Saturday, December 29, 2012

Home sweet home


Poissa on hyvä olla, mutta mitä vanhemmaksi tulee sen paremmalta tuntuu myös oman kodin rauha. Kaksi mahtavaa viikkoa on tullut vietettyä rakkaiden kanssa Dominikaanisessa tasavallassa ja paljon on kerrottavaa ja kuvia on tullut napsittua runsaasti.

Ehdin jo tervehtimään Masia ja Thoria ja maasto Ossin ja Empukan kanssa tuntui tänään parhaimmalta vaihtoehdolta. Huomenna heti aamusta on Iia Wennerstrandin valmennus. Missasin tämän päivän, mutta odotan innolla huomista. Sekä Masi ja Thor olivat pirteitä ja hyvinvoivia. Ensimmäisen viikon aikana Thorilta oli tippunut kenkä, mutta Tiina ja Riikka hoitivat kengän nopeasti takaisin jalkaan ja kielsivät kaikkia kertomasta minulle yhtään mitään. Ootte aivan mahtavia. Kiitos!

Thursday, December 13, 2012

Lumessa temmeltämistä

Voi että mä rakastan mun hepoja niin paljon. Heräsimme Heidin kanssa aikaisin torstaina ja olimme tallilla jo varttia vaille kahdeksan. Lähdimme maastolenkille Masin ja Thorin kanssa ja nautimme talvisesta säästä.

Tiina piti meille tunnin tiistaina ja aiheena oli hevonen pohkeiden välissä. Eli ei kiemurtelua ja epätasaisuutta vaan mahdollisen tasaista ja suoraa menoa. Tiina teetti taas hyviä harjoituksia. Tulimme pituushalkaisijalle ravissa, suoristus, voltti vasemmalle, suoristus ja sen jälkeen pohkeenväistöä oikealle (ja sama juttu toiseen suuntaan). Uralle saavuttua laukannosto, ympyrä ja takaisin raviin.

Thor oli hyvän tuntuinen ja loppuravissa ratsastin kolmikaarista kiemurauraa. Jokaisella kiemuralla piti hidastaa tahtia vatsalihasten avulla ja taas pyytää Thoria eteen. Thor kuunteli todella hyvin, pysyi tasaisessa muodossa ja tahti säilyi samana.


Tänään lähdimme lumisateeseen leikkimään. Juoksutin Thoria hetken pellolla ja hyppäsin selkään. Thor katseli kyllä kovasti maisemia ja oli hieman jännittynyt, mutta käyttäytyi todella hyvin. Laukkasimme ja ravasimme pellolla ja lopussa tuntui, että Thorin selkä oikein nousi ja Thor hakeutui todella hyvin tuntumaa kohti. Kun olimme viettäneet aikaa pellolla hyppäsin taas alas ja lähdimme vielä pitkälle kävelylle. Istumme huomenna pitkään lentokoneessa, sillä lennämme Dominikaaniseen tasavaltaan, joten rämpiminen lumessa tuntui ah niin ihanalta.

Oikein ihanaa joulua teille kaikille rakkaat lukijat ja kiitos kun jaksatte aina välillä kommentoida blogiini. Suuri kiitos etenkin Noora, Ulla, Amalia, Laura, Jilla ja Elina. Toivottavasti jaksatte seurata kirjoituksiani myös ensi vuonna. 

Wednesday, December 12, 2012

Suurten kysymysten äärellä

Ajelimme autossa rautatien viereiselle luistinradalle ja kysymys meni jotakuinkin näin:

"Mamma, är det ibland jobbigt att ha en häst och en flicka."

Juttelimme pitkään ja vietimme ihanan illan ystävien seurassa. Äitinä joutuu joskus elämää suurempien kysymysten ääreen.






Tuesday, December 11, 2012

Raikkaan ilman uuvuttama

Kävelen parhaan ystäväni, kummipoikani ja hevoseni kanssa maneesiin. Paras ystäväni, jonka kanssa olen ratsastanut pienestä tytöstä asti, seuraa hevostani ja minua. Hän ohjaa, korjaa ja sanoo välillä tomakasti asioita. Hän tuntee minut yhtä hyvin kuin oma perheeni. Hän tuntee hevoseni. Hän saa meistä molemmista irti parhaimmat puolet ja välillä tuntuu siltä, että tanssisimme yhdessä.

Kävelemme yhdessä takaisin tallille pimeässä pelkkä otsalamppu valona. Ystäväni, kummipoikani, hevoseni ja minä. Sanon, että haluan työntää vaunuja. Mutisen parin metrin päästä, että olin täysin unohtanut miten rankkaa on työntää vaunuja.

