Thursday, December 31, 2009

Cuba, täältä tullaan!

Ihanaa uutta vuotta rakkaat lukijat. Lähden huomenna aamulla Kuubaan tanssimaan salsaa pariksi viikoksi. Veljeni oli mukana Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa ja sai minut houkuteltua mukaan reissuun. Eli seuraavan kahden viikon ajan keskityn tanssimiseen, Kuuban historiaan, Espanjan kielen oppimiseen, valokuvaamiseen, uuden kulttuurin tuntemiseen ja ihanien ihmisten seurassa olemiseen.

Toivottavasti teillä on monta kaunista hetkeä hevosten seurassa tänä vuonna. Kohta minulla onkin varmaan taas kaikenlaista uutta ja hauskaa kerrottavaa. Tammikuussa kirjoittelen jälleen......

Sunday, December 27, 2009

Hyvä mieli!

Tällaisista kauniista päivistä ja upeista hetkistä on vaikeata olla pitämättä. Suomi on kauneimmillaan! Sain otettua pari kivaa kuvaa, kun aurinko pilkotti pilvien takaa tänään.

Saturday, December 26, 2009

Sopiva satula

Toivottavasti kaikilla on ollut ihana joululoma! Kävimme Tiinan ja hevosten kanssa pitkällä perinteisellä maastolenkillä jouluaattoaamuna ja muuten olen nauttinut perheen seurasta. Tänään kävin ratsastamassa Blondiella ja Tesellolla ja voi wow, miten upeita hevosia maailmassa onkaan. On kyllä ilo oppia tuntemaan eri hevosia.

Satuloita on monenlaisia. Todella usein olen kuitenkin huomannut, että monet ihmisen ja hevosen ongelmista johtuvat epäsopivasta satulasta. Miksi sopimattomat satulat ovat niin iso syy hevosten kiputiloihin?

Tuesday, December 22, 2009

Edward Gal - Moorlands Totilas

Enjoy Edward Gal and Moorlands Totilas' performance at the World Dressage Masters series at Hickstead, 2009. This is the winning test that broke Anky's world record and scored 89.40%.

See the performance here!

Sunday, December 20, 2009

You can't take the wild out of the horse

Hui mikä tuuli heti aamusta. Oltiin menossa maastoon, mutta tällä kertaa maneesi kutsui. Yleensä menemme säässä kuin säässä lenkille, mutta tottumattoman hevosen kanssa todella tuulinen päivä ei kenties ole paras vaihtoehto.

Masi ei todellakaan pidä tuulesta. Kaikki vahvimmat aistit herää eloon ja Masi ajattelee, että nyt joku tulee ja hyökkää sen kimppuun: "You can take the horse out of the wild, but you can't take the wild out of the horse".

Friday, December 18, 2009

Pakkanen ja Milano

Terveisiä Milanosta. Vaikka kyseessä oli työmatka, niin kyllä Italia on aivan mahtava maa. Iloisia ihmisiä ja kauniita maisemia. Tässä hieman Italialaista joulutunnelmaa: Buon Natale!

On ollut todella kova pakkanen, joten ollaan otettu vähän iisimmin heppojen kanssa. Masi on kolhaissut jalkansa johonkin, joten sitä on kävelytetty nyt pari viikkoa. Jalassa on vielä hieman turvotusta, mutta se laskee jo aika hyvin kun sen kylmää (hyvä tapa on jääpussi ja pinteli. Täytyy vain aina muistaa laittaa jotain pussin ja jalan väliin. Kierrän yleensä pintelin ohuesti, jääpussi päälle, pinteli kiinni eh voilà.) En ole oikein innostunut kylmästä säästä, vaikka lunta rakastankin, mutta onneksi entinen oppilaani ompeli minulle kahdet villasukat koirien karvoista. Pitää aina lämpimänä.

Tänään käytiin Blondie-suomenhevosen kanssa hieman maastoilemassa. Menin ilman satulaa Se tuntui turvallisemmalta vaihdoehdolta kuin Blondien oma satula joka saattaa kiepsahtaa ympäri. Blondie on mahtava suomenhevonen. Kevyt ja kiva ratsastaa ja todella reilu.

Sitten vielä Tesellon kanssa hieman maastokävelyä ja ratsastelua maneesiissa ja sen jälkeen pidin tunnin. Hyppäsin itse hevosen selkään, sillä ratsastajalla on jo pidemmän aikaa ollut hieman ongelmia oikean puolen käden ja jalan kanssa. Myös hevosen oikea puoli oli paljon heikompi kuin viimeksi kun ratsastin hevosella. Tässä Blondie nauttii maastoilusta ja sitten vielä kuva
ihanista Lucia/tonttu ratsastajista, jotka kävelivät Degerbyn keskustaa päin ajaessani tallille. Huomenna mennään Tiinan, Masin ja Tesellon kanssa maastoon kävelemään. Tesello ei ole maastoillut kovinkaan paljon viime vuosina, mutta on vaikuttanut rauhalliselta maastokävelyillä maasta käsin. Sitten ratsastan vielä tuttuni kipakalla tammalla, joka on aivan mahtava hepo. Sitä odotellessa.....

Wednesday, December 16, 2009

Ellan joulujuhlat


Olin tänään Ellan joulujuhlissa. Tiedän, että blogini on hevosaiheinen, mutta oli vain ihan pakko jakaa tämä kuva teidän kanssa. Nyt lähden Italiaan.....

