Monday, December 28, 2015

Kaviot kuntoon vol. III

Etukavioiden pohjallinen.
 
Aloitimme yhteistyössä Just Dressagen kanssa Farrier Formula Double Strength -kaviolisärehun syöttämisen Thorille 14 elokuuta 2015. 


Farrier Formula Double Strength on pellettimuotoinen kaviolisärehu. Rehu sisältää hyödyllisiä rasvahappoja, vitamiineja, mineraaleja ja tärkeitä aminohappoja. Farrier Formula edesauttaa myös karvan hyvinvointia ja vahvistaa jänteitä ja nivelsiteitä ympäröivää sidekudosta.

14. elokuuta Thor sai ensimmäistä kertaa Farrier Formulaa ja otin Kaviot kuntoon -kirjoituksen kuvat samana päivänä. 4. lokakuuta kuvasin kaviot toistamiseen ja 21. joulukuuta otin jälleen uudet kuvat.
Thorin kavionlaatu on alusta asti ollut todella heikko ja Just Dressagen Matilda suositteli aloittamaan vähintään kolmen kuukauden kuurilla. Jos kuuri tepsii kannattaisi jatkaa pellettien syöttämistä pidemmän aikaa. Ohjeistuksessa neuvotaan syöttämään ainakin 6-8 kuukautta, jotta uusi kasvu pääsee kaviossa lähelle maan pintaa. Hitaasti kasvavassa kaviossa voi kuitenkin mennä vuosi-puolitoista vuotta ennen kuin kavioaines on kokonaan uusiutunut niin, että maahan osuva osa on kavioainesta, joka on alusta saakka hyötynyt Farrier Formulasta.

Ennen joulua oli tarkoitus lähteä klinikalle Thorin kanssa, mutta en saanut töiden puolesta asiaa järjestettyä. Jaskan suosittelema henkilö pääsi kuitenkin käymään tallilla ja kengitti Thorin tällä kertaa.

Suurimmaksi ongelmaksi muodostui liian lyhyet kaviot. Kengittäjä oli sitä mieltä, että ei ole oikein mitään mistä ottaa pois. Sovimme kuitenkin, että vasen kavio on sen verran vino, että Thor kengitetään ja yritetään pitää mahdollisimman pitkä väli seuraavaan kengitykseen (noin 10 viikkoa).



Kengittäjä sanoi, että hän laittaisi Thorille pohjalliset etujalkoihin koska Thorilla on varmaan noin lyhyissä kaviossa melko vaikea olla. Olen itse kaikkien extrajuttujen osalta hieman skeptinen, mutta kun hän näytti miten herkkä Thorin kavionpohja on, totesin myös itse, että näin on varmaan parempi. Muuten Thorilla ei ole oikein mitään joustua kavioissa ja se taas voi jo itsessään aiheuttaa muita jalkaongelmia.

Takakaviot kengitettiin normaalisti ja etukavioihin laitettiin vaaleanpunaista saven näköistä mönjää, jotta pohjallisten ja kavioiden väliin menisi mahdollisimman vähän likaa. Vasempaan ulkosyrjään kengittäjä jätti vähän enemmän "savea", jotta kavio saataisiin mahdollisimman tasaiseksi (kaviosta ei voinut ottaa yhtään enempää).



Kesällä Thorilla oli kunnon kolot kavioissa ja kengittäjän kanssa pohdittiin, että olisi varmaan ruokintaan tai stressiin liittyvä tekijä. Jaskan suosittelema kengittäjä oli kuitenkin sitä mieltä, että Thorilla olisi voinut olla paiseet kavioissa. Oli miten oli, niin huono, röpelöinen kavio on nyt melkein kokonaan poissa ja parempilaatuista kavioainesta on nyt näkyvillä melkein koko matkan ylhäältä alas. Nyt kun saadaan vielä kaviot kunnolla kasvamaan, niin toivotaan että pahimmat kavio-ongelmat olisivat takana. Ja kun kesä vielä pärjättäisiin, niin olisin ihan yltiöonnellinen.

Kengittäjä kertoi  myös, että kaviot voivat mennä shokkiin kun ovat liian pitkään liian lyhyet eivätkä enää jatka kasvamista. Kaikkea sitä oppii, kun hevosilla on ongelmia.

Valitettavasti en tajunnut ottaa kaikista kavioista samoista kulmista kuin aikaisemmin kuvat, mutta aika hyvin näkee kavioiden kehityksen.

Kiitos kovasti Just Dressage tästä yhteistyömahdollisuudesta. Jatkan kavioiden kunnon seuraamista blogissani ainakin ensi kesään asti.

Lue myös:
Kaviot kuntoon vol I
Kaviot kuntoon vol II
Kaviot kuntoon vol IV

Muut kavioaiheiset postaukset
Postaukset kengättömyydestä
Hevonen ja jalkaongelmat

Wednesday, December 23, 2015

Merry Christmas and a Happy New Year!


Thank you to all Dear Readers and everyone that has come into our lives through this blog for another fantastic year. We wish you a relaxing festive season and the most amazing new year filled with magic and laughter.

 

Tuesday, December 22, 2015

Rohkea veto

 
Hevosten hyvinvoinnista urheilijana keskustellaan koko ajan ja etenkin koulupuolella on kiinnitetty huomiota epäeettiseen käytökseen ja ratsastukseen.

Nyt myös estepuolella on herännyt suuri kohu, kun nuoren Irlantilaisen esteratsastaja Bertram Allenin huippusuoritus hylättiin kyljessä näkyvän haavan takia ja palkinnon vei Michael Whitaker.


"FEI Jumping Rules Article 242.3.1 calls for mandatory disqualification if a horse is found to be bleeding anywhere on the flanks or in the mouth or nose indicating excessive use or spurs or the whip. Read the official statement on the decision from Olympia Horse Show at this link."

Tämä on todella hyvä juttu. Olen todella yllättynyt, että joku on uskaltanut näin suurissa kilpailuissa ottaa kantaa näin tärkeään asiaan. Tämä osoittaa vain, että ratsastetaan sitten millä tasolla tahansa täytyy hevosen hyvinvointi asettaa edelle. Hevosen ei tulisi olla verinen yhtään mistään. Ei suusta eikä kyljistä.

Aina voi myös spekuloida mikä tämän aiheutti ja miksi juuri nyt. Verisiä kylkiä on varmaan nähty aikaisemminkin. Tämä on kuitenkin iso asia sen takia, että tällainen päätös tehtiin London Olympia International Horse Show CSI5*:ssa. Suuri hatunnosto henkilöille, jotka uskalsivat nostaa kissan pöydälle. Ehkä hevosilla on hieman enemmän sanottavaa tulevissa kilpailuissa.

Kuvat ja tieto tapahtuneesta on napattu täältä.

Vielä ehdit osallistua Hippolan joulukalenterin pääpalkinnon arvontaan. Palkinto arvotaan huomenna klo 20.00 kaikkien Hippolaan rekisteröityneiden kesken.

Sunday, December 20, 2015

Stud Muffins

Kävimme eilen Ellan kanssa hakemassa matkalla tallille lisää kavioita vahvistavaa Farrier Formulaa Thorille. Mukaan lähti myös ihana Stud Muffins -paketti ja Just Dressagen muki.


Kaikki hevoset rakastuivat muffinseihin, jotka sisältävät melassia ja kaikkea muuta hevosille erityisen maittavaa. Paras ilmeiltään oli kuitenkin tämä pikkuinen, joka oikein nautti täysin siemauksin.


Thor sai myös erityispalvelua, kun Ella teki kaikenlaista hyvää syötävää ja juotavaa. Mun ihanat pikkuiset.

