Thursday, January 29, 2015

Muhkea patti kintereessä


Minna soitteli tiistaina, että Thorilla on patti kintereen keskellä, siinä missä yleensä on kuoppa. Oli kuitenkin liikkunut puhtaasti ja niin se teki myös eilen eli onneksi ei vaikuta kipeältä. Ei arista eikä ole lämmin. Patti on saattanut tulla siitä, että Thor on nyt suoristunut aika nopeasti ja kenties rasittanut jalkaa enemmän kuin aikaisemmin tai sitten se on traumaperäinen. Minna Viitanen tulee katsomaan jalan maanantaina, niin saa ainakin tietää vaatiiko patti lepoa tai saako liikuttaa ihan normaalisti. Onko teillä kokemusta tällaisesta patista? Se ei ole kova vaan ennemminkin vähän nestemäinen. Googlailun tuloksena ja parasta ystävääni, eläinlääkäriä Tiinaa konsultoimalla vaikuttaa siltä, että kun akillesjänne kiinnittyy kantaluuhun niin kyseessä on varmaan jännetuppi joka on kerännyt nestettä.



Olen ollut nyt parilla todella hyvällä koulutunnilla. Molemmilla tunneilla ollaan menty aika paljon vastalaukkaa ja maanantaina mentiin vastalaukkaa pitkillä sivuilla, takaisin käyntiin lyhyillä sivuilla ja takaisin vastalaukkaan molemmissa suunnissa. Kaikille hevosille vastalaukkaharjoitukset tekevät todella hyvää, mutta niitä on myös aivan ihana harjoitella Thorin kanssa. Thorilla on luontaisesti helppo säilyttää tasapaino ja vastalaukat ovat alusta asti olleet Thorille helppoja. Muistan jo Marin ensimmäisillä kursseilla, kun Mari kehui Thorin hyvää tasapainoa.

Edelleen Minna joutuu huomauttamaan siitä, että mun pitäisi istua enemmän satulaan ja eilen kun pääsin kunnolla istumaan tunnin loppupuolella liikkui Thor heti paljon paremmin. Kun sitten luin vielä tämän kohdan 5 Ways to "Relax" While Riding a Horse kirjoituksesta mietin miten epämukavalta Thorista mahtaa tuntua jos en ole tarpeeksi jäntevä ja ryhdikäs ratsastaessa:
"Remember that little kid that could make herself feel almost weightless when you went to pick her up? Maybe you were one of those kids when you were younger. Those children can make themselves light as a feather by tightening their bodies and wrapping their arms and legs around you once they’re “on board”. You can probably carry those children for a long time without feeling tired – because they are doing half the work for you.
Try doing that while you are riding your horse. One of the ways you can look like you are relaxing on your horse is to NOT be a blob. In other words, hold yourself up. Be tall, be strong through your core, don’t slouch and avoid falling to every imbalance. Trust me, for those of us who are not used to holding our bodies in a toned manner, it might be difficult at first. But give it a try. See what your horse thinks of it. If you do it long enough, it becomes easier. And maybe, your on-the-horse toning might become more of a habit even when you’re off the horse."
Olen myös käyttänyt aika paljon syvää joogahengitystä Thorin kanssa koska etenkin maastossa, kun Thor hermostuu se rauhoittaa ainakin minua:) Ehkä pitäisi yrittää hengittää hieman enemmän hevosen liikeen tahdissa? Olenko kenties rauhoittanut mieltä ja vartaloani välillä liiaksikin ratsastaessa. Mene ja tiedä. Kultaista keskitietä kun on niin vaikeata löytää.

Sen ainakin tiedän, että hengitykseen aion keskittyä tästäkin lähtien erityisen paljon ratsastaessa. On se sitten syvää joogahengitystä tai hieman pinnallisempaa hevosen liikettä mukailevaa.

"And I don’t mean big long yoga breaths while you meditate on your deepest secrets and passsions! No, this type of breathing is much more practical. Make sure you are taking in a breath and releasing a breath in rhythm with your horse’s movement. This is the kind of breathing that keeps circulating oxygen to your muscles and brain, so you can think and stay in balance! :-)"


Eilen Ella oli laskettelemassa ihanien ystävieni kanssa ja tänään mennään Ellan kanssa illalla tallille koska kiropraktikko Linda Telford tulee taas käymään. Todella mielenkiintoista kuulla mitä Lindalla on tällä kertaa sanottavaa meidän pikku pollesta.



Ja kyllä mä nyt jo tässä vaiheessa tiesin, että meillä on maailman ihanin talli-ilmapiiri ja todella kilttejä ihmisiä, mutta että tällaista. Facebookissa mainitsin, että luettuani Donna Tarttin kirjan The Goldfinch olen ihan hukassa koska kirja oli niin hyvä ja kaipailen kirjoja mukaan sunnuntain reissua varten. Tämä odotti sitten kaappini vieressä tallilla. Ai että tuli hyvä mieli. Kiitos!