Tuesday, December 15, 2009

Annika Schulmanin ajatuksia kengättömyydestä ja hevosista yleensä

Olen kouluttanut hevosia ammatikseni vuodesta 1996. Vuonna 2001 tutustuin kengättömyyteen ja otin omalta tammaltani kengät pois. Siitä lähtien omat hevoseni sekä suurimmaksi osaksi tallillani asuvat muut hevoset ovat olleet ilman kenkiä. Koulutan toki myös kengällisiä hevosia, mutta usein käy niin että kun hevosenomistajat tutustuvat talliini ja hevosiin, niin he haluavat myös siirtää hevosensa kengättömyyteen.
Työhöni kuuluu erilaisten hevosongelmien ratkaiseminen ja siinä käytän apunani mm maastakäsittelyä. Vuosien varrella olen kuitenkin oppinut että kaikkein tärkein tekijä hevosen fyysiselle ja henkiselle terveydelle on sen elinolosuhteet. Monet fyysiset vaivat sekä käytösongelmat häviävät kun hevonen saa asua pihatossa laumatoveriensa kanssa, ympärivuorokautisella mahdollisuudella liikkua, olla kosketuksissa muiden hevosten kanssa ja syödä riittävästi korsirehua.
Monet kokeneet hevosihmiset suhtautuvat kengättömyyteen varauksella. Kun taas asiasta mainitsee hevosista tietämättömälle reaktio on useimmiten ”ai miksi hevosille laitettaisiin kengät?”. Hyvä kysymys, eihän hevonen synny kengät jalassa. Jotta kengättömyys toimisi on taas kysymys hevosen elinolosuhteista. Pihatossa hevonen on jatkuvassa liikkeessä, jolloin kavioita käytetään niinkuin niiden tarkoitus on. Hevonen ei ole luotu olemaan paikallaan karsinassa ja luonnottomat olosuhteet rasittavat sen elimistöä monella tavoin. Tietenkin myös pihatossa on haasteensa, hevosen kaviot eivät kestää jatkuvaa liotusta, eli pihatossa on oltava mahdollisuus kuivaan ja kiinteään alustaan.

Kavioiden vuolulla on myös suuri merkitys kengättömyyden toimivuudelle. Kavioita pitää vuolla riittävän usein, vähän kerralla ja olla tarkka kavion tasapainon suhteen. Jotkut pitävät vaarallisena, että hevosenomistajat vuolevat hevosensa itse. Minusta se on hyvä asia. Hevosenomistajat, jotka hakeutuvat oppiin ovat erittäin kiinnostuneita, ottavat selvää asioista ja tarkastelevat omaa tekemistään kriittisesti. Kun itse oppii vuolemaan, oman hevosen kavioita voi tarkastella päivittäin aivan niinkuin seurataan hevosen lihaskuntoa, ruokahalua tai satulan sopivuutta.
Olen nähnyt useita kengättömyyteen siirrettyjä hevosia. Yleensä alussa on jakso, jolloin kannattaa välttää kivisiä pohjia, mutta kentällä, maneesissa, ruohopohjalla tai sileällä maantiellä voi hyvin liikkua. Alussa kannattaa vuolla hyvin varovasti, mutta ajan myötä kengätön kavio rupeaa kasvamaan paljon nopeammin kun kengällinen ja vuolemiselle on tarvetta vaikka hevonen liikkuisi sorateilläkin. Nykyään alkaa näkymään yhä enemmän kengättömiä hevosia myös kisakentillä. Suomessa kilpaillaan kengättömillä hevosilla ainakin koulu-, este-, kenttä-, matka- ja lännenratsastuksessa.
Lisäajatuksia kengättömyydestä:

Uutisia uutisia

Mistä aloittaisin rakkaat lukijat. Ensinnäkin, aivan mahtavaa. Kengättömyydestä on käyty keskustelua heppablogissani ja tänään sain lisäajatuksia aiheesta Annika Schulmanilta. Annika on kouluttanut hevosia ja valmentanut oppilaita vuosia ja on nyt perustanut Granåsa-hevostilan ystävänsä kanssa Degerbyhyn.

Tuttuni kertoi minulle tänään omasta hevosblogistaan. Hän on itse löytänyt ratsastusharrastuksen aikuisiällä, joten käykää ihmeessä vilkaisemassa blogia täällä. Sieltä saa ihania ajatuksia siitä mitä aloittelijan ja myös ammattilaisenkin päässä voi välillä liikkua.

Minulla oli kerrankin tänään hieman luppoaikaa. Olin kyllä ehtinyt ratsastaa Tesellon, olla töissä ja käydä ihonpuhdistuksessa. Ennen kuin tapasin ystäväni ravintolassa ehdin istua lempipuuhani ääreen pieneen kirjakauppaan (ei yhtä mahtava kuin Virgin Megastore Pariisissa), mutta kirjoja sielläkin oli. Ostin itselleni "The Principles of Riding: German National Equestrian Federation". Minulla on kyllä varmaan jo 5 samankaltaista kirjaa, mutta minä rakastan kirjoja ja lukemista ja jokaisesta kirjasta saa yleensä uusia ajatuksia. Tai kuten Kyra mainitsee uusimmassa Hippoksessa, niin "Luen paljon muutakin kuin hevos- ja ratsastuskirjoja, esimerkiksi psykologiaa ja oppia ja oppimista käsitteleviä teoksia. Joululukemiseksi suosittelen Malcolm Gladwellin kirjaa nimeltä "Outliers." Sillä kuten ostamassani kirjassa The Principles of Riding sanotaan "'Feel' is essential for a harmonious, confident and effective relationship between rider and horse." Tunnetta voi kehittää myös oppimalla tuntemaan itseään paremmin ja kehittämällä omaa sekä psyykkistä ja fyysistä vahvuuttaan.

Olen nyt pari päivää Italiassa työmatkalla, joten ci vediamo presto.

Saturday, December 12, 2009

Friday, December 11, 2009

Masi piehtaroi

Masi rakastaa piehtaroimista. Oli ihan pakko ladata video tänne, kun ymmärsin vihdoinkin vähän aikaa sitten miten tämä videon lataaminen toimii. Siihen meni kyllä tovi, sillä minun piti muuttaa takaisin vanha julkaisujärjestelmä, sillä uudesta järjestelmästä on unohdettu videolinkki kokonaan. Hassua..... Ihanaa viikonloppua!


video

Thursday, December 10, 2009

Vedätkö sinä sisäohjasta?


Pidin tunnin kahdelle uudelle oppilaalle viime sunnuntaina. Molemmat ratsastavat todella hyvin ja ovat osaavia ratsastajia. Kuitenkin molemmat roikkuivat kiinni sisäohjassa ja oli selkeästi todella vaikeata päästää irti. Onko syy siinä, että meille on joskus opetettu ratsastuskouluissa vetämään sisäohjasta, jotta hevonen kääntyisi, tai tuleeko se jotenkin automaattisesti. Se on nimittäin monella ratsastajalla ongelmallinen asia.