Friday, December 18, 2015

Hyväntuulinen hevonen ja luusekvesteriselvitys

Viime sunnuntaina olin niin hyvällä tunnilla, että oksat pois. Yksi elämäni parhaimmista valmennuksista ja valmentajista. Ville Vaurio käy meillä kerran viikossa ja haluaisin valmentautua koulupuolella useammin. Ville oli suositellut Melinda Ignatiusta, joten pääsin tutustumaan Melindan valmennustyyliin toisen ratsukon kanssa. Lindan nuori olemus yllätti minut täysin ja rehellisesti mietin, että saanko mitään irti tunnista. Ai miten väärässä sitä ihminen voikaan olla.


Tunnistin Melindan heti lokakuussa järjestetystä 4 Your Horse -tapahtumasta (hän myös muisti nähneensä miten jäin Thorin alle areenalla). Kiinnitin jo silloin huomiota todella kauniiseen ja levolliseen yhteistyöhön ratsukon välillä. Melinda onkin työskennellyt maailmalla McLeanien luona ja on nuoresta iästään huolematta kokenut etenkin nuorten hevosten kouluttaja.

Tunnin jälkeen olen kävellyt purppuraisilla pilvilinnoilla koko viikon. Sain niin paljon mahtavia ideoita jotka haluan jakaa täällä blogissani. Täytyy kuitenkin hieman vielä sulatella tunnin saldoa koska sen verran hyvä tunti oli nyt kyllä kyseessä.

Edeltävä viikko on muuten soljunut töissä ja työmatkalla Ruotsissa, joten Tiina ja Ninde ovat hoitaneet Thoria.

Tiina kävi tänään jumppaamassa Thoria ja pojat ovat päässeet hiekkatarhaan. Kuten olen jo aikaisemmin maininnut on kaikki asiat todella hyvin uudessa tallissa, mutta mutaiset tarhat eivät ole ideaalit huonokavioiselle hevoselle tai millekään hevoselle ylipäänsä. En jotenkin kestä ajatusta siitä, että Thor seisoo päivät pitkät mutaisissa tarhoissa, mutta hyvät puolet ovat ylittäneet tämän asian enkä ole sen koommin ajatellut sitä. Koska pääsimme kuitenkin Romeon tarhakavereiksi pääsimme Romeon mukana hiekkatarhaan, joten en tiedä oikein miten päin hyppiä ilosta. Hevoset ovat nyt yhdessä suurimmista hiekkatarhoista ja tunnen jo Thorin niin hyvin, että tiedän että rakas hevoseni on onnesta soikeana.

Thor voi muutenkin niin hyvin ja juttelimme Tiinan kanssa, että Thor ei vielä koskaan ole ollut näin tyytyväinen. Thor on aina potkinut seiniä ruoka-aikoina ja sekin on lakannut melkein kokonaan. Thorilla on tarpeeksi ruokaa, seuraa, mahtavan ilmava talli, hyvä tarha ja kokopäivätarhaus, mukavia ihmisiä ympärillä ja vielä Juti joka käy puolen vuoden välein raspaamassa suun. Nyt kun vielä saadaan kengitys kuntoon, niin oman elämämme perusasiat ovat toivottavasti jokseenkin kunnossa. Alkaa vain tuntua enenevin määrin siltä, että Thorilla on ollut jotain kiputiloja aikaisemmin koska nyt kun Thorilla on perusasiat kunnossa on Thor mieleltään todella rauhallinen. Thorin kanssa on ollut paljon hyviä hetkiä aikaisemmin, mutta nyt Thor on jotenkin erityisen rento ja seesteinen. Uskon, että Thorin suu, vatsa ja selkä ovat vaivanneet ja se on johtanut ahdistuneeseen käytökseen joka taas on edistänyt esimerkiksi vatsaongelmia. Thorin ulosteen koostumuskin on ihan erilainen kuin mitä se oli ostaessani Thorin.

Lievää turvotusta edelleen haavan ympärillä.
 
Haava oej vuohisen etupinnalla.

Thorin haava on myös tältä erää rauhoittunut. Pelkkä perushoito joka sisälsi haavan kylmäämisen ja puhdistamisen Betadinella ei tällä kertaa riittänyt ja Thor kehitti impparin. Yksi sulfakuuri auttoi kuitenkin vaivaan ja Tiinan tallille tuoma pihkavoide toimi erinomaisena haavan parantajana.

Eläinlääkäri Tiina Eklundin raportissa luki näin:

"OEJ vuohisen etupinnalla vanha haava, arpikudosta ja infektio, ei ole aivan pinnallinen, luusekvesteriä ei voi ilman röntgentutkimusta poissulkea, erittänyt mätää."

Koska en ymmärtänyt mitä tarkoittaa luusekvesteri kysyin Tiinalta tarkemmin ihan tulevaisuuden varalta. Juttelin myös Talliklinikan eläinlääkärin kanssa, kun hän kävi katsomassa Thorin haavaa toista hevosta hoitaessaan.

Luusekvesteri tarkoittaa seuraavaa: jos haava ulottuu luun pintaan luukalvolle saakka pieni osa voi  murtua irti/tulehtua/kuolioitua. Tällöin haava jää yleensä erittämään ja on kipua eikä rauhoitu vaikka hevoselle olisi annettu monta sulfakuuria. Haavat ovat aina hoidettavissa luunkappale poistamalla. Syynä voi myös olla vierasesine joka on jäänyt haavaan. Tyypillisesti pala joko märkii itsestään pois tai se poistetaan kirurgisesti. Luusekvesteri ja vierasesine tutkitaan ultraäänellä tai röntgentutkimuksella.

Nyt jatkan matkaa ystävien kanssa jouluillalliselle. Viikonlopun vietän sitten Ellaan, Thoriin ja muuhun perheeseen kiinniliimautuneena.

Lue myös hevosten jalkaongelmiin liittyvät muut artikkelit täältä.

Thursday, December 17, 2015

It is not about quitting your day job


I am listening to the audiobook Big Magic by Elizabeth Gilbert right now. This is one of those books that just came into my life and I knew that I had to have it.

It is a good book because it talks about magic in an understandable way. It says that ideas and inspiration come to every one of us but we just need to work hard to settle with the inspiration and to live a creative life. It says that there is magic out there and that the magic can be big if only you believe in it. It doesn't ask you to quit your day job and become a writer or a musician but it rather tells you to at least consciously concentrate on what makes you happy and enjoy every moment as they come.

"You can resist the seductions of grandiosity, blame and shame. You can support other people in their creative efforts acknowledging the truth that there is plenty of room for everyone. You can measure your worth by your dedication to your path, not by your successes or failure. You can battle your demons through therapy, recovery, prayer or humility instead of battling your gifts in part by realising that your demons were never the ones doing the work anyhow. You can believe that you are neither a slave to inspiration nor its master. But something far more interesting. Its partner. And that the two of you are working together towards something intriguing and worthwhile. You can live a long life making and doing really cool things the entire time. You might earn a living with your pursuits or you might not but you can recognise that this is not really the point. And at the end of your days you can thank creativity for having blessed you with a charmed, interesting and passionate existence."

I now know why I studied journalism, worked as a waitress, spent countless hours accommodating people at the Olympic Games in Sydney and Athens and even managed to do a very unsuccessful Possum rescue mission as a Wildlife Rescue member in Australia.

All the experiences, the ideas and inspiration have slowly folded into something that has taken me where I am today. All the years of experience are slowly starting to make sense and you realise that nothing happens for nothing.

It is not however until I had a long talk with my boss about quitting a job that I was doing and he told me that I needed to do what I love. I went home that day, had a long talk with myself, quit the job and decided to open myself up to the universe. And listen...... The universe listened.