Ruokimme hevosen, juomme kahvit ja ajamme yhdessä takaisin kotiin. Kummipoikani nukahtaa autoon raikkaan ilman uuvuttamana kuunnellen puheensorinaamme. Hiljaa toivon, että matka kestäisi ihan vähän pidempään. Mutta voiko sellaista toivoa. Ehkä pitäisi useammin löytää tällaisia tunteita arjen keskellä, sillä nämä ovat juuri ne hetket joista elämä on tehty.

Monday, December 10, 2012

Villi ja vapaa


Tähän EQ Internationalin kuvaan ei voinut olla ihastumatta. Kyllä hevonen on kauniimmillaan villinä ja vapaana. 

Katso myös mielenkiintoinen 45-minuuttia ohjelma: Ei rahaa ruokaan tai hoitoon - hevosia hylätään tallien vastuulle.

Sunday, December 9, 2012

Ändra på något vart nionde steg


Thor tuntui heti alusta asti Monikan tunnilla paljon paremmalta kuin viime viikolla. Tasaisemmalta, liikkui läpi koko rungon ja sai paremmin lavat liikkeelle. Työstimme perusasioita kuten siirtymisiä ja sitä, että Thorin ensimmäiset askeleet siirtymisissä olisivat aktiivisia. Käynnin piti heti liikkua eteen ja sama juttu ravissa.

Pienensimme ympyrää laukassa ja ravissa ja jälleen piti olla tarkkana, että Thor otti ulkolavan mukaan. Monika pyysi miettimään mahdollisimman pieniä apuja ja kevyttä kättä ja antaa ympyrän toimia Thorin apuna. Thor kantoi todella hyvin itseään ja jossain vaiheessa tunsin miten selkä lähti liikkeelle oikeassa laukassa. Aivan mahtava tunne.

Thorin oli helpompi liikkua ylämäkeen tänään ja sai pidennettyä koko rungon niin, että Thor ei jäänyt tyhjäksi edestä. Thor hakeutui hyvin kuolaintuntumalle ja siirtymiset sujuivat melko hyvin. Vain laukassa Thor innostui hieman, mutta ratsastin laukasta heti pari volttia kunnes tunsin, että minulla oli jälleen kontrolli ja avut menivät kevyesti läpi. Purennan huolto ja uusi kengitys ovat selvästi tehneet terää ja uskaltaisin melkein väittää, että rengaskengät ovat tähänastisesti Thorille sopivin kengitys. Onneksi juttelin kavioista Jutin ja Jussin kanssa ja löysimme näin nopeasti hyvän kengittäjän.

Monika muistutti miten tärkeätä on koko ajan ratsastaa ja antaa jotain uutta ajateltavaa Thorille. Hän sanoi, että voi hyvin ratsastaa yhdeksän askelta, mutta sen jälkeen pitää jälleen muuttaa jotain. Eli hyvä tunti kaiken kaikkiaan ja jäi hyvä mieli.


Tallissa tein kraniosakraalihoidon Thorille. Jossain vaiheessa pyysin Rannvia, joka on myös käynyt Pekan kurssin katsomaan Thoria ja Rannvi auttoi tutkimaan Thoria ja avaamaan jumeja, kun minä kävin treenaamassa Rannvin nelivuotiaan Marilla-ponin kanssa kentällä. Ihana ja herkkä pikkuinen tamma. Ensi kerralla hyppään kyllä selkään. Sääli vain, että jalat ylettyvät melkein maahan asti.


Eilen leivoimme piparkakkutalon ja tänään se odotti kotona valmiiksi kuorrutettuna kaikessa komeudessaan ja värikkyydessään.

Saturday, December 8, 2012

Joulutunnelmissa


Vietämme joulun ulkomailla tänä vuonna, joten olemme jo avanneet hieman lahjoja vanhempieni luona, juhlittu itsenäisyyspäivää perheen ja ystävien kanssa ja tänään on temmellelty lumessa. Kohta valmistuu piparkakkutalo ja ihanat ystävät tulevat kylään.



Wednesday, December 5, 2012

Maastakäsin työskentelyä, yhteistä aikaa, rengaskengät ja oksan avulla alas satulasta

Eemil ihmettelee maailman menoa.
Viime viikolla emme pelkästään ehtineet maastoon nautiskelemaan aurinkoisesta talvipäivästä. Thor vietti pari rauhallisempaa päivää klinikkareissun jälkeen. Riikka juoksutti riimussa tiistaina ja keskiviikkona menimme kentälle lumen tyrskytessä ympärillä.