Olen itse tehnyt todella paljon työtä sen eteen, että saisin omat aivoni käskyttämään sisäkäteni pois vetomoodista. Minulle on joskus opetettu, että vedä ja sahaa vähän, niin saat hevosen peräänantoon. Nykyään sitä on viisaampi ja ulkoapujen tuntemus on ihan mahtava juttu. Kuitenkin, aina joskus ja yllättäen se sisäkäsi tahtoo liukua taaksepäin. Etenkin jos on hieman haastavampi tilanne, niin sitä jotenkin uskottelee itselleen, että jos vain vedät tuolla sisäkädellä...... Eihän sitä hevosta sillä kädellä käännetä.....

Wednesday, December 9, 2009

Tulisi jo talvi.....


Tulisi jo talvi. Lunta, joka valaisisi maan pintaa ja puiden oksia. On niin mahtavaa ratsastaa lumisessa metsässä. Olen kerran tippunut Masin selästä. Oli jouluaatto ja me laukattiin metsäpolkua pitkin. Yhtäkkiä Masi teki täyskäännöksen ja löysin itseni lumikinoksesta. Masi ihmetteli kovasti, miksi makasin yhtäkkiä maassa ja odotti onneksi kiltisti vieressä. Se oli taas sellainen mahtava maaginen hevos-/ratsastajahetki. Oli ihan oma vika, kun uneksin jo illan glögituokiosta ja melkein makasin kevyessä istunnassa Masin kaulassa ohjat suht pitkinä.

Lumessa rämpiminen on muuten hevoselle parasta liikuntaa. Se vahvistaa lihaksia ja hevonen joutuu nostamaan jalkojaan ihan toden teolla. Tässä vielä esimakua siihen mitä tulemaan pitää, kun lumi saapuu. Kuva on Masista ja minusta viime talvena. Aijoo, muuten en ole tainnutkaan kertoa, että Gunssan joka omistaa tallin jossa Masi asuu vuokraa ja myy trailereita. Ohessa lisätietoa.

Tuesday, December 8, 2009

Horsepro Suomenojalle


Uusi monipuolinen Horsepro Store avasi ovensa Suomenojalla. Tutustu Horsepro Storen tuotteisiin täällä.

Sunday, December 6, 2009

Ardenner-Eemelin tie kengättömyyteen

Eemil the Ardennerin omistajat päättivät siirtyä kengättömyyteen viime viikolla. He olivat jo pidemmän aikaa harkinneet asiaa ja päättivät nyt ryhtyä tuumasta toimeen (tiedostaen, että taival kengistä kengättömyyteen voi olla pitkä).

Ohessa kuvia Eemelin etu- ja takakavioista ja viime talvena ottamani kuva Eemelistä lumen keskellä. Omistajien mielestä Eemil "liikkuu kengättömänä letkeämmin ja lennokkaamin". Lisäjuttua Eemelin tiestä kengättömyyteen seuraa pian.

Lue lisää kengättömyydestä blogissani tästä!

Saturday, December 5, 2009

Terveisiä päivän esteiltä

Tänään olin estekurssilla ja oli todella hauskaa. Keskityttiin paljolti istuntaan ja tehtiin hauska harjoitus, joka oli mielestäni hyvä. Trampoliinilla pomppiminen ravin tahdissa. Katso video.

video

Friday, December 4, 2009

Ellan ensimmäinen ponikokemus



Viime viikonloppuna kävimme Kauniaisissa ystäviä tervehtimässä puistossa. Ella on vain ratsastanut ja seurustellut isojen hevosten kanssa, joten hän sai tällä kertaa kokeilla miltä tuntuu pieni shettis. Nostin Ellan selkään, shettis yski ja Ellan mielestä se oli hieman pelottavaa. Ella halusi myös ratsastaa yksin, joka tietenkin on vielä aika haastavaa, kun hän ei oikein pidä kiinni mistään. Jotenkin tuo isolla hevosella ratsastaminen on ollut hieman luontevampaa, mutta kai Ella poneihin tottuu. Tallilla on nyt poni jota voisi lainata..... Hauskaa. Tässä kuva Ellasta shettiksen selässä ja pojasta, joka suloisesti selitti, että ei se ole vaarallista vaikka polle vähän yskii. Ahhhh, tuo ylpeyden ja ilon tunne pienistä asoista..... Se on aika mahtava juttu.

Thursday, December 3, 2009

Ah autuas aurinko.....


Tänään oli vapaapäivä töistä. Pidin estetunnin Fannylle ja Benson-hevoselle (Fanny on nuori tyttö, joka on ratsastanut kaksi vuotta. Hän on lahjakas ja hänellä on todella kova tahto päästä eteenpäin. Kirjoitan varmaan Fannysta lisää jossain vaiheessa). Tunti sujui oikein mukavissa merkeissä - hyppäsin alussa selkään, sillä koen että se helpottaa välillä ratsastajaa, kun "läpiratsastan" hevosen ennen kuin ratsastaja menee itse selkään. Prue Barrett, valmentajani Australiassa, ratsasti aina hevosilla ennen kuin hän piti tunnin oppilailleen. Miksi? On helpompi valmentaa jos tietää miltä hevonen tuntuu ratsastaessa ja ratsastaja saa tuntea miltä hevonen tuntuu, silloin kun se on ratsastettu oikein. Sitä tunnetta sitten haetaan lopputunnin ajan.....


Minulla oli mukana maneesissa ystäväni suomenhevonen. Ratsastin sillä ennen kuin palasimme tallille ja kohtasimme.... auringon..... Otimme Fannyn kanssa pari hauskaa siluettikuvaa. Laitan ne tänne heti kun saan ne ulos mun kännykästä.....

Wednesday, December 2, 2009

Alkeiskurssi ja ystävyys





Tapasin aamulla Elisan. Elisa aloitti alkeiskurssillani ratsastuskoulu Knaperbackassa pari vuotta sitten 9-hengen ryhmässä. Hektisen elämäntilanteen takia en valitettavasti voinut jatkaa tuntien pitoa Sipoossa, joten alkeiskurssilaiset jatkoivat toisen opettajan opastuksessa. Elisa kertoi kuitenkin tänään minulle, että kaikki yhdeksän oppilasta ovat jatkaneet tunneilla. He käyvät kaksi kertaa viikossa nykyään ja ovat jopa käyneet Horse Showssa yhdessä. On mukava kuulla, että kurssilaiset eivät vain käy tunneilla yhdessä, vaan he ovat myös ystävystyneet.