Tätä istuntaa tavoittelen jälleen. Aurinkoi paistaa usein Australiassa, ratsutin välillä viisikin hevosta päivässä, ehdin urheilla säännöllisesti ja tein seisomatyötä, joten lähtökohdat eivät ole ihan samat, mutta kyllä mä tähän vielä joku päivä pääsen. Ja Louis oli varmaan Thoria pienempi, joten kyllä se niin paljon on omasta kehonhallinnasta kiinni.

Hevoseni Louis ja minä meidän Ihanassa maneesissa Sydneyssä.

12 comments:

  1. http://www.coachingwithconnection.com/ratsiope-suomi-sanakirja/ mitä mieltä olet tästä? Käyttekö tunneilla yleensä paljon ihan peruskehon hallintaa koskien :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hei anonyymi!

      Kiitos kovasti linkistä. Eksyin tälle sivulle: http://www.coachingwithconnection.com/sanakirja-osa-1-pitkat-jalat/ alkuviikosta, mutta unohdin lukea loppuun. Paljon mielenkiintoista asiaa.

      Olen saanut kovasti apua Sari Pakulalta ja Mia Kainulaiselta kehonhallintaan liittyen. Ja juuri tästä asiasta Sari tulee puhumaan maaliskuun Peuramaan tilaisuudessa. Koska se on juuri kuten linkissäsi mainitaan:

      "Vastaus mihin tahansa näistä kysymyksistä, kun sitä todella lähdetään yksityiskohtaisesti selittämään ja opettamaan, on hyvin monisäikeinen ja vaatii opettajalta tietoa sekä hevosen että ihmisen anatomian ja fysiologian lisäksi myös oppimisteoriasta, jotta hän voi purkaa opetettavan asian ymmärrettäviin osiin. Asiansa tuntevat opettaja ymmärtää myös, että ratsastajan kehottaminen istumaan syvemmälle satulaan taikka myötäämään hevosen liikettä selittämättä MITEN se tehdään, johtaa yleensä erilaisiin istuntavirheisiin kuten lysähtäneeseen ryhtiin, taaksepäin nojaamiseen taikka jaloilla puristamiseen, jokainen kun käsittää tämän ”syvälle istumisen” tai ”myötäämisen” kehossaan omalla tavallaan."

      Olen siitä onnekas, että olen löytänyt valmentajia jotka pystyvät auttamaan myös oman istunnan ja kehonhallinan kanssa. Viime vuodet ovat kuitenkin vahvistaneet ajatustani siitä, että parasta on opetella kehonhallintaa ja vahvistaa lihaksia myös muualla kuin pelkästään hevosen selässä. Esimerkiksi jooga on auttanut kovasti havainnollistamaan omia vinouksia, hengityksen merkitystä jne.

      Delete
  2. Minulle tulee pehmeästä patista mieleen täyttynyt limapussi. Oma tammani potki joskus karsinanaapurin kanssa kilpaa seiniä ruoka-aikaan, ja sillä tulehtui limapussi kintereestä. Oli onneksi helppohoitoinen juttu, eikä ollut sillätavalla kipeä, että olisi menoa haitannut.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voih mahtavaa jos on kokemuksia samankaltaisesta patista. Jotenkin tuntuu siltä, että se ei tosiaan vaivaa ollenkaan ja toivottavasti on helppohoitoinen:)

      Delete
    2. Ja nyt jälkeenpäin tuli muuten mieleen, että yhdellä tutulla hepalla tuli kumpaankin kintereeseen samantapainen nestepussukka laitumella ja epäiltiin sen johtuneen siitä, että hevosella oli tapana karkottaa kärpäsiä potkimalla takajaloillaan maata (tömisteli tai miten sitä nyt kuvailisi) Syksyn tullen patit pienenivät. Eli jonkinlaisesta rasituksesta ne sillekkin ilmestyi.

      Delete
    3. Kiitos tästäkin tiedosta Laura. Varmaan ovat tosiaan ihan rasitusperäisiä nuo patit. Toivotaan ainakin näin:) Ihanaa viikonloppua!

      Delete
  3. Minun edesmenneellä tammallani oli koko 25-vuotisen elämänsä aikana tuollaiset patit molemmissa kintereissä, eikä ne haitanneet sitä mitenkään. Nestepattihan se lienee, joissakin vanhanaikaisissa hevoskirjoissa sitä sanotaan "kuhluksi".Mutta totta kai tuosta pitää eri tavalla huolestua, kun se on yhtäkkiä ilmestynyt. Toivottavasti on jokin ihan vaaraton juttu!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiva kuulla, että olivat vaarattomia tammallasi.