Olen aina pitänyt hevosia paljon vapaana ja mielestäni on ihana nähdä kun hevonen purkaa energiaa vapaana kentällä tai maneesissa. Etenkin talvella tuntuu, että energiaa on välillä yllin kyllin. Thor on alusta asti heti vapaaksi päästyään lähtenyt toiseen suuntaan. Thor ei ollenkaan hakeudu ihmisen luokse ja olen monista yrityksistäni huolimatta voinut todeta, että homma ei toimi ihan toivotulla tavalla. Viime viikolla koin siis todella voitonriemuisan ja onnellisen hetken, kun pikkuinen Thor yhtäkkiä kääntyi ympäri ja käveli minua kohti. Ei vain kerran vain kaksi.

Yleensä Thor on ampaissut kentän ympäri melko kovaa vauhtia, mutta tällä kertaa Thor oli paljon rauhallisempi kaikin tavoin. Käytin tietenkin häikäilemättä hyväkseni juuri maahan satanutta lunta sekä tuulista ja pyryttävää keliä. Thorin mielestä kentän toiselle laidalle juokseminen ei ollut yhtä houkuttelevaa pimeässä.


Ratsastuksellisesti Thor ei tuntunut hyvältä viime viikolla ja kokeilin eilen selkää, joka oli melko juntturassa. Pekka oli käymässä tänään, joten sovimme että yritän hoitaa Thorin ja jos en saa selkää avattua, niin Pekka hoitaa koko hevosen, kun olemme reissussa joulun yli.


Lauantain ratsastustunnin jälkeen teki vielä mieli lähteä rentoutumaan maastoon Masin kanssa. Vietimme ihanaa aikaa yhdessä ja Masi sai hyvää jumpaa lumihangessa. Takaisintulomatkalla Masi halusi mennä ison oksan alta. Totesin, että emme molemmat mahdu siitä, joten siirsin oksan sivuun ja Masi käveli oksaa päin. Makasin hekottaen maassa ja yritin mahdollisimman nopeasti nousta ylös, sillä Masihan ei meitä muita odottele. Onneksi Masin piti kuitenkin hieman hidastaa tahtia, sillä onhan metsä täynnä kaikenlaisia ääniä, joten ehdin napata ohjista kiinni ennen kuin pappa ehti kotiin asti.


Tänään oli sitten vuorossa kengitys viereisellä tallilla. Löysin meille täydellisen kengittäjän ja saimme rengaskengät etujalkoihin. Takajalat kengitetään myöhemmin ja parasta tässä on, että kengittäjä vaikutti todella luotettavalta ja käy viereisellä tallilla parin viikon välein. Meillä oli yksi suomen parhaimmista kengittäjistä Kirkkonummella ja nyt on on jälleen haettu meille sopivaa kengittäjää kesästä asti. Toinen vaihtoehto on, että ajan Thorin aina klinikalle kengitettäväksi, joten tämä tuntuu aika paljon paremmalta ratkaisulta. 


En valitettavasti ehtinyt saada ennen ja jälkeen kuvaa, mutta  alla oleva kuva osoittaa miten paljon uudet kengät tukevat kantaa. Thor sai selvästi isommat kengät ja ero oli huomattava. Thor tuli hyvin toimeen kengittäjän kanssa ja oli rauhallinen kuin viilipytty vaikka oltiin uudessa tallissa. Rengaskengät tippuvat tietenkin helpommin, mutta kuten kengittäjä sanoi; "You would prefer shoes falling off rather than having a lame horse soon." 



Tuhlasin myös veronpalautusrahani Hipposportin kanta-asiakaspäivään. Ostin uudet suitset, sisäloimen, fleeceloimen, suojat tarhaan ja ihanan lämpimät talviratsastushanskat. Sen jälkeen tuhlasin loputkin rippeet lasten kanssa ravintolassa, Stockalla jouluostoksilla ja todella herkullisiin jäätelöannoksiin. Kuten tyttäreni totesi: "saisinko mä nukkua sun vieressä, kun tänään on sellainen lyxis päivä."

Thursday, November 29, 2012

Anna hyvän kiertää

Boxit on putsattu ja hevoset otettu sisälle Gunssanin tallilla. Silmiä kirvelee, kun kävelimme Thorin kanssa maneesiin tyrskyssä tänään ja ratsastimme tovin. 