Jutellessani Elisan kanssa minulle tuli todella hyvä olo, sillä mielestäni on upeata, että kaikki yhdeksän henkilöä ovat jatkaneet ratsastuksen parissa. Minulle tuli myös todella lämmin mieli siitä, että kaikki entiset oppilaani näkevät hevosen hevosena, ei vain oppivälineenä. Tämä taas tarkoittaa monille hevosille mukavampaa elämää.... Menikö tämä nyt liian filosofoinniksi. Joka tapauksessa, niin oli hirmu mukavaa nähdä Elisaa. Kirjoitinkin samaisesta alkeiskurssiryhmästä jo aikaisemmin blogissani.  Kuvat oppilaistani Knaperbackassa.

Tuesday, December 1, 2009

Kerettiläisen kengittäjän ajatuksia kengistä ja kengättömyydestä

Lupasin udella, jos löytäisin ammattilaisen, joka voisi jakaa ajatuksiaan kengättömyydestä blogiini. Ohessa on vuosia kengittäneen henkilön spontaaneja ajatuksia kengittämisestä, kengättömyydestä ja hevosista yleensä. Suuri kiitos tästä!

Hevonen, raudoilla vai ilman?

Unohdetaan tässä ja nyt korkeampi filosofointi eläinten "käyttämisestä" ihmisen harrastusvälineenä ja tyydytään siihen todellisuuteen, että hevosia käytetään harrastuksiin, huvitteluun ja rahan tienaamiseen ja sanotaan muutama sana kavioissa olevista raudoista.

Luonnollinen hevonen, historian havinaa enää

On muistettava että harrastehevosen tausta on luonnossa elävä eläin, ei ihmisen harrastusväline, ei pehmolelu, ei nyrkkeilysäkkikään. Luonnollinen hevonen on aktiivinen laumassa liikkuja, joka liikkuu ja syö lähes tauotta. Kun ihminen on ottanut hevosen käyttöönsä ja pois luonnollisesta ympäristöstään, niin hevosen luonnollinen elämä ei enää toteudu. Tämän takia ihminen on myös joutunut tekemään tiettyjä toimenpiteitä, jotta hevonen sopeutuisi luonnottomaan olemiseensa ja ihmisen toimintatapoihin: yhtenä olennaisena osana tähän kuuluu kengitys. Eläimet toimivat parhaiten luonnossa, kun ihminen ei ole asioita sotkemassa.

Hevoslaumat liikkuvat pääasiassa siellä ja sinne missä on ruokaa. Ne eivät seiso eivätkä ravaa mudassa tai hiekassa taikka liiku vain tasaisella pohjalla jatkuvasti kuten nykyhevoset. Luonnollinen elinympäristö koostuu tasaisesta maastosta, ylä- ja alamäistä, pehmeästä ja kosteasta kuivaan ja kovaan, sopivassa suhteessa. Hevoset eivät liiku enempää kuin tarvitsevat. Kavion kasvu ja kuluminen kompensoivat toisiaan, kun ravintoakin saadaan elimistön toiminnan kannalta oikein eli lähes jatkuvasti.

Vaihtelevat pohjat ovat hyvää ja luonnollista kavioiden (sekä siis koko hevosen) hoitoa myös esim. varsoille ja muille kengättömille nykyhevosillekin. Liikkuminen ylämäkeen kuluttaa pääasiassa kavion sarveista varpaalta (eli siis kavion etuosasta). Alamäkeen laskeutuminen taas kuluttaa kavion sarveisseinän kantaosaa. Tasainen pelto on pahinta...

Miksi kengät?

Kenkien käyttöön hevosilla on päädytty, jotta hevosten kaviot kestäisivät paremmin ihmisten halujen aiheuttamaa hevosen luonnollista toimintaa suurempaa liikkumista. Yksi pääasiallinen syy hevosten kengittämiselle on ollut sodissa pärjääminen: pitkät marssit ja joukkojen nopeat siirrot onnistuivat sotajoukoilta, jotka suojasivat hevosten kaviot kulumiselta. Politiikka, muinaisten suurvaltojen valtapelit, rahanhimo, ahneus...ne ovat siis olleet perimmäiset syyt hevosten kengittämisen kehittymiselle.

Maaseudun (eli ennen muinoin normaalin elämän) työhevoset pärjäsivät ammoisina aikoina ilman kenkiä ja vasta myöhempinä aikoina niiden kengityksellä saatiin ihmisille lisää hyötyä muun muassa kiintohokkien myötä parantuneen pidon seurauksena, jolloin pystyttiin suurempiin työsuorituksiin ja siten suurempaan työtehoon.

Milloin kengitystä tarvitaan ehdottomasti?

Jos tarkastellaan nykyaikaista harrastehevosta (ravi tai ratsu) niin ehdottomasti on kengitettävä ne hevoset, joilla on jalka-asennoissa sellaisia virheitä jotka kengättömänä johtaisivat hevosen kärsimiseen sen liikkuessa. Tiettyjä virheliikkeisiä hevosia voidaan auttaa kengityksellä paljonkin ja estää kipeytymiset jne.

Kenkiä tarvitaan jos hevosta on pakko käyttää enemmän kuin mitä sen kaviot kestävät. Tämä on kärjistys mutta mutta..miksi hevosta pitää ratsastaa joka päivä puolitoistatuntia jos sen rakenteet eivät sellaista käyttöä kestä?

Kenkiä tarvitaan jos ihmisen luomissa olosuhteissa on helpompi selvitä, kun alla on kengät ja esimerkiksi hokit liukkautta estämässä. Liukkausasioissa kannattaa ajatella kokonaisuutta. Itse voisin ajatella omalla hevosellani kesää kengättömänä ja talvella laittaa kengät, jotka voisin varustaa jopa kuudella hokilla. Tehkääpä joskus kokeilu, kävelkää itse edes pari tuntia liukkaalla jäällä ja miettikää missä tuntuu...lihaksissa jaloissa ja selässä. Jatkuvan jännittämisen takia. Liukkaalla pohjalla hevoset joutuvat jännittämään koko ajan lihaksiaan ja varmasti jumiutumista lihaksistossa tiedossa ja sitä mukaan myös riskit nivel- ja jännevaurioihin lisääntyy. Hokeilla sama liikkuminen aikaansaa paljon rennomman, terveemmän hevosen. Kengillä voisi tässä ajatella tarkoitettavan myös tilapäisesti kavioihin kiinnitettäviä suojuksia, niitä nykyaikaisia "tossuja".