      Ihana tuo "kuhlu". Jos joku kysyy mikä Thoria vaivaa aion vastedes todeta, että sillä on ihan vaan sellainen "kuhlu" jalassa:)

      Delete
  4. Vuosia sitten kun Into paranteli etujalan jännevammaa huomattiin että oltiin saatu bonuksena takaseen kuvasi kaltainen nestemollukka. Pahimmillaan kananmunan kokoinen, parhaimmillaan kuiva, mutta aina se siellä kintereen kupeessa oli. Mitenkään se ei vuosien saatossa vaivannut ja eläinlääkärit (useampi) totesi että kun jännetuppi pääsee kerran täyttymään ei sitä oikein enää kuivaksi saa, ja niin se ainakin meillä oli. Kaalilla, kylmäämisellä ja linimenteillä neste poistui, palatakseen taas jossain vaiheessa. Toivottavasti teilläkin kyseessä on vain kosmeettinen haitta!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Salla kovasti tiedosta. Tuo on sinänsä erityisen mielenkiintoista koska vaikka Thorilla ei sinänsä näy mitään eikä etujalkojen röntgenkuvissa ole mitään erityistä, niin olen jo pidemmän aikaa miettinyt, että vasemman lavan ongelmat johtuvat jotenkin vasemmasta etujalasta. Mainitsin tästä viimeksi kengittäjälle ja hän totesi, että hän on miettinyt ihan samaa, että vasemmassa etujalassa on jotain pientä häikkää (Thorin vasen lapa on mennyt ihan jumiin aina kun kengitys ei ole ollut ideaali). Lupasin hankkia kengittäjälle röntgenkuvat Thorin jaloista tämän keskustelun jälkeen. Nå, mitä siis yritän sanoa on, että ihmettelin kun yhtäkkiä oli ongelma vasemmassa takasessa koska ennemminkin olin ajatellut, että etupää saattaisi mennä huonompaan suuntaan jos jotain. Mutta mielenkiintoista siis, että luultavimmin tuo etupään ongelma näkyy nyt myös takaosassa koska takaosa on varmaan rasittunut etuosan ongelman takia. Ja varmaan yksi syy sille, että Thor on ollut niin kamalan vino. Sitten kun lisätään vielä purentavika, niskakivut ja muut, niin päästään siihen että Thor ei vain ole rauhassa saanut nuorena hevosena kehittyä. Tämän kanssa tsempataan varmaan loppuelämä. Mutta ei se haittaa. Opinpa taas lisää hevosen kintereestä ja jännetupeista sun muusta. Toivotaan nyt todellakin, että kyseessä on vain kosmeettinen haitta. Onhan Thor muuten sellainen timantti, että jotain pientä epäsopusuhtaisuutta pitää tulla jossain vaiheessa elämää:)

      Ja saako vielä kysyä, että laitoitko kaalia kuinka usein ja ihan vain pintelin sisälle tai miten teit sen?

      Delete
  5. Jos jotain on oppinut vuosien saatossa niin sen että omia tuntemuksia kannattaa kuunnella ja uskoa, harvoin ne metsään menee. Onneksi Thor on nuori hevonen ja rauhallisesti etenemällä saatte korjattua sen missä varsavuosina on vedetty mutkat suoriksi.

    "Kaalikääryleet" ollan tehty ihan rikkomalla isosta kaalinlehdestä rakenne esim. sellaisilla lasten pienillä leikkileivontakaulimilla joissa on nystyröitä, lehdet suoraan hoidettavalle alueelle, elmukelmu kevyesti päälle ( ja siihen voi tehdä pari reikää jos pelkää että hautuu liikaa ilman reikiä) ja lopuksi pinteli viimeistelemään paketti. On tehokkain tietämäni tapa poistaa nesteitä ei toivotuista paikoista, mutta kuten sanottu, jos jännetupet pääsevät täyttymään kaalinkin teho on vain hetkellinen. Tuoreeseen vammaan olemme pyrkineet käyttämään kaalikäärylettä kuuriluontoisesti max viikon kerrallaan. Olemme tehneet niin että olemme kylmänneet jalan, laittaneet kaalit yöksi ja aamulla jälleen kylmännyt jalan tarvittaessa, tai sitten tallityöntekijä on vain purkanut paketin puolestamme.

    Varmasti jollain lukijallasi on parempi tapa tälle hoidolle, tosin tälläkin saatiin silloin se Inton reilu 20% syväkoukkari repsahdus kuntoutettua priimaksi.

    Tsemppiä teille!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos ihanan positiivisesta asenteesta Salla. Kyllähän se niin on, että oman hevosensa tuntee kyllä parhaiten jokainen itse. Ja kuten kirjoitat, niin asioita voi vielä korjata ja olikin ihana huomata, että Thor oli jo muuten paljon paremmassa kunnossa, kun kiropraktikko Linda sitä eilen hoiti.

      Kiitos myös super paljon kaalikääryle -vinkistä. Tällaiset vinkit kun ovat aina ihan kullanarvoisia:)

      Delete