It is amazing what thoughts can make of us. I had no idea that I could affect my life and all the energies around me in such a profound manner just by believing that I can do what I was meant to do.  Just by changing your thought patterns into believing that anything is possible it seems that everything is possible.

Now every day I am looking for those small moments of magic that unfold in the most amazing manners. They are not always big things and just like Gilbert writes we should cooperate fully, humbly and joyfully with inspiration. You can receive your ideas with respect and curiosity, not with drama or dread. You can clear out whatever obstacles are preventing you from living your most creative life with the simple understanding that whatever is bad for you is probably also bad for your work. You can lay of the booze a bit in order to have a keener mind. You can nourish healthier relationships in order to keep yourself undestracted by self invented emotional catastrophies. You can dear to be pleased sometimes with what you have created and if a project doesn't work out you can always think of it as having been a worthwhile and constructive experience.

Because at the end of the day, it doesn't really matter if it the magic is big or small. It is about those small moments in life when you do what you were meant to do and you enjoy it fully. And that is usually when the big magic unfolds. Because tuning in with who you really are is just the best thing you can do in order to live a joyous and fullfilled life. 

Also read: 
Urheilupsykologi Anna Andersén: Haluatko valita vai valittaa?
Petteri Kankkunen, Uusi Rovaniemi: Kankkunen: VO2max vai PS2max

Other similar writings in my blog.

Thursday, December 10, 2015

Sulla on hieno hevonen

Tulisi jo lunta.
Olen alusta asti ihaillut Thorin kaunista ja sopusuhtaista ulkonäköä. Joskus voin vain tuijottaa Thoria pitkiä aikoja koska Thor on mielestäni yksi upeimmista tapaamistani hevosista. On kuitenkin todella kiva kun joku muu antaa myös positiivista palautetta ja olin melkein häkeltynyt, kun pari tallilaista totesivat Ville Vaurion tunnin jälkeen tänään, että onpa sinulla hieno hevonen. Suomessa ollaan melko huonoja antamaan ja etenkin ottamaan positiivista palautetta vastaan. Kun sitä sitten saa tuntuu se kuitenkin todella mukavalta.

Olimme nyt toistamiseen Vaurion tunnilla ja pidän Villen tyylistä todella paljon. Villessä yhdistyy monet sellaiset asiat, joihin olen tykästynyt vuosien varrella eri valmentajissa, mutta kaksi asiaa ovat ylitse muiden: Ville ajattelee aina hevosen parasta ja keskittyy paljon ratsastajan henkiseen puoleen sekä istuntaan. Ville muistuttaa usein, että hevonen ei tee tuota ollakseen ilkeä vaan sen takia, että asia on sille vaikea. Hän totesi myls, että muista kiittää hevosta usein. Jos hevonen ei tee niin kuin pyydät, se ei vain ymmärrä mitä haluat.

Ville totesi jälleen, että Thorilla on selkeä puoliero ja haluaisi keskittyä siihen tulevan talvikauden yli. Keskityimme siis suoristamaan Thoria ja hakemaan mahdollisimman rentoa askellusta. Alkutunnista Thor oli edelleen jäykkä, mutta parani kovasti loppua kohden. Teimme pitkät alkuravi- ja laukkapätkät ja Ville totesi, että aika usein kannattaa aloittaa kunnon laukalla ravin sijasta. Sen jälkeen siirryimme laukkaamaan ympyrälle ja asetimme ja taivutimme hevosia sisäänpäin. Ympyrältä jatkoimme sitten pohkeenväistöä pitkän sivun alusta maneesin poikki ensin käynnissä ja sitten ravissa. 

Teimme aika monta väistöä ja Ville puhui siitä miten tärkeätä on tehdä monta toistoa ja ajatella väistöjä ennemminkin jumppaavana ja suoristavana liikkeenä kuin esimerkiksi kisoihin valmistelevaa harjoittelua. Väistöt sujuivat ihan hyvin vaikka sain kyllä tehdä todella paljon hommia niiden eteen. 

Väistöjen jälkeen jatkoimme laukkaharjoituksia ympyrällä ja sen jälkeen suoralla uralla pitkät sivut avotaivutusta. Ville halusi, että Thor ottaisi avotaivutuksen avulla vähän enemmän painoa sisätakajalalle ja aktivoisi sitä kautta paremmin takaosaa.

Kun lähdimme pitkälle sivulle vein ulkokättä hieman enemmän ulos kertoakseni Thorille että uralta ei tarvitse poistua kokonaan. Yritin myös olla mahdollisimman selkeä apujeni kanssa ja keskityin keskivartalon aktivoimiseen kuitenkin säilyttäen sopivan rentouden. Mietin myös koko tunnin ajan ylävartaloa taaksepäin ja siitä Ville jaksoi toistamiseen sanoa. On ihan uskomatonta mikä ero on Thorin liikkeessä, kun suoristan ylävartalon. Hevonen kun on jo valmiiksi etupainoinen, niin siinä kun sitten kiikun edessä on varmaan hivenen vaikea nousta ylös lavoista.

Tunnilla oli myös mukana toinen ratsukko, joka tuntui ratsastajan mielestä hieman tahmealta. Ville totesi, että muista kertoa hevoselle miltä sinusta tuntuu. Hän vertasi hevosia miehiin. Aika usein suomalaiset naiset toteavat, että mies ei esimerkiksi vie roskia ulos, mutta unohtaa täysin mainita siitä miehelle. Mumisee vain jälkeenpäin, että et sitten vienyt roskia ulos. Täytyy olla selkeä ja tarkka omassa kommunikoinnissa. 

Olin todella tyytyväinen Thoriin tänään. Vaikka tiedän miten paljon parempi Thor voi vielä olla, olen niin onnellinen, että Thor liikkuu puhtaasti ja on seesteisen oloinen. Pystyn keskittymään täysillä ratsastukseen eikä siihen mihin suuntaan Thor seuraavaksi sinkoilee. Se helpottaa myös rentouttamaan omaa vartaloa ja löytämään paremman kontaktin Thoriin kauttaaltaan. Jännittyneenä kun Thor ei vain opi ja jää muutenkin rungostaan aivan liian jäykäksi. 

Ville oli myös sitä mieltä, että tällä kertaa meni jo paljon paremmin ja totesi, että onpa meillä nousujohdanteinen ura. Naureskeli sitten, että eihän se näin nousujohteisesti voi jatkua.:)

Ihanaa kun on löytynyt meille sopivat valmentajat uudesta kodista. Sekä Antti ja Ville toimivat Thorin kanssa hyvin ja molempien opetustyyli sopii meille erinomaisesti. Rakastan säännöllistä valmentautumista ja on mielestäni hevostelussa yksi parhaimmista asioista.

Lue myös Horsemailin kirjoitus Morris opasti kouluratsastajia

Wednesday, December 9, 2015

Hevosvakuutus

Miten lie asiat Portugalissa?

Mitäs sitä kirjoittamaan hevosten vakuutusasioista kun tärkeimmät asiat on kiteyttänyt Hevostiimin Minna ja Penaponi -blogin kirjoittaja.

Jos mietit vakuutuksen ottamista tai ottamatta jättämistä hevoselle kannattaa lukea nämä:
Hevostiimi: Venäläistä rulettiako
Penaponi: Hei hei hevosvakuutus

Tuesday, December 8, 2015

Todellinen etukeno


Pääsimme Heidin ja Gizmon kanssa Antin tunnille taas tänään. Oli super hauskaa ja nautin kyllä täysin siemauksin.

Aika kamalan näköistä oli kyllä oma ratsastus ja tuntui, että ei ollut mitään kontrollia omaan vartaloon ja olin irti satulasta ja etukenossa suurimman osan ajasta. Mutta hauskaa oli, Thor on todella seesteinen ja ihana uudessa kodissa ja on niin iso nautinto ratsastaa keskittyneellä ja rauhallisella hevosella.