Kengättömyys

Hyvä ja oikein tehty kengitys ei ole huonokavioisuuden syy. Usein syy huonoihin kavioihin on ihan muualla kuin kengityksessä ja ongelmat eivät silloin poistu ottamalla kengät pois. Se syy on usein poistettava ensin. Valitettavan yleinen syy on hevosten pitäminen luonnottomissa olosuhteissa eli likaisissa tarhoissa tai boxeissa seisottaminen. Ei hevonen luonnossa seiso omien ulosteiden seassa (eikä myöskään rutikuivissa kuivikkeissa). Myöskin ruokintahäiriöt lienevät usein osasyy huonoihin kavioihin. En kuitenkaan kiistä etteikö joskus kengityskin ole syy huonoihin kavioihin.

Siirryttäessä perinteisestä kengällisyydestä kengättömyyteen törmätään usein siihen että kaviot eivät kestä vaan murenevat ja häipyvät olemattomiksi aiheuttaen jopa koviakin kipuja joillekin hevosille. Kenkien poisotto ei ole ihan hetken hurmiossa tehtävä päätös, vaan siihen kannattaa uhrata jokunen kuukausi aikaa. Ammattitaitoinen seppä/vuolija tai vanha hevosmies kyllä tietää miten hauraatkin kaviot saadaan kestämään kengättömyyden alkutaival. Omistajille on pitänyt nykyään muistuttaa että järjen käyttö on sallittua kengättömyyden alkutaipaleella, se ei enää ole itsestään selvää. Heikkokavioisetkin saadaan kyllä ajan kanssa vahvistamaan kavionsa.

Vanha, perinteinen hevosmiestaidon mukainen kengättömän hevosen perusylläpito vuolemalla on aivan sopivaa ja järkevää hevosille ja niiden kavioille. Hyvin hoidetun terveen hevosen kavio kestää hyvin vaikka useamman tunnin ratsastuskoululiikuntaa kuluttavalla pohjalla vaikka tunteja olisi 6 pv/vko...miksei sitten yksityisen harrastushevosen puolentoista tunnin päivittäistä liikuntaa...

Hevosenomistajien 'synnit' hevosen jalkaongelmissa

Osa näistä synneistä voitaneen myös pistää osin seppäkunnan syyksi...nimittäin pitkät kengitysvälit. Arvelisin että suuri osa kavioalueen epämääräisistä ongelmista, sädeluualueen oireet etc. ratsuilla ovat usein muodostuneet osin ylipitkien kengitysvälien johdosta. Kavion kasvaessa kengän alla ja kuluessa naulattomalta osalta kannoilta, muuttuvat jalan kulmaukset.

Mutta uskoisin, että kulmamuutos on kuitenkin vasta se pienempi paha. Suurempi paha on alle menneen kengän/kantojen aiheuttamat aivan luonnottoman suuntaiset kuormitukset kavion kanta-alueilla. Ollapa nuori ja jaksava niin tässä olisi tutkimuksen aihetta riittämiin.

Paljon voisi vielä lisää tekstiä kirjoittaa mutta lopetetaan nyt tähän...

Tajunnanvirran päätteeksi:

Valtaosa Suomessa olevista harrastehevosista pärjäisi hyvin ilman kenkiä, iso osa lopuistakin pärjäisi vain etupää kengitettynä, takajalat ilman kenkiä.

Harrastehevosten kengittäminen on enemmänkin opittu tapa kuin todella tarpeen sanelema asia.

Terveisin,
Kerettiläinen kengittäjä eläkkeeltä

Lue myös: Annika Schulmanin ajatuksia kengättömyydestä, Kengillä vai kengättä

Sunday, November 29, 2009

Happy horse!

Doesn't Masi look so happy sleeping in the sunshine coming in to his box. He actually sometimes at his very relaxed moments lies down and eats hay at the same time.

He is a happy fellow, I would say. A lot of food, big pasture, other horsey friends and a lot of exercise.....

Thursday, November 26, 2009

Without shoes??


I recently visited a stable where the horses live outside in a loose housing system and wear no shoes. The horses all seemed extremely happy and calm. Still my own horse is boxed at night and wears shoes....

I feel ill at ease every time that I see horses that are stabled most of the day and kept in small paddocks. I do not believe that the exercise they get is enough, and am pretty sure that it is one reason why so many horses have such extensive health problems.

I am still somewhat of a middle man: I think that my own horse Masi has got it quite good walking around in a big pasture all day with his shoes on, and enjoying the rest in his big box at night. He can see the stars from his box by the way.....

There are many different views on shoelessness and horses. I have seen examples that both work and don't work well. I am still not sure what to think myself. I need to talk to more ferriers' and people that trim horses hooves, but I would especially need to meet more horses and see how it really works in the long run. What do you think about keeping horses without shoes? (In the picture my daughter Ella and a lovely shoeless horse).

Monday, November 23, 2009

Yhdessä on parempi

Hevosen hyvintointiseminaarissa tuotiin myös esille oleellinen aihe. Hevosen tarhaus:

Ensinnäkin jo tunti liikuntaa päivässä vähentää patoutumista (tästä aiheesta lisää myöhemmin), riippumatta liikunnan tyypistä (yhdessä tietellisessä kokeessa joitain hevosia pidettiin viikkoja kiinni ja katsottiin, että reagoivatko ne eri tavalla kuin muut hevoset jotka olivat liikkuneet enemmän. En tajua miksi tällaista pitää tutkia kun vastaus on päivänselvä, mutta kröhöm.... hyppäsin taas sivuraiteelle). Jorgensen & Boe 2009 -tutkimuksen mukaan "hevonen liikkuu enemmän 450 m2 kokoisissa tarhoissa kuin pienemmissä 150/ 300m2." Laitumella nuoret hevoset liikkuvat kuitenkin 3-15 km 7 tunnin aikana(Kusunoseet al, 1986), kun taas tarhassa (450 m2 tai alle) aikuiset hevoset liikkuvat 200-300 metriä kahden tunnin aikana (Jorgensen & Boe 2007).

Yksi tärkeä asia muistaa on myös se, että hevonen viettää 12-17 tuntia syömiseen luonnossa, kun taas talliolosuhteissa ruokailuun kuluu vain noin 3-6 h.

