2%kättä". Ja se on juuri näin Tiina. Kiitos korjauksesta.