22. lokakuuta vien Thorin Vermoon kengitettäväksi. Olen vältellyt klinikalle viemistä kengityksen takia kuin hullu puuroa, mutta nyt tuntuu siltä, että muuta vaihtoehtoa ei ole enkä enää halua leikkiä Thorin terveyden kanssa.

Tallilla kävi tänään kengittäjä ja hän meinasi, että kengät pysyisivät siihen asti jalassa. Thorin kaviot ovat todella hyvässä kunnossa muuten, mutta repaleinen osio on juuri nyt alimpana, joten en kyllä tiedä mitä tehdä jos kengät irtoavat ennen klinikkapäivää. Nå, ehkä stressataan siitä sitten jos niin käy.

Monday, December 7, 2015

Taiteilija Gabriela von Girs

 
Tutustuin taiteilija Gabriela von Girsiin viime kesänä. En ole ikinä ollut kovinkaan kiinnostunut taiteesta, mutta kun kaunista taidetta näkee sen kyllä tietää.

Tua Backman on kirjoittanut mukavan henkilöhaastaattelun Gabrielasta ja nämä kuvat Gaby otti meistä viime kesänä saaresta.

Ja parastahan tässä on, että Gabriela on myös todella eläinrakas ja on tehnyt monta upeaa hevosaiheista taulua.

Friday, December 4, 2015

Kiitollisuus


Juuri tänään olen kiitollinen näistä asioista:
  • Ellan reikä maitohampaassa löydettiin eilen oikomiskontrollin yhteydessä ja reikä saatiin heti tänään paikattua.
  • Kengittäjä oli tänään tallilla ja katsoi Thorin kaviot. Viemme Thorin klinikalle 22.12 kengitykseen ja kengittäjä jatkaa sen jälkeen kengittämistä kotitallilla. Vasen kavio on ainakin sentin vinossa.
  • Vaurioituneen peukalon kynsi irtosi kauniisti ilman turhaa kipuilua ja peukku näyttää muutenkin hyvältä ja toimii melkein normaalisti.
  • Olen joogannut joka aamu tällä viikolla lyhyen ajan.
  • Pääsen katsomaan Ellan ensimmäistä tanssiesitystä ystävien ja perheen kanssa illalla.
  • Viihdyn todella hyvin töissä.
  • Minua pyydettiin mentoriksi ja  konsultoitu hevosiin liittyvissä asioissa muutenkin enenevin määrin.
  • Pääsen heti huomenna aamusta Thorin luokse ja sen jälkeen pitämään ratsastustunteja.
  • Olen ladannut kaksi hyvää audiokirjaa.
  • Olen kiitollinen, että saamme kaikki olla terveitä ja hyvinvoivia.
  • Olen kiitollinen siitä, että Masi tuli elämäämme vuosia sitten. Ilman Meadow Master aka Masia en tietäisi yhtään niin paljon hevosista kuin tiedän tänään.

Thursday, December 3, 2015

"Hevonen ei pidä itseään kasassa, jos ratsastaja ei ole kasassa"

Mietin ensimmäisiä kertoja miten minä ja hevosminäni eroaa toisistaan kun juttelimme urheilupsykologi Anna Andersénin kanssa pari vuotta sitten. Anna sanoi, että on tärkeätä erottaa urheilijaminä omasta minäkuvasta eikä antaa urheilijaminän vaikuttaa liikaa minäkuvaan.

Katja Ståhl kirjoittaa:

"Se on kyllä jännää miten harrastuksessa koettu epätoivo värittää ihan kirkkaasti koko elämää. Surkean suoritukseni jäljiltä olen sitä mieltä, että mitä tässä nyt enää kannattaa ikinä mihinkään mennä." 

Ajellessani kotiin Ville Vaurion koulutunnin jälkeen tänään lauleskelin autossa ja mietin miten mieleni oli erityisen kevyt. Oli mukava koulutunti takana ja vaikka kuinka yrittää miettiä, että ei anna esimerkiksi hevosen loukkaantumisen tai huonosti sujuvan hevostelukauden vaikuttaa omaan minäkuvaan, niin kyllä se vaikuttaa. Olen oppinut hallitsemaan pettymyksiä ja kehittänyt kärsimättömyyttäni aivan uskomattomalla tavalla: hevosille kiitos siitä. En kuitenkaan usko, että koskaan pääsen irti siitä että en nauttisi enemmän kun pääsen myös tekemään ja ratsastamaan omalla hevosella. Se kun ei vain aina ole itsestäänselvyys.

Mielellä on uskomaton vaikutus meidän hyvinvointiin ja fysiikkaan kuten dokumentti Mielen salattu voima osoittaa. Joten vaikka arvomme omaa identiteettiä kovasti oman suorituksen pohjalta kannattaa muistaa miten tärkeätä on miettiä positiivisesti. Usein emme edes itse huomaa, että saatamme aloittaa ratsastuksen jo valmiiksi sillä fiiliksellä, että ei tästä mitään tule.

Ville Vaurio korjasikin omaa istuntaani suurimman osan ajasta. Hän totesi, että Thor pitää saada suoremmaksi ja paremmin eteen pohkeella, mutta pyysi minua unohtamaan hevonen hetkeksi ja keskittymään omaan istuntaan. "Korjaa ensin oma istunta ja lähde vasta sitten korjaamaan hevosta. Hevonen pitää harvoin itseään kasassa jos ratsastaja ei ole kasassa."

Oli jotenkin ihana huomata, että voin keskittyä siihen mitä minä teen väärin ja laittaa negatiiviset energiat Thorin ympäriltä pois. Usein jo aloittaessani olen jo valmiiksi hakemassa Thorin kiputiloja ja jäykkyyksiä ja olen joskus todennut, että jos olisin ollut yhtä herkkä Masin kanssa ei Masilla olisi ikinä ratsastettu päivääkään.

Vaurio pyysi myös miettimään napaa eteen ja ylävartaloa taakse kuitenkaan notkistamatta alaselkää. Hän halusi, että saisin Thorin paremmin ratsastettua istunnalla ja totesi, että ei auta jos hän vain sanoo että ratsasta pohkeilla vaan teetti harjoituksia jotka auttoivat hahmottamaan istunnalla ratsastamista paremmin.

Aloitimme ravaamalla pitkät sivut ja kävelemällä syvään kulmiin. Jokaiseen kulmaan tehtiin myös voltti käynnissä ja jatkettiin taas tehtävää ravissa ja kulmiin käyntiä. Sen jälkeen jatkoimme samaa tehtävää ravissa ja kun Thor oli kuulolla sain hieman pidentää ravia pitkillä sivuilla. Siitä siirryimme sitten isolle ympyrälle laukkaamaan ja kun laukka rullasi hyvin ja oma istunta oli paremmin kasassa teimme ravi-laukka-ravi -siirtymisiä.

Thor oli edelleen hieman jäykkä, mutta sain joitain ihan hyviä pätkiä etenkin laukassa aikaiseksi. Pidin todella paljon Vaurion tunnista ja mietin miten hassua, että molemmat valmentajat jotka käyvät säännöllisesti ovat miehiä. En ole vuosiin valmentautunut miesvalmentajalla ja jotenkin tuntuu kovin mutkattomalta ja helpolta.

En usko, että pohtisin näitä asioita näin paljon ilman hevosten läsnäoloa elämässämme. Koska hevoset kasvattavat meitä joka päivä jollain tavalla uskon hevosilla olevan aivan uskomaton vaikutus kaikkien meidän elämään. Jokainen meistä joka on jollain tasolla hevosten kanssa tekemisissä saavat kokea jotain sellaista mitä ei vain sanoin voi selittää. Koska sitten kun on se päivä, kun kaikki menee hyvin. Se tunne.....