Palaan siis pääaiheeseen, eli tarhaukseen. Hevosia tarhataan todella pienissä tarhoissa ja niitä tarhataan useimmiten yksin. Liisa Harmo on eläinlääkärinä hoitanut hevosia jo vuosia ja oli sitä mieltä, että vaikka haluaisimme pitää hevosia täysin luonnollisissa olosuhteissa, niin se ei aina ole mahdollista, mutta hevosten tulisi olla ulkona yhdessä ja isoissa tarhoissa. "Hevosten pitäminen ulkona yksin pienessä tarhassa on vain hevosten seisottamista hienossa säässä. Silloin on íhan sama seisooko hevonen sisällä tai ulkona, Harmo totesi." Hän totesi myös, että yhtä paljon onnettomuuksia tapahtuu, kun hevonen seisoo yksin ulkona kuin se, että se saa leikkiä laumatovereiden kanssa mutaisissa tarhoissa. Oma teoriani on se, että tapahtuu enemmän onnettomuuksia ja hevosella on paljon enemmän fyysisia ongelmia, kun se ei saa toteuttaa lajilleen tyypillistä käyttäytymistä.

Sitten oli vielä pakko laittaa tämä tutkimus tähän. Se on mielestäni aika hauska ja just taas sellainen juttu, että eikö tämä nyt ole aika selkeä asia. Kuka ihme tuollaisessa koneessa jaksaisi kävellä:

"Jos hevosille annettiin mahdollisuus valita karsinassa-olon ja kävelykoneen välillä, 8/9 hevosesta palasivat karsinaan (Lee et al 2001)."


Sunday, November 22, 2009

Dressage pony for sale

My friend is selling a very nice little pony. If you want to buy a really calm and nice little friend, see video here.


Wednesday, November 18, 2009

Liiku liiku liiku


Istuin tänään parin sadan ihmisen kanssa Viikin luentosalissa aiheena hevosen hyvinvointi. Seminaarin ja paneelin aikana korostui jotkut asiat:
Vähäinen liikunta:  moderni, kaupunkilaistunut hevonen ei saa tarpeeksi liikuntaa. Ennen vanhaan hevosten kanssa elettiin ja ne tekivät töitä. Tänä päivänä hevosia ei liikuteta tarpeeksi ja esimerkiksi Freire et al 2009 tutkimuksen mukaan "Ainoastaan vapaa liikunta vähensi laukkaamista, pukittelua ja piehtarointia patoutumistestin aikana". Tämä siis tarkoittaa sitä, että hevoselle ei riitä vain, että sillä ratsastetaan vaan sen tulisi myös toteuttaa luontaista käyttäytymistään liikkumalla vapaana tarhoissa ja laitumilla. Kuvassa paras ystäväni eläinlääkäri Tiina Pakarinen.

Hevosmiestaidottomuus: Hevosurheilu on räjähtänyt ja monia uusia ihmisiä tulee alalle. Ongelmana koettiin, että usein kokemattomat ihmiset eivät osaa lukea hevosta oikein ja liian helposti ostetaan nuorille ensimmäinen poni/hevonen. Kyseenalaistettiin myös, ovatko ihmiset enää valmiita oppimaan hevosten kieltä tai opetetaanko sitä esim. ratsastuskouluissa? Keskitytäänkö liikaa vain pelkkään hevoseen esineenä, jota käytetään ratsastukseen? Tähän eläinlääkäri Liisa Harmo kuitenkin totesi, että suurin ongelma eivät ole uudet hevosihmiset, vaan uudet hevosihmiset jotka luulevat jo osaavan kaiken. (Ratsastuskoulujen dilemma taas on nykyään se, että on niin tarkat säännökset, joka vaikeuttaa ennen niin normaalia pikkutyttöjen hääräämistä tallissa).

Sosiaalisuus: Hevonen on sosiaalinen laumaeläin ja tarvitsee seuraa. Liisa Harmo ja Stella Hagelstam korostivat sitä, että hevoset voivat kulkea yhdessä laumassa ulkona jos tilaa on riittävästi. Ainoa mikä Stellan mielestä on ongelmallista on oriien tarhaaminen, mutta he yrittävät miettiä siihen parasta mahdollista ratkaisua omien hevosten hyvinvoinnin kannalta.

Myös stereotypioista ja mahahaavoista kuultiin ja käytiin keskustelua. Kokonaisuudessaan seminaari oli kiinnostava ja olen todella onnellinen ja ylpeä, että tällaisista asioista puhutaan Suomessa. Erityinen kiitos eläinten hyvinvointitutkija Anna Valrosille, sillä tiedän minkä työn hän tekee sekä tuotantoeläinten ja hevosten puolesta. Lisää seminaarista ja aiheista pian. Ohessa linkki seminaarin materiaaleihin. 


Monday, November 16, 2009

Allie suomenhevonen


Nuorena tyttönä kirmailin parhaan ystäväni kanssa suomenhevosilla ympäri maalaismaisemia. Joka päivä maastopolut veivät ties minne ja monet naurut tuli naurettua. Kävimme tallilla aina kun sää sen salli tai ei sallinut, elimme ja hengitimme kaikki kesät maalla hevosten kanssa tai kautta. Hauskinta oli tietenkin, että suomenhevoset olivat entisiä ravureita, joten laukannosto oli miltei  mahdoton asia nuorille tytöille, mutta kovaa mentiin kuitenkin ja ilman suitsia tai satuloita useimmiten.

Kun tapasin Allien en ollut ratsastanut suomenhevosella vuosiin. Asuessani ulkomailla, en sattumoisin törmännyt suokkeihin ja Suomessakaan ei tielleni ollut moneen vuoteen suokkia osunut. Allie on uskomaton tamma. "Kähee", kuten yksi miespuolisista valmentajistani sanoisi. Se oli asunut vanhan miehen luona. Kun mies kuoli, Allie tuli kuusi vuotiaana ratsastuskouluun, jossa olin töissä. Allie ei kestänyt tunneilla ollenkaan, joten rastastin sillä usein. Tunneilla se kuitenkin teki maailman suurimmat levadet ja sen selästä lensi yksi sun toinen. Yhden ihmisen hevosena sen sijaan se liikkui kuin unelma. Valitettavasti elämäntilanne ei sallinut, mutta onneksi Allie sai muualta hyvän kodin eikä jäänyt ratsastuskouluun. Sitkein näkemäni hevonen ikinä..... Yritän ladata videon tänne Allien ja minun ensimmäisestä koulukilpailusta, niin näette mistä puhun. En vain saa videota ladattua mitenkään, joten sitä odotellessa! Tässä kuitenkin kuvia Alliesta..... Kaipaan yhteisiä hetkiämme!