Mietin tässä, että kyllä se hyvä oikeasti kiertää. Tällä viikolla olen tehnyt paljon hyvää ihmiselle, joka on aina ollut hyvä minulle. Ja tänään sain kokea kiitoksen hetken ihmiseltä jota olen auttanut monen asian suhteen. Eli pistetään hyvä kiertämään.

Wednesday, November 28, 2012

Intouchables


Harvoin olen elokuvan aikana nauranut niin lujaa ja kyynelehtinyt niin sydämestä. Koskemattomat elokuva on vertaansa vailla. Sitä ei oikeastaan voi kuvailla. Se pitää vain nähdä.

Noin muuten, niin työpäivän ohella olen sumplinut "sudokua" Gunssanin tallivuoroista loppuviikolle eli paljon talleilua, boxien siivoamista, hevosten ruokkimista ja ratsastusta siis tiedossa.

Tuesday, November 27, 2012

Juti vol. II


Kesäkuussa kävimme ensimmäisen kerran Vermossa Jutin vastaanotolla ja saimme kovasti apua Thorin purentavikaan, ns. aaltopurentaan. Eilen suuntasimme jälleen hammaslääkärille Thorin, Ellan ja Riikan kanssa. Haimme trailerin Gunssanilta matkan varrella ja nappasimme Thorin kyytiin. Ninan koira Beni piti hyvää huolta Ellasta, kun valmistelin Thoria lähtöä varten. Matka sujui hyvin kaiken kaikkiaan ja molemmat kuusivuotiaat käyttäytyivät upeasti.



Thorin purenta oli hieman terävöitynyt ja pientä naarmua oli havaittavissa poskissa (olisin ihmetellyt jos mitään ei olisi löytynyt, sen verran epätasainen Thor on ollut viime viikojen aikana jälleen ratsastaessa.) Thor mukeltaa kuolainta ja on kova kädelle.

Speellä oli kuitenkin parempi kaareutuvuus, mutta oli vielä hieman vajaa. Eli näin maallikon kielellä,  purupinta oli melko normaali, mutta alahampaat olivat vielä jääneet hieman lyhyeksi ja purentaa muutettiin edelleen hiomalla. Ongelman korjaamiseksi Juti hioi ylhäältä matalien hampaiden kohdalta ja alhaalta korkeiden hampaiden kohdalta.

Kaiken kaikkiaan oltiin siis menty purennan osalta paljon parempaan suuntaan ja siitä olen niin onnellinen.


Kun seisoimme ulkona odottamassa vuoroamme, kaksi miestä ottivat hevosen ulos trailerista. Järkytyin hevosen kolmijalkaisuudesta ja kyselin tietenkin mistä oli kyse. Hevosella oli kehärengas eli ringbone jalassa ja oli todella kipeä. Kehärengas näkyi selvästi ruununrajassa ja koko kavio oli vääntynyt. Hevosparka oli vielä kantavana, joten oli kyllä melko ikävä näky.

Kehärengas muistutti mieleen noin vuosi sitten käymäni keskustelun kengittäjän kanssa, kun hän huomasi Thorilla kovettuman ruununrajassa. Päätin näyttää kohtaa Jutille ja Juti totesi, että molemmissa jaloissa on samanlaiset kovettumat. Hän kiinnitti huomiota kengitykseen ja oli sitä mieltä, että Thorilla on liian ahtaat kengät ja kengityksessä olisi pyrittävä molempien etujalkojen kantatuella ja rockerilla normaaliin varvasakseliin. Eli aivan kuten Tesellolla, myös Thorilla tuuppaa kanta katoamaan olemattomiin ja jälleen kerran on siis mietittävä miten teemme kengityksen suhteen. Jussi ja Juti pohtivat ja keskustelivat ja olivat sitä mieltä, että jos en saa heidän mainitsemaa kengittäjää käymään, niin olisi parempi viedä Thor klinikalle kengitettäväksi. Kengittäjä on onneksi vanha tuttu, joten hän lupasi tulla käymään joulukuussa. Eli jos kaikki menee hyvin, niin myös kengityksen osalta saadaan nyt Thorille sopiva kengittäjä. Kuten Juti totesi, niin hevosen hyvinvointi on kiinni niin monesta asiasta joiden pitää olla kunnossa. Ja niinhän se juuri on.