"It all begins and ends in your mind. What you give power to, has power over you."

Lue myös:
Sulla on hieno hevonen

Tuesday, December 1, 2015

Parhaimpia ratsastuskertoja ikinä

Romeo ja Thor

En tiedä sainko vaikutteita viikonloppuna huippuratsastajilta tai oliko oma fiilis vain jostain syystä erityisen hyvä tänään. Illan tunti oli kuitenkin yksi parhaimmista ikinä Thorin kanssa. 

Thoria on liikutettu enenevin määrin jo melkein viikon ajan ja Tiina meni ensimmäistä kertaa selästä käsin eilen. Kun olin Ruotsissa Thoria juoksutettiin ja ohjasajettiin. Thor pääsi myös Romeon kanssa tarhaan lauantaina ja kaikki oli mennyt enemmän kuin hyvin. Thor ja Romeo tulevat super hyvin toimeen ja olen niin iloinen, että Thorille löytyi heti sopiva ja rauhallinen tarhakaveri. Thor ja Romeo saivat nyt myös suuremman tarhan ja jonotamme isompaan hiekkatarhaan.

Thor tuntui vielä hieman jäykältä vasemmalta puolelta alkutunnista enkä usko, että jäykkyys menee kokonaan pois ennen kuin saadaan vasenta kavion kantaa taas hieman tasaisemmaksi. Thor rentoutui kuitenkin nopeasti ja Antti Jurvanen totesi, että Thor liikkuu todella letkeästi.

Pidimme rauhallisen tunnin ja menimme puomeja ja pieniä esteitä. Keskityimme siihen, että tulimme hyvät ja tasaiset tiet ja jossain vaiheessa Antti pyysi minua pidentämään jalustimia. Koska olen niin pitkä hän totesi, että jalustimien pidentäminen voisi auttaa siinä, että saisin omaa painovoimaa hieman alemmas. Pidensin jalustimia reiällä ja jo se auttoi suoristamaan yläselkää ja parantamaan istuntaa.

Tämä oli vasta toinen tunti Antin kanssa, mutta pidän niin paljon siitä että Antti on iloinen ja positiivinen. Antti totesi, että ei kannata takertua siihen mitä on ollut vaan ennemminkin siihen mitä on tulemaan. Luotan myös täysin siihen miten Antti arvioi meitä ratsukkona ja sekä Thorilla ja minulla on letkeä ja rento olo Antin seurassa.



Thor meni todella mukavasti ja tasaisesti ja tuli into piukeana esteitä kohti. Tunti ei kuitenkaan ollut sen takia niin hyvä vaan olin jotenkin itse mieleltäni erityisen rento, rauhallinen ja täynnä positiivista energiaa. Myös oma kroppa tuntui suoralta ja hyvältä ja Thor oli suurimman osan tunnista suorempi ja iloisempi kuin pitkään aikaan. Tunti oli vain niin ihana ja nautin ratsastamisesta erityisen paljon viime viikkojen sairastelujen jälkeen. Olen myös jotenkin niin kiitollinen, että kyseessä ei ollut mitään pahempaa ja Thor on jälleen kunnossa. Aina välillä sitä vain pelkää pahinta ja saa onnekseen huokaista helpotuksesta (kaikki jotka omistavat oman hevosen tiedätte varmaan täysin mitä tarkoitan).

Thorin haava on parantunut, mutta haavaa ympäröivä alue on edelleen lievästi turvonnut. Mietin jos laaserhoitoa voisi käyttää haavaa ympäröivään alueeseen. Onko teillä kokemuksia laserhoidosta?

Olen niin tyytyväinen uuteen talliympäristöön ja laadukkaaseen hoitoon. Tallimestari Ninde on aivan mahtava ihminen ja auttaa Thorin hoidossa ja juoksuttamisessa. En mitenkään olisi voinut toivoa parempaa paikkaa meille näin talven hiipiessä pikku hiljaa luoksemme. Ja ilman Tiinaa en tiedä missä olisimme ylipäänsä. Kiitos paras ja rakkain ystäväni siitä, että olet pitänyt meistä aina niin hyvää huolta. Olet kultaakin kalliimpi.

Monday, November 30, 2015

Uusi yhteistyökumppani: Equestrian Stockholm


Sweden International Horse Show oli ainutlaatuinen kokemus. En aikaisemmin ole käynyt kyseissä tapahtumassa, joten en miettinyt hetkeäkään kun Chia de Gracian perustaja Mirva Kettunen pyysi mukaan edustamaan tuotteita tapahtuman ajaksi.

Ruotsin Horse Show oli jättimäinen show, joka oli mietitty alusta loppuun asti pienintäkään yksityiskohtaa unohtamatta. Tapasimme ihania ihmisiä ja saimme hyvin jalkautettua suomalaista Chia de Gracia -brändiä Ruotsiin.



Kerron vielä yksityiskohtaisemmin tapahtumasta blogissani lähiaikoina, mutta halusin nostaa pari tuotetta joihin ihastuin täysin esille. Mukaan matkalta tarttui PS of Swedenin hopeariimu ja riimunaru ja Equestrian Stockholmin upeat satulahuovat ja otsanauha.

Equestrian Stockholmin tuotteita tulette näkemään enemmänkin täällä blogin puolella koska olen aloittanut yhteistyön heidän kanssaan. Equestrian Stockholmin on perustanut pari vuotta sitten kolme tarmokasta upeaa nuorta naista, jotka suunnittelevat ja kehittävät upeita ja laadukkaita tuotteita niin este,- koulu kuin islanninhevosharrastajille.

Equestrian Stockholmin tuotteet löytyvät täältä. Voit myös seurata Equestrian Stockholmia Instagramissa ja Facebookissa.

Tuesday, November 24, 2015

Liikennevalo hevosille


Tukholma on kaunis ja upea kaupunki. Ei ole montaa kaupunkia maailmassa, jossa voit syödä aamiaista ja samalla katsoa kun hevoset kulkevat ikkunan ohi.

Ja mistä muualta löytyy oma liikennevalo hevosille??



Monday, November 23, 2015

Imppari

Miksi imppari tuntuu niin paljon pahemmalta, kun se sattuu oman hevosen kohdalle. Miten aikaisemmin on vain ollut sellainen fiilis, että "nå imppari tolla vaan on, lääkkeillä se lähtee".

Viikko takaperin iloitsin maanantaina siitä, että Thor vaikutti jo täysin normaalilta ja olimme selvinneet säikähdyksellä vasemman etujalan naulojen painaumista. Tiistai aamuna ihana tallimestari Ninde laittoi viestiä, että toinen etujalka on kuin tukki ja Thor on selvästi kehittänyt impparin. Koska eläinlääkäri Tiina Eklund oli jo nähnyt haavan ja olimme jo olleet siitä hieman huolestuneita aiemmin laitoimme Thorin viikon sulfakuurille.

Thorin vasemmassa etujalassa vuohisen kohdalla on aina ollut kohta, josta kaikki karva on poissa. Vanha vamma kuvattiin ostotarkastuksen yhteydessä ja Olli Mäkelä totesi, että hän uskoo, että vamma ei ikinä tule vaivaamaan Thoria. Nyt tuo samainen kohta oli kuitenkin hieman turvonnut ja siinä oli pieni haava juuri ennen muuttoa Kirkkonummelle. Haavaa on hoidettu ja putsattu päivittäin, mutta en halunnut aloittaa sulfakuuria koska Thorilla on niin herkkä vatsa. Valitettavasti jalkaan syntyi kuitenkin tulehdus ja kunnon turvotus ja nyt näyttää siltä, että liikalihaa on jäänyt aika paljon haavan ympärille.