Sunday, November 15, 2009

Viikonloppu


Pidin mielenkiintoisen tunnin lauantai-iltana kahdelle oppilaalle. Toinen oli sitä mieltä, että tunnista ei tule mitään heti alusta ja toinen oli sitä mieltä, että hevonen on ihan mahdottomalla tuulella. Jaahas, mistäs sitä sitten aloittaisi. Puolen tunnin sisällä molemmat hevoset rentoutuivat ja liikkuivat rauhallisesti.

Kun koleat syyssäät saapuvat ja hevonen siirtyy isoilta laitumilta pieniin tarhoihin, niin myös hevonen tarvitsee aikaa vertymiseen tunnin alussa. Jotenkin me vain oletetaan, että hevonen olisi heti alusta täysin rento ja liikkuisi letkeästi ja notkeasti eteenpäin vaikka hevosella on todella isot lihakset, jotka vaativat aikaa vertyäkseen.

Tyttäreni-Ella oli mukana tallilla yhtenä päivänä. Olin miettinyt noin viikon yhtä ratsastamaani hevosta. Mielestäni se oli jotenkin surullisen oloinen, mutta ajattelin että varmaan vain kuvittelen kun tuuppaan olemaan niin herkkä asioiden suhteen. Ellan ensimmäinen kommentti hevosen nähtyään oli; "Mamma, varför är den där hästen så ledsen". Tuo iki-ihana intuitio. Milloin sitä oppisi kuuntelemaan??

Tuesday, November 10, 2009

Artikkelit ja Animalia

Minulta kysyttiin juuri jos voisin kirjoittaa artikkelin yhdestä tallista. Teen sen todella mielelläni. Pidän kovasti kirjoittamisesta ja etenkin kun saa kirjoittaa itseään kiinnostavasta aiheesta. Julkaisen sitten tietenkin tekstin myös täällä. Tein töitä Animalian tiedottajana parisen vuotta ja silloin toimitin myös Animalian lehteä. Tässä on myös linkki toimittamaani kasviskeittokirjaan ja kuva ystävästäni, joka osallistui Animalian Ink not Mink -kampanjaan.

Ilmoittauduin tänään Centered Riding -ohjaajakurssille. Olen jo pitkään halunnut kouluttautua Centered Riding -ohjaajaksi ja nyt tuntuu siltä, että olisi oikea hetki siihen. Kurssi järjestetään Ursula Turtiaisen Scanarab Millcreek Ranchilla ja ohjaajakurssia edeltävä pakollinen Open-kurssi Equstomissa (joka muuten voitti vuoden talli -maininnan). Talli onkin mielestäni loistava ratsastuskoulu. Pienet ryhmät, hyvät opettajat, hienot puitteet ja hevosten hyvinvoinnista pidetään huolta. Talli sijaitsee Nurmijärvellä, joten jos se on juuri sinulle hieman kaukana, niin kannattaa kuitenkin kokeilla esimerkiksi Sanna Siekkisen tai Kikko Kalliokosken istunta- tai kouluratsastusvalmennuksen lyhyt kursseja.

Sunday, November 8, 2009

Synkästäkin voi tehdä kaunista

"Oletko menossa maastoon? Siellä on metsästäjiä ja tilsakeli." "Oletko ihan varmasti menossa maastoon? Maneesimatkalla tulee jo tilsoja ja tuollahan on pimeää." Hmmmm.... keskityn hevoseen ja ihmettelen miksi heti syksyn tultua maneesi tuntuu niin houkuttelevalta ja unohdetaan miten tärkeätä hevosen on, etenkin synkän sään aikaan, päästä luontoon liikkumaan.

Maastoilu on mitä ihanin tapa seurata luonnon muutosta kesästä syksyyn. Se on mainio tapa liikuttaa hevosta, sillä laiskakin hevonen nauttii yleensä maastossa ja pirteä hevonen saa ajatukset välillä muualle. Se on hevosen lihaksistolle ehdotonta. Hevonen, joka on tarkoitettu liikkumaan, mutta seisoo nykyään useimmiten päivät pitkät tarhattuna tai sisällä tarvitsee monipuolista liikuntaa ja maastoilu on parasta antia siihen. Maastossa voi treenata ihan kunnolla. Siellä voi harjoitella koulupuolen asioita, hypätä kaatuneiden puunrunkojen yli tai kiipeillä mäkiä ylös/alas (parasta liikuntaa hevosen takaosalle). Siellä voi myös nauttia hiljaisuudesta ja hevosen kanssa yhdessä olemisesta.

Tiistai iltana lähdin ystäväni tamman kanssa maastoon. Hevonen on todella pirteä ja mahtava tamma. Sellainen pieni kipakka tapaus, joka on todella kevyt ratsastaa ja kaikin puolin mukava. Olin päättänyt maastoilla, joten ei auttanut muu kuin lainata tallikaverin otsalamppua, heijastimet kaulaan ja menoksi pimeyteen. Oli rauhallinen ilta ja me käveltiin, laukattiin ja ravattiin pitkiä pätkiä. Tuntui jotenkin ihmeelliseltä. Maaginen hetki, kun hevosen laukka jylisi taskulampun loisteessa. Tähdenlento.... rauhallisuus. Kaunista.....

Wednesday, November 4, 2009

Ajatuksia aloittelijoille


Ystäväni on juuri aloittanut ratsastusharrastuksen. Vuosien hiljaiselon jälkeen hän on löytänyt takaisin hevosten pariin ja puhkuu intoa. Hän on, kuten monet muut aikuisratsastajat päättänyt aloittaa alkeiskurssilla ja on nopeasti huomannut, että harrastus vie mennessään. Pää on kuitenkin täynnä kysymyksiä eikä vastauksia tahdo heti löytyä.

Täytyy kuitenkin muistaa, että ihminen joka aloittaa ratsastuksen on "tabula rasa". Hän  voi oppia kaiken alusta ja oikein. Hän voi oppia kohtelemaan hevosta kuin elävää olentoa ja käyttämään mahdollisimman kevyitä apuja käsitellessä ja ratsastaessa hevosella. Hänellä on koko hevosmaailma edessään ja se on täynnä mahdollisuuksia.