Kysyin vielä mielipidettä Thorin liikaluumaisesta patista alaleuassa. En osaa sanoa onko patti uusi, mutta Thorilla on ollut se siinä jo pari kuukautta. Juti meinasi, että siitä ei tarvitse olla huolissaan. Se voi olla vanha hammasjuurivamma, eruptiokysta, ulkoinen isku tai liikaluu.


Täytyy vielä erikseen mainita, että mielestäni Jutin ja Jussin ammattitaito, tapa kohdella hevosia ja ihmislähtöisyys ovat täysin omaa luokkaansa ja olen täysin vannoutunut Vermon hevosklinikka-fani.

Sunday, November 25, 2012

Istuntatunti

Gunssan kilpailu-uransa aikana.

Gunssan huolestui hieman edellisellä estetunnilla istunnastani ja piti meille tänään oikein perinteisen istuntatunnin (positiivista on tietenkin, että Gunssanin mielestä minulla on joskus ollut paljon parempi istunta). Rohkaisin itseni ja menin Thorin kanssa tunnille, vaikka olin jo valmistautunut siihen, että menemme suurimman osan tunnista ilman jalustimia. Ongelma ei mitenkään ole ilman jalustimia ratsastaminen. Olen suurimman osan nuoresta iästäni ratsastanut hevosilla ilman satulaa. Mielestäni on vain jotenkin armotonta pomppia pikkuisen Thorin selässä ravissa ilman jalustimia. Mutta kuinka väärässä sitä voi ollakaan. Kun istunta parani harjoitusten ja Gunssanin ohjeiden kautta, ravi tuntui todella helpolta ja laukka sujui hyvin. Vain siirtymiset laukasta raviin olivat hieman haastavia etenkin raippa kyynärtaipeissa.

Ratsastin ilman jalustimia koko tunnin. Gunssan pyysi minua ratsastamaan hidasta käyntiä ja ravia ja miettimään pidätteitä vatsan ja hauisten kautta käsi pelkkänä ohjan jatkeena. Gunssan muistutti monta kertaa siitä, että en kääntäisi etenkin oikean käden rannetta. Keskellä tuntia sain raipan kyynärtaipeisiin, niin että ratsastin raippa selän takana. Kun raippa piti kädet paikoillaan ja istuin paremmin satulaan Thor keveni edestä, otti paremmin takaosaa mukaan ja reagoi pidättäviin apuihin nopeammin. Kädet pysyivät paremmin hiljaa, ranteet tasaisina ja pidätteet tulivat vartalosta eivätkä vain käsiä vääntämällä.

Gunssan pyysi myös pidentämään jalkoja alaspäin ja ylävartaloa ylöspäin ja auttoi kun mietin, että istun lantion päällä, ei liian takana eikä edessä. Nostin automaattisesti jalkaa ylöspäin siirtymisissä, mutta Gunssanin jatkuvilla huomautuksilla myös siirtymiset sujuivat paremmin ilman liikaa pungertamista ratsastajalta.

Thorin lyhentäessä käyntiä se säilyi kuitenkin tarmokkaana ja tunsin miten selkä teki töitä. Ravi oli todella hyvä ja tasainen ja laukka sujui rennosti, mutta tarmokkaana. Lopputunnista laukkasimme kahden puomin yli. Oikea laukka on meille molemmille haasteellisempi ja jossain vaiheessa Thor kantoi itseään niin hyvässä muodossa ja ratsastimme puomien yli tasaisessa ja hyvässä tempossa. Ah mikä fiilis!

Loppukeventelyissä sain ottaa jalustimet takaisin jalkaan ja Thor sai venyttää kunnolla eteen alas. Sain kuitenkin aloittaa keventelyn vasta kun Thor tuntui hyvältä käynnissä ja harjoitusravissa. Eli huolellisuutta kaiken kaikkiaan.

Kiitos ihana rakas Gunssan. Kyllä se on ihanaa kun kokemus puhuu puolestaan.

Saturday, November 24, 2012

Iso loikka


"Älä valita", oli Petran ilotuulinen kommentti eilisellä estetunnilla, kun totesin: "Ei, älä enää nosta okseria." Ja Ninan kommentti perään: "Stäng bara ögonen". Mutta hör och häpna. Ei edes jännittänyt ei, koska Thor tuntuu niin turvalliselta. Ja niin me mentiin jumppasarjaa ja Thor hyppäsi hienosti isommankin okserin. Ja olo oli mitä mahtavin. Wow!

Tänään ollaan riehuttu lasten kanssa Salmisaaren liikuntakeskuksessa ja kohta suunnataan illalliselle ystävien luokse.