Perjantaina lähdin Tukholmaan joten kävimme vielä myöhään torstaina Ellan kanssa tallilla. Thor ontui selvästi oikeata etujalkaa ja olin jo ihan ahdistunut. Rakas Tiina hoiti kuitenkin Thoria Ninden kanssa koko viikonlopun ja eilen jalka oli jo miltei palautunut normaaliin tilaan. Kävellytin Thoria hetken eilen ja annoin lääkkeet ja tänään Tiina kävi tallilla ja kävellytti jo pidemmän pätkän ja antoi Thorin juosta hetken. Thor ei enää ontunut ja vaikka oli muuten hieman jäykkä oli vaikuttanut paljon paremmalta.

Harmittaa kovasti, että olen niin huonosti ehtinyt hoitamaan jalkaa. Haluaisin käydä kaksi kertaa päivässä kylmäämässä, kävellyttämässä ja hieromassa haavakohtaa. Olen ihan varma, että saisimme myös apua liikalihaan jos sitä ehtisi hoitaa paremmin. En vain mitenkään saa ajettua aamuin ja illoin nyt tallille, joten yritän hoitaa haavaa parhaani mukaan. Tiina toi myös pihkavoidetta tallille ja se on selvästi auttanut haavan parantamisprosessissa. Pari yötä laitoimme myös kunnon Betadine-hauteen. Pumpulissa laimennettua Betadinea (oikein märkä), pumpuli isompaan kääreeseen ja ennen kuin laittaa pintelin päälle vielä muovipussi väliin, jotta Betadine ei heti kuivu ja pysyy kosteana pidempään (laitan kääreestä kuvan tänne jossain vaiheessa).

Eli tällaista tällä kertaa. Nyt on sitten imppari tullut koettua oman hevosen kohdalla ja toivotaan, että selvittiin myös tällä kertaa säikähdyksellä. Nyt saisivat kuitenkin tallilta tulleet huonot aamu-uutiset riittää joksikin aikaa. Eikös vain??

Thursday, November 19, 2015

Virikkeetön ympäristö aiheuttaa ongelmia


"You can take the horse out of the wild but you can't take the wild out of the horse."

Syyskuussa kokoonnuimme Peuramaan kabinettiin keskustelemaan aiheesta Hevosen kokonaisvaltainen tasapaino. Päivä alkoi aurinkoisissa merkeissä ja tunnelma oli alusta asti rento ja positiivinen. Mukana puhumassa  oli ensimmäisenä naisena hevoskengityksen avoimen Suomen mestaruuden voittanut kengityssepppä Riina Villanen, eläinten käytösneuvoja Jaana Pohjola, sekä eläinkiropraktikko Linda Telford.

Päivän viimeisenä puhujana esiintyi urheilupsykologi Anna Andersén ja päivä päätettiin Katja Ståhlin moderoiman paneelikeskustelun merkeissä.

Myös Camilla Segercrantzin Corufee hevonen esiintyi Telfordin demossa. Kiitos kovasti Camilla lainasta.


Eläinten käytösneuvoja Jaana Pohjola puhui päivän aikana hevosen lajityypillisestä käyttäytymisestä. Jaanan mukaan hevosen elämää katsastellessa voidaan puhua aikabudjetista. Monen hevosen elämän aikabudjetti näyttää helposti jokseenkin tältä: 

Kuva: Jaana Pohjola


Lepo 80%
Laiduntaminen 10% (2,4h)
Muu 10%

Toivottavaa ja tavoiteltavaa olisi saada aikabudjetti hevoselle mahdollisimman luonnonmukaiseksi.

Laiduntaminen 75%
Lepo 15%
Muu 10%

Kuva: Jaana Pohjola

"Domestikaatiosta huolimatta hevosen lajityypillinen käyttäytyminen on muuttunut huomattavan vähän."

Hevosen lajityypillinen käyttäytyminen sisältää muun muassa:
  • Ruokailun
  • Sosiaalisen kanssakäymisen
  • Lisääntymis- ja ylläpitokäytökset (rapsuttelu jne.)
  • Lepo
  • Leikki
Vaikka hevosta on jalostettu ei hevoselta ole poistettu lajityyppillistä käyttäytymistä.

Luonnonoloissa hevonen on liikeessä koko ajan kun taas talliolosuhteissa hevonen liikkuu aivan liian vähän. "Villihevonen" liikkuu jopa 80 km alueella päivittäin eikä pienessä tarhassa tarhaaminen, kävelykone tai ratsastus korvaa luontaista tapaa liikkua. Hevonen tarvitsee syyn liikkua eikä esimerkiksi iso tarha ole tae sille, että hevonen liikkuu enemmän. Tutkimusten mukaan hevonen liikkuu kuitenkin enemmän pitkulaisessa tilassa kuin neliössä.

Pohjola pisti meidät myös miettimään kuinka usein hevonen saa päättää lajityypillisestä käyttäytymisestään kuten ruokailusta, lisääntymisestä, liikkumisen määrästä, alustasta jolla liikkuu, seurustelusta, piehtaroimisesta, milloin se pakenee ja mitä se pakenee, milloin se lepää tai nukkuu ja millä alustalla.



Hevonen ja läheisriippuvuus

Hevonen on läheisriippuvainen eikä koskaan yksin jos se saa itse valita. Näköyhteys lajitoveriin ei korvaa suoraa fyysistä kontaktia. Sosiaalinen eristäminen on hevoselle äärimmäisen stressaavaa ja esimerkiksi keskieuroopassa hevosta pidetään usein yksin vieroituksen jälkeen eikä hevonen pääse harjoittelemaan tärkeitä sosiaalisia taitojaan. Tutkimusten mukaan oppimistulokset ovat parempia porukassa pidetyillä varsoilla, joten tarha- tai laidunkaverin löytämiseen kannattaa panostaa. Kannattaa myös pyrkiä pysyvyyteen koska vaihtuva porukka ei ole hevoselle hyväksi. Hevonen elää luonnossa pysyvissä perheryhmissä, joissa tappelut ovat äärimmäisen harvinaisia. Talliolosuhteissa hevoset taas elävät sosiaalisesti eristettynä yksittäiskarsinoissa ja vaihtuvassa porukassa. Toiset hevoset toimivat usein joko rauhoittavina tai kiihdyttävinä tilanteesta riippuen koska tunnetila tarttuu hevosesta toiseen. Kun yksi panikoi, muut reagoivat. Rauhallinen kumppani rauhoittaa rauhatonta hevosta ja pysyvä kaveri ehkäisee onnettomuuksia.

Yksi hevosen elämän suurimmista käännekohdista on vieroitus. Hevonen on yhtäkkiä yksin ja ruokavalio muuttuu radikaalisti. Yksinolo altistaa stressille ja vatsahaavalle

Karkearehun vähyys suurimpia hyvinvointiongelmia

Laiduntavaa hevosta seurannut henkilö ei voi olla huomaamatta kuinka paljon ja usein hevonen syö. "Villihevonen" laiduntaa 16-18 tuntia vuorokaudessa ja syö noin 50 erilaista kasvia kun taas talliolosuhteissa pidetty hevonen käyttää syömiseen aikaa 2-4 tuntia vuorokaudessa, syö timoteitä ja nurminataa sekä väkirehuja.

Myös Chia de Gracia oli mukana tapahtumassa.


















Nykyajan hevosenpidossa hevoset syövät kuitenkin aivan liian harvoin ja hevosmaailman suurimpia hyvinvointiongelmia on liian vähäinen karhearehu. Hevosen pitäisi voidakseen hyvin ja ehkäistäkseen ruuansulatusongelmia pureskella 60 000 kertaa päivässä eikä hevosta ole suunniteltu syömään ämpäritolkulla väkirehua. Vaikka ruoka voi näyttää fyysisesti tarpeelliselta, liian vähäiselle syömiselle kehittyy kuitenkin helposti korvaavia käytöksiä ja mahahaavareseptiä ei enää tarvitse hakea:
  • Pitkät ruokintavälit (rehut kannattaa jakaa useammin annettaviin pienempiin annoksiin)
  • Vähäinen karkearehu (syömiseen käytettävää aikaa tulisi pidentää)
  • Tallissa seisottaminen
  • Kova fyysinen rasitus (lisäisin tähän myös itse kovan henkisen rasituksen jota nämä kaikki mainitut asiat aiheuttavat.)






Virikkeetön ympäristö aiheuttaa ongelmia

Hevosen ympäristö on ensisijaisen tärkeä hevosen hyvinvoinnille. Pohjola painottaa kuitenkin, että hevoset ovat yksilöitä eikä hyvinvointi automaattisesti tarkoita esimerkiksi pihattoa vapaalla heinällä. Hevosen hyvinvointi koostuu pienistä, päivittäisistä toimenpiteistä.


Virikkeetön ympäristö aiheuttaa
  • turhautumista
  • aggressiivista käyttäytymistä
  • käsittelyongelmia
  • masennusta
  • pakko-oireita
  • reaktiivisuutta
Hevoselle voi keksiä erilaisia virikkeitä (eläintarhoissa tehdään esimerkiksi eläinkohtaiset virikesuunnitelmat)
  • Sosiaaliset virikkeet (tarhakaveri, aidanyli-kaveri)
  • Kognitiiviset & toiminnalliset virikkeet (omaehtoinen, palkkioon perustuva kouluttaminen, ongelmanratkaisutehtävät)
  • Fyysiset virikkeet (tarhan vaihtaminen, eri alustat, maastoilu, uiminen, vesimatto)
  • Aistivirikkeet (klassinen musiikki rauhoittaa ja rentouttaa, toisten hevosten hajut; tarhojen vaihtaminen, peili voi auttaa yksin kuljettamisessa)
  • Ruokintavirikkeet (kerpu, oksat, havut, heinien jakaminen eri paikkoihin)
Laita kanille satula selkään


Saaliseläin palikkaa ei kannata harjoitella.

Pelko- ja pakoreaktiota ei saada kokonaan poistettua hevosilta eikä pelkoreaktioita Pohjolan mukaan kannata harjoitella: mitä nopeammin hevonen pakenee ja mitä kauemmas se juoksee, sitä varmemmin hevonen pelkää myös jatkossa. Hevosella on kesyeläimistä suurin mantelitumake (amygdala), joka on talamuksen kanssa tärkeitä pelkoreaktion synnyssä.

Urheiluhevosia on myös jalostettu vuosikymmenien ajan olemaan reaktiivisempia.

Helposti ajatellaan, että hevonen väsytetään juoksuttamalla esimerkiksi irti isossa tilassa, mutta usein väsytetään vain hevosen jalat, mutta ei päätä. Jos hevosta halutaan juoksuttaa vapaana voi sitä tehdä esimerkiksi laitumella jos laitumeen ei liity pelkoreaktiota. Pohjolan mukaan hevosten kävellyttäminen ja maastoilu onkin täysin ali-arvostettua.

Selkäännousu on iso asia hevoselle. Kun leijona hyökkää zebran kimppuun se hyökkää selkään. Satula ja ratsastaja muistuttavat siis kissaeläimen hyökkäystä ja hevonen yrittää päästä eroon selässä roikkuvista aioista tai puristavasta tunteesta. Kokeile tarttua kania jalasta kiinni tai laita sille satula tai loimi päälle. Tai miten olisi nukke kanin selkään? Kannattaa pitää tämä mielessä seuraavan kerran kun totutetaan nuori hevonen uusiin asioihin.

Pelkoreaktioissa hevonen reagoi usein seuraavalla tavalla:
  • Korvat kääntyvät
  • Pää kääntyy
  • Koko hevonen kääntyy kohti uhkaa (pää ylhäällä, pää ja korvat kohdistettuina, sieraimet laajentuineina)
  • Pako (usein ravaten, joskus laukaten). Tai puolustautuminen, jos pakoon ei pääse (ensin lukuisia uhkauksia - von Borstel ym.2010

Asioita pidetään itsestäänselvyytenä

Pidämme monia vaikeita, epälajityypillisiä asioita itsestäänselvyytenä. Esimerkiksi maastoilu tai maneesissa/kentällä ratsastaminen ei ole itsestäänselvyys vaan hevonen täytyy näihin erikseen kouluttaa. Aika usein hevosia ei myöskään opeteta seisomaan paikoillaan eikä pakoeläin halua olla päästä sidottu.

Hevoselle on epälajityypillistä:
Hevonen ei mene yksin luoliin
Hevonen on aroeläin, jonka täytyy nähdä ympäristö ja oma porukka (tämän takia jotkut hevoset ahdistuvat maneesin seinien sisällä)
Ahtaat paikat
Eristys
Kiinni sitominen
Hyökkäystä muistuttavat tilanteet

Myös kengitystilanteissa auttaa jos hevonen osaa seistä paikoillaan. Myös kengitystilanne vaatii hevoselta lihaksia ja tasapainoa.

Hevonen vaihtaa luonnollisesti laukkaa jo vuoden ikäisenä. Vastalaukka on hevoselle luonnollista eikä vastalaukka ole hevoselle vaikeata. Nuorta hevosta soimataan kuitenkin helposti väärästä laukasta ja vastalaukka opetetaan vasta myöhemmässä vaiheessa.



Oma positiivinen valo ja energia

Päivän aikana puhuimme myös siitä miten tärkeätä on esiintyä positiivisessa valossa hevosen edessä. Mitä positiivisemmassa valossa esiinnyt, sitä positiivisempi mielikuva hevosella on sinusta että muista ihmisistä. Tuomme helposti omat ongelmamme ja stressin mukaan tallille vaikka suurin osa vuorovaikutuksesta pitäisi olla positiivista.



Ihminen ja hevonen ovat parhaimmillaan yhtä ja muistuttavat Kentauria. Energiat kiertävät kehää ilman jännityksiä ihmisestä hevoseen ja hevosesta ihmiseen. Sydämen sykkeet pyrkivät samaan tilaan, synkronisoituvat ja lyövät samassa tahdissa. Kosketus laukaisee oksitosiinia, hyvän olon hormoonia ja meillä on hyvä olla. 

Kiitos kaikille esiintyjille ja suuri kiitos kaikille osallistujille. Päivä oli yksi antoisimmista ikinä. Tunnelma oli katossa, kaikki juttelivat paljon ja kysymyksiin ei meinannut tulla loppua. Ihanaa huomata miten paljon tiedonnälkäisiä hevosihmisiä Suomi on täynnä. Kaikki me haluamme ja yritämme jollain tavalla tehdä arjestamme hevostemme kanssa päivä päivältä positiivisemman ja iloisemman. Olen otettu, että sain istua kokonaisen päivän tällaisessa huikeassa porukassa. Kiitos!


Lyhyt tietoisku loppuun:

Tiesitkö, että piehtarointi on hevoselle hyväksi ja toimii kivun lievittäjänä. Tiesitkö myös, että tutkimusten mukaan hevoset valitsevat mieluiten piehtarointipaikaksi kovan maan, jossa ruoho on kulunut pois. 


Lue myös:
Muut tapahtumaan liittyvät kirjoitukset
Kaviot kuntoon vol. II (Riina Villasen luento-osuus)
Katja Ståhl, Kavioliitossa 30 v: Mitä hevonen haluaa?
Jaana Pohjola, Eläinkoulutusblogi: Kiitollisuus voi auttaa pärjäämään

Wednesday, November 18, 2015

Spot the Pain

Photocredit: Ella Luusuaniemi

When spending time with a flight animal it is not always easy to spot when a horse is in pain. As a horse owner one of the hardest things is trying to read the horse and know when problems that arise are just bad schooling and when they are inflicted by pain.

"Hiding pain is one of the top survival skills of the horse. An important part of horse ownership is learning to recognize the signs a horse may be in discomfort rather than dismissing certain subtle cues as just bad behavior." - Equine Guelph

It is very common that horses suffer from various kinds and degrees of pain such as stomach ulcers, hoof soreness, back pain, neck pain and dental pain.

According to one survey (see source Eläinkoulutusblogi, Jaana Pohjola, Sairas harrastus)

90 % of all horses suffer from stomach ulcers (67 horses studied)
100% of studied Western horses suffer from back pain (24 horses studied)
92% of all neutered race horses suffered from back pain
80% of all riding horses suffer from neck and soft tissue damages  (443 horses studied)

This French study also shows that a bad temper clearly correlates to pain:
Partners with Bad Temper: Reject or Cure? A Study of Chronic Pain and Aggression in Horses

To really know what a horse feels and how much pain it feels is very hard to tell. There are however some recent studies that have been depicting what pain looks like in the horses face and the Facial Grimaces Score used originally to identify pain in rodents and rabbits has been incorporated into a "grimace scale" for equines as well. It uses ear position and tightening of the muscles around the eyes and mouth to come up with a score.  (see article here)

Since horses do everything to hide the pain we really need to listen to our horses. By spending time with them, touching them daily and getting to know what relaxed muscles and minds feel like we are already a long way there.

"Everyone wants to be greeted by a bright-eyed, soft and relaxed face. The horse is telling you something hurts when they avoid looking at you, appear despondent, clench their jaw, flatten ears back and /or squint their eyes." - Equine Guelph

Recommended reading: 
Stable Management, Equine Guelph: Progress in Pain Recognition 
Research article: Development of the Horse Grimace Scale (HGS) as a Pain Assessment Tool in Horse Undergoing Routine Castration
Eläinkoulutusblogi, Jaana Pohjola, Sairas harrastus
Muut hevosen kipuun liittyvät blogin kirjoitukset

Also take a look at Dr Karina Bech Gleerups video about the Equine "Pain Face" Explained.

Also go to Horses and People and download your own Equine Pain Face poster.

Monday, November 16, 2015

Totuttelua, totuttelua


Kävimme eilen tallilla ja Thor vaikuttaa jo ihan normaalilta ja kavion lämpötila on laskenut. On se uskomatonta miten vahva reaktio tulee naulasta joka on lyöty väärin kavioon. Olin jo ihan varma, että nyt on jotain pahempaa kun Thor oli niin kipeä, mutta onneksi näyttää siltä että kyseessä oli tosiaan vain pari naulan painaumaa.

Soitin heti aamusta Talliklinikalle, mutta kukaan eläinlääkäreistä ei ollut paikan päällä. Talliklinikalta todettiin kuitenkin, että kyseessä on melko varmasti paise tai joku muu kaviossa jos reaktio on äkillisesti noin suuri.

Talliklinikan jälkeen yritin tavoitella Tiina Eklundia, mutta en tavoittanut häntä heti. Sain sitten kiertävän eläinlääkärin käymään ja hän totesi jalan kuumottaneen ja jätti viiden päivän Metacam-kuurin. Kun juttelin eläinlääkärin kanssa hän totesi, että Thor pitää viedä klinikalle jos kuuri ei auta.

Koska Tiina Eklundilla on ultralaite ja jalassa oli selvästi ollut lämpöä ja turvotusta pyysin hänet vielä illalla käymään. Tiina oli sitä mieltä, että vasempaan jalkaan tullut liikaluu kuumotti hieman ja totesi, että se voi aktivoitua ja painaa jalkaa. Hetken päästä hän kuitenkin pyysi minua kokeilemaan kavioita ja lämpöero oli todella selkeä. Vasen kavio oli todella kuuma eli pahin ongelma tuli selvästi sieltä.

Soitin sitten suoraan Kennylle enkä voinut uskoa korviani kun Kenny sanoi, että hän ehtii katsomaan kavion parin tunnin sisällä. Onneksi tallilla oli vielä tallityöntekijä paikan päällä ja kenkä saatiin irrotettua. Kenny oli sitä mieltä, että pari naulaa painoi selvästi jalkaa ja totesi, että Thorilla on niin huono kavionlaatu joten naulaamisen kanssa pitää olla erityisen tarkka.

Tiina menee tänään käymään tallilla, joten toivon todellakin, että selvittiin säikähdyksellä ja että Thorin kavionlaatu olisi jo ensi kesällä parempi myös alhaalla asti. Nyt kavion pahimmat kohdat ovat juuri siinä mihin kenkä lyödään kiinni, joten saa vain toivoa, että kengät pysyvät jalassa.

 
Uudessa kodissa ollaan käyty tutustumassa eri paikkoihin ja olen ihan hurmioitunut kentästä. Kenttä ei päällisin puolin näytä erikoiselta, mutta pohja on todella hyvä. Thor liikkuu siinä super hyvin ja juoksuttaessa olen hyödyntänyt vesiestettä, jonka yli Thor on saanut hypätä.

Mikä sen parempi kuin totutteleminen uusiin asioihin maasta käsin. Vaikka harvemmin Thor mitään esteitä katselee. Taitaa suurimmat möröt olla omien korvien välissä.

Mukana tsemppaamassa olivat Ella ja Benjamin ja kun Thor ei heti antanut kiinni kun päästin Thorin irti kentällä Benjamin totesi, että miten se Kari Vepsä nyt tekikään??


Kannattaa myös tutustua Brett Kiddingin lanseeraamaan TRT -valmennusmenetelmään. Hänellä on mielestäni aika samantyylinen filosofia Will Rogersin kanssa. Molemmat ovat sitä paitsi asuneet Australiassa ja muuttaneet Hollantiin, joten aika sama taustakin herroilla on.

Tässä näkee mielestäni hyvin, että maastakäsintyöskentely ei enää ole vain "hevoskuiskaajien" tai muiden puuhaa vaan lisääntyy koko ajan tärkeänä tekijänä hevosen kuin hevosen oppimisprosessissa. Olen itse aina tehnyt paljon asioita hevosten kanssa maasta käsin ja mielestäni hevoseen saa ihan eri yhteyden sillä tavalla. Olen myös alkanut nauttia maastakäsintyöskentelystä enemmän ja enemmän ja tämä kesä on myös meidän osalta osoittanut sen miten tärkeä osa-alue rauhallinen ja systemaattinen opetus on.

Mulla ei kyllä kärsivällisyys riitä siihen, että tekisin koko ajan juttuja kentällä tai pyöröaitauksessa hevosen kanssa. En sinänsä itse usko, että se on tärkeintä, vaan ennemminkin kivojen asioiden tekeminen yhdessä: juoksutusta esteiden yli, pitkiä kävely- ja juoksulenkkejä teitä pitkin, uimista, ohjasajoa metsässä jne.

Tässä myös mielenkiintoinen linkki siihen miten hevosen liian kireä turparemmi vaikuttaa suoraan takaosan ratsastettavuuteen.

Lue myös muut samanhenkiset postaukset täältä.

Saturday, November 14, 2015

Tuntien pitoa


Tänään pidin lauantaipäivän tunnit ratsastuskoululla ja Ella oli mukana apurina. Aloitimme aamun kaverini ja hänen viisivuotiaiden lasten kanssa ja oli niin mukavaa. Se tunne kun lapsi hymyilee korviin asti kun saa tuoksutella hevosen harjaa.