On paljon vaikeampaa poistaa jo opittuja virheitä tai yrittää opettaa ratsastajalle joka jo luulee tietävänsä kaiken uusia asioita. Täytyy muistaa, että uusien asioiden oppiminen vie aikaa ja kannattaa panostaa perusasioihin, sillä ne ovat perusta kaikentasoiselle ratsastukselle.

Luin juuri hevosaiheisia blogeja ja tällainen sanonta osui tielleni:

"The challenge of Dressage is not necessarily in having the best moving horse, but rather to get every horse we ride to move as well as it possibly can."
                             - Egon von Neindorff

Friday, October 30, 2009

Keskivartalon hallinta

Kävin aamulla hot-joogassa. Yritän urheilla mahdollisimman paljon ratsastuksen ohella, sillä huomaan miten se vaikuttaa positiivisesti istuntaani. Kun oppii hallitsemaan vartaloaan oppii myös hallitsemaan apujaan hevosen selässä paremmin. Valitettavan usein keskitytään kuitenkin enimmäkseen hevosen liikuvuuteen ratsastajan istunnan sijasta. Sen sijaan, jos ratsastaja istuisi paremmin ja hallitsisi omaa vartaloaan paremmin, myös hevonen liikkuisi rennompana.

Oikea lonkkani on hieman jäykempi kuin vasen enkä saa sitä mitenkään avattua hevosen selässä. En edes huomaisi sitä ellen olisi käynyt Maria Fraserin tunneilla. Maria keskittyy todella paljon istuntaan ja on valmistunut Centered riding -opettajaksi. Mielestäni on ihailtavaa, miten Maria osaa sanoa minulle mitä minun tulisi korjata, jotta voisin ratsastajana kehittyä. Koska sitähän ratsastus on. Itsensä kehittämistä koko ajan...... Kuvassa tyttäreni Ella nautiskelee Cassiopeia-tamman selässä. 

Monday, October 26, 2009

Muistoja muistoja

Nyt on lokakuu, mutta kohta on jo joulu. Kamalasti aikaa menee joulukalentereiden ja valokuva-albumien tekoon. Se on ihan hauskaa puuhaa, mutta välillä tuntuu, että aika ei oikein tahdo riittää kaikkeen siihen mitä haluaisi tehdä. Toimin parisen vuotta lauantaituntilaisten ratsastuksenopettajana Knaperbacka- nimisessä tallissa Sipoossa. Tein sitä ensin äitiyslomani ohella ja sitten vielä töiden ohessa. Oli todella hauskaa opettaa myös Suomessa ratsastuskoulussa, sillä olen enimmäkseen pitänyt tunteja muissa maissa, kuten Australiassa Papillon Riding Stables -nimisessä tallissa (kannattaa muuten käydä siellä jos Sydneyssä tulisi piipahdettua).

Oppilaani olivat aivan mahtavia Knaperbackassa. Yhdestä oppilaasta on tullut oikein hyvä ystävä ja olemme jatkaneet ratsastusharrastusta yhdessä. Kaikista oppilaista on jäänyt todella lämmin mieli, mutta etenkin viimeinen alkeiskurssini on jäänyt vahvasti mieleeni. Ensimmäisellä tunnilla meitä haastateltiin radio Vegaan ja kevään viimeisenä ratsastustuntina kurssilaiset loivat mitä mahtavimman pique-niquen kauniissa kevätsäässä.

Monday, October 19, 2009

Tuesday, October 6, 2009

Masiseni

Tässä on Masi. Tapasin Masin seitsemän vuotta sitten Saunalahdessa. Olin pari vuotta sitten palannut Australiasta Suomeen ja etsin vuokrahevosta, jonka kanssa voisin valmentautua ja tehdä kaikkea hauskaa. Masi ei todellakaan ollut maailman kaunein näky varmaankaan ulkopuolisen silmin, mutta tykästyin Masin luonteeseen heti.


Masilla oli aivan liian pitkät kaviot, kipeä selkä ja liike oli muutenkin vanhan vamman takia melkein hieman epäpuhtaan oloinen. Päätin  kuitenkin aloittaa yhteistyön Masin kanssa, sillä Masia ei voinut taluttaa ilman että se karkasi eikä se muutenkaan oikein viihtynyt ihmisten ympärillä. Vihdoinkin löysin itselleni tarpeeksi "haasteellisen" projektin. Seitsemän vuoden aikana Masi on muuttunut hevosena täysin sekä fyysisesti ja mieleltään. Se on nykyään lempeä ruuna, joka rakastaa rapsutusta ja monenmuotoista liikuntaa. Masin muutos on kuitenkin monen vuoden tulos ja tulisikin aina muistaa, että oikotietä onneen ei ole.

Artikkeli Masista Animalia-lehdessä 4/2008:


Lue myös:

Wednesday, September 30, 2009

Ecurie de la Croix

For the love of the horse sport, José and Marika, a Portuguese man and his Finnish wife, have opened up their beautiful horse establishment in France to the public. It is situated 40 minutes from Paris in the Vernon environment and is concentrating on training riders in jumping on all levels. Many years ago I used to work at Ecurie de la Croix and I warmly recommend a trip to Josés and Marikas guest house any time. I can assure you that it will be an experience of a life-time. For more information see Ecurie de la Croix

Monday, September 28, 2009

Mutual language from the beginning



Old habits die hard”! I think I heard these words at a clinic by Leslie Desmond years ago, and she is so right. When things are done well from the beginning, so many unnecessary problems can be avoided.

A young horse needs time and attention and I would recommend that anyone who does not have much experience of horses to seek help from professional trainers. If things are done right when the horse is young, the likelihood to have co-operative and happily working horses in the future is much more likely.

About me



This page isn’t really about me. It is about my friend, the horse. I cannot remember a time when horses have not been part of my life. If not in reality they have always been in my heart, my mind and sometimes in my dreams. Some of the best moments of my life have been experienced on horse-back or in the company of horses.

Still, so many a times the horse is misunderstood and so wrongly raised and trained. A horses’ physics is made for roaming and grazing, not standing in small paddocks or confined inside stables. A horse is also a heard animal, but is still very often seen kept alone. I want to share with You what I have learned from years dealing with, training and teaching horse-back riding in various cultures and with different horse personalities. The road is endless and full of wonderful moments when working around horses. What you read here are not stated facts, only one person’s thoughts and words in writing. As with everything in life, take a piece of the things that you like the most and mix them up or mold them